Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Ystäväperhe aikojen takaa

Eesti juhli 100 vuotista itsenäisyyttään, ja mieleen tulvahtelee muistoja ko maasta. Toisaalta hassua, että nämä muistot ilmaantuu esille nyt, eikä aiemmin, vaikka onhan tuolla nyt tullut myöhemminkin piipahdeltua. Tai no Tallinnassa lähinnä.

Joskus -80 luvulla monilla oli ystäväperhe Eestin puolelta. Meidän ystäväperhe muodostui tanssin kautta. Ei näin vanhoja voi muistaa, mutta johonkin tanssiesiintymiseen lähdettiin Vaasa-Pärnu – ystävyyskaupunki-idean puitteissa. Yövyimme perheissä, ja tätä kautta sitten perheestä muodostui ystäväperhe, jonka kanssa kirjeet kulki ja kuinka kiva olikaan aina lähettää pieniä lahjapaketteja. Toisaalta aina oli sama jännitys siitä pääseekö paketti koskaan perille. Yleensä kyllä perille löysivät – en ainakaan muista etteikö jokainen paketti olisi perille mennyt. Silloin kun ei ollut internetistä tietoakaan, jotta olisi voinut tarkistaa asiaa. Silloin kirjeenvaihtokin oli todellista etanapostia varsinkin entisen Neuvostoliiton alueelle. Kuinka uskomattoman kaukaiselta koko tuo aika tuntuu.

En muista mihin vuodenaikaan siellä olimme – muistaakseni pari kertaa, ja molemmat tanssin merkeissä. Harmaus on sanana se joka ensimmäisenä tulee mieleen. Kauppoja joista shoppailla oli tasantarkkaan yksi. Eikä sieltäkään juuri valinnanvaraa ollut.

Perhe kävi toki myös vastavierailulla meillä, ja vaikka kuinka kaappejani pengoin, niin valokuva-albumi lienee jäänyt jonnekin varaston nurkkaan. Muutamia kuvia toki löysin- Wasalandiassa näytettiin käyneemme, ja tietysti tanssiesityksiä kaupungintalolla.

Kuinka paljon tuo maa onkaan mennyt eteenpäin. Eihän näitä aikoja voi edes verrata keskenään. Olisihan se mielenkiintoista tietää, miten ihmiset ovat kokeneet tuon tajuttoman suuren muutoksen. En tiedä miksi tai milloin yhteydenpito ystäväperheeseen loppui. Olen yrittänyt heitä tavoittaa. Olisihan se huippua tavata tai edes meilailla niiden ihmisten kanssa. Kysyä aidosti kuulumisia. Valitettavasti perheen tytär on varmaankin mennyt naimisiin, joten sukunimi lienee vaihtunut. Poika, joka oli varsinaisesti se ystävä, niin hänet toki netistä löysin, mutta yhteystietoja ei sitten millään. Instasta löysin jonkinmoisen yhteystietoväylän, mutta siihen viestiin en vastausta saanut. Voihan se olla niin, että tuo aika ei kuitenkaan ollut niin hohdokasta, joten ehkä ovat halunneet ihan tietoisestikin unohtaa tuon ajan, ja kaiken siihen liittyvän.

Jokatapauksessa

ps. Hupsiasta heijjaaa – luulinpa julkaisseeni tämän jo, mutta sinne oli hautautunut luonnosten maailmaan. No nyt ainakin esille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *