Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Väriläiskiä talveen

Kuinka uskomaton voima väreillä onkaan. Toisaalta samat värit on olleet aina ne jotka vetää puoleensa, kuin myös tietyt ovat ne luotaantyöntävät, joista en enää edes yritä oppia pitämään.
Vahvimmin mua on aina puoleensa vetäneet keltainen (huom juurikin tietty sävy) samoin kuin ”vanhan rouvan roosa” – kumpainenkin vielä hillittyyn harmaaseen yhdistettynä. Toki olen sitten jo vuosikausia sitten koittanut väripsykologiaan tutustua, mutta eipä tuosta hullua hurskaammaksi ole tullut. muistan jo lapsuudesta kun saatiin serkkuni kanssa samanlaiset keltavalkoraidalliset paidat ja kuinka hyvältä se keltainen tuntuikaan – käytin paidan todellakin ”puhki” sanan varsinaisessa merkityksessä – vanhempien kauhuksi varmaan.

Tuo vanha roosa yhdistettynä harmaaseen, on vain aina ollut rauhoittava ja jollain omituisella tapaa myös luokseen kutsuva. Samat sävyt löytyy mun olohuoneen muuten niin niukasta värimaailmasta. Samoissa sävyissä kuljen myös kalenterimaailmassa, ja voi niitä kauniin värisiä tarra-arkkeja joita on Pinterestitä kertynyt. Ei se nyt tietenkään pelkkää ihanaa hattaraa ole, vaan mahtuu väriläikkiäkin mukaan, mutta pääosin värimaailma on roosaa ja muita pastelline sävyjä. ne vain tuntuu enemmän omilta edelleen – vuosienkin jälkeen.

Inhokkiväritkin löytyy (jos nyt jotain niistä mainita täytyy) – sininen – -enpä muista ostaneeni juurikaan muuta sinistä vaatetta kuin farkkuja – tulee vain huono olo moisesta. Sikäli ihmettelen, että vaikka työvaatteet on siniset, niin niihin suhtautminen on silti täysin neutraali. Mielenkiintoinen juttu, jota olen pohtinut – vastausta löytämättä.

Toinen yök on tietty tumman vihreä. Hassua sinällään että vihreän toinen sävy tuo rauhaa ja lempeyttää, mutta tumma vahva vihreä, saa aikaan huonon olon. Sainpa joskus aikoinaan raskaanaollessani naurunkohteenakin piehtaroida, sillä tietty jurikin tuo sama syvä vihreä aiheutti heti oksennusreaktion. Sitä jatkui koko raskauden ajan, ja edelleen tulee inhon tunne tuosta sävystä. Ristiriitaista, että nyt jo maailman myrskyihin kadonnut huivi, jota käytin lähestulkoon aina tavalla tai toisella, oli vihreän sävyinen ja sain siitä jollain tapaa todella turvallisen olon paniikkihäiriön kanssa kamppaillessa. Ehkäpä kyse on siis nimenomaan – ei itse väristä vaan pikemminkin juuri siitä oikeasta sävystä. Hiukankin harmaaseen vivahtava vihreä (esim korosteseinä) taas tuo ihan rauhallisen reaktion. Omituista. 

Mitään ehdottomuuksiahan nuo värikuviot eivät omallakaan kohdalla ole. Sävyt lienee ne suurimmat vaikuttajat – toki myös yhteys jossa väri tulee vahvasti esille. Positiivisessa tilanteessa vastenmielinen väri kun ei ole ollenkaan niin vastenmielinen kuin negatiivisessa tilanteessa siihen törmääminen.  Ihmettelempä vain kuinka suuri merkitys niillä on ihan jokaiseen päivään. Olemmehan jatkuvasti erilaisten värien ja sävyjen ympäröimänä, jotka siellä taustalla vaikuttavat kovinkin vahvasti.

Helmikuun hankien puhtautta ja auringon keltaista odotellessa. 

Ps.Kuvat napsittu Pinterestistä – on meinaan teknisiä ongelmia saada näitä tekstejä kuvineen julki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *