Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Yön tummina tunteina

Yövuorot taas taputeltu, ja heräsinkin tänään tähän iltaan paljon normaalia aiemmin yleensä nukun päivisin sen 10 tuntia, joten jos tekisin vain yövuoroja,muuta elämää ei oikeastaan olisikaan- kuin työt ja nukkuminen.

Elämäntilanteeseeni säännöllinen päivätyö on täydellinen, niin nämä yövuorot on todentottakin se toinen ääripää, mutta nautin näistä todella kovaa. Rytmi on niin superhelppo vaihtaa, nyt kun tuon avannolla käynnin olen tajunnut ajoittaa oikeaan kohtaan. Tässä nyt odottelen että kohta pääsen pulahtamaan kylmään veteen ja niin pienellä kikalla normalisoimaan rytmini. Ainahan olen ollut ”yöihminen” mutta näin se tulee vielä konkreettisemmin esille. Tosin se hetki kun aamuvuoro tulee töihin ja itse saa pikkuhiljaa alkaa valmistutumaan kotiinlähtöön. Silloin aivot kääntyy pois päältä – sählää ihan typeriä asioita – milloin on avaimet hukassa (jotka itseasiassa on silti taskussa), tai joutuu moneen kertaan lähtemään huoneesta, ja palaamaan sinne kun ei vaan muista miksi sinne alunperin oli tarkoitus mennä. Päivistä nyt on sekaisin koko yösetin ajan, ei hahmota sitä että ”ai niin muuthan on nukkuneet tässä välissä, mulle nyt on edelleen ”eilinen”

Näiden öiden aikana on taas tullut niin selkeästi myös miten se kotiinpaluu, näyttäytyy jonkinlaisena rauhana. Kesäisin rakastan sitä kun auringon nousetssa saa ajella kotiin ilman mitään kiirettä. Talviaamuisin tässä sitten taas tuntuu romanttisen rauhalliselta kun lunta leijuu taivaalta hiljalleen. Sunnuntai aamujen kotiin paluut on parhaita, kaupunki nukkuu vielä, eikä liikkujia ole, paitsi ne pari koiranulkoiluttajaa. Arkisin taas muut kiiruhtavat töihin,kun itse kaikessa rauhassa suuntaa kotiin suihkuun, aamupalalle – villasukat jalkaan ja nukkumaan. Tosin mun kuvailema tilanne rauhassa leijuvasta lumisateesta – oli aamuvuoroon tulleen mielestä ”kauhee lumipyry -aivotkin jäätyy” -kokemus – että tiedä sitten kumpi oli lähempänä totuutta.  Talvi ainakin on ihana, tuoksuukin ihan talvelta. Ja nyt uimaan -polskis-polskis. 

 

2 kommenttia

  • Maria (is) Strong sanoo:

    Oi kun kauniita kuvia. Tein pelkkiä yövuoroja noin kolme vuotta Englannissa asuessani. Oli jokseenkin huvittaa kävellä keskustasta sunnuntaina aamuseitsemän jälkeen ja nähdä lauantaiyön juhlinnan jäljet ja joskus viimeiset juhlijat etsimässä reittiä kotiin. Nyt kolmivuorotyössä rytmi on itselle vaikea kääntää ja mieluummin nukun yöt.

  • jaana sanoo:

    Kiitos kommentista <3

    Juuri tuo tunne siitä että muut joko kiiruhtvat töihin, tai sunnuntaiaamuisin ne muutamat "Jatkoilta kotiinpäin taivaltavat" ja koiranulkoiluttajat saa aikaan jonkin niin rauhallisen olotilan. Sitä on vaikea selittää.

    Itse nautin yövuoroista ja rytmi on helppo kääntää - Harmi vain kun muu maailma elää päiväsaikaan, niin täytynee siihen suuntaan suunnata itsekin silti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *