Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Tuoksun voimaa

Tuoksu, haju, lemu, löyhkä ja ties mitä muita rakkaita lempinimiä aiheella on. Joku positiivisen tunteen herättävä – joku taas nenännyrpistyksen aiheuttava.

Tämä aihe lienee toinen niistä, joka on noussut hammasasian (avaan sitä aihetta erikseen) ohessa usein pintaan huvittuneessa ilmapiirissä ja taitaa aika moni saanut aiheissa ylimääräistä silmäjumppaakin silmiään pyöritellessään ees sun taa. Mojovat naurut tietysti myös tilanteita kuvitellessä – kun mielikuvitus pääsee livahtaman liiaksi pintaan.

Kokonaisuudessa tämä on tosi vanha juttu, mutta pinnalla ja taustalla vaikuttamassa edelleen. Keskustelut aiheen ympärillä saivat alkunsa siitä, kun ystävälläni on taipumus rakastua netin välityksellä tosi syvästi ihmiseen, jota ei ole siis koskaan edes livenä tavannut. Ok suhteilla on toki myös omaani huomattavasti nopeampi kiertokulku. Mun suhteiden kiertokulkuun kun nyt jokainen näyttää kiireiseltä – minä kun oon jämähtänyt jumiin vastavalettuun sementtiin – polviani tai no ehkä jopa kainaloitani myöden.Tapamme meillä kaikilla ja jokaisen tapa kuitenkin on se itselle paras, joten mikäs siinä.

Nooh kun ensimmäiset nettitreffimahdollisuudet ilmaantui meidän tietoisuuteen – niin päätettiin tietysti innoissamme tuonne rohkeasti heittäytyä. (silloin kaiketi Suomi24 – tai joku vastaava lieni ainut vaihtoehto – Tinderistä tietoakaan – hyvä kun puhelimestakin löytyi matopeli – eli ihan esihistoriallisella dinosaurusaikakaudella) Hmmm no miten meni – sinkkuna jatkoin edelleen, sain hei-hei kaverin jonka kanssa nyt morjenstellaan kun vastaan tulee. Mielenkintoinen kokemus –  Kaverin treffit taisivat päättyä jo ennen kuin alkoivatkaan, kun paikalle tallusteli, itseään urheilulliseksi uimariksi, titueearnnut maajussi kumppareissaan, joka ei siis varmasti ollut edes uimahallin ohi ajanut viimeiseen 10 vuoteen.

Ok osaan kyllä valita sanani näitä kommenttejani laukoessani, kun kyse on salama-nettirakastumisista, että ei moisista suukopua ole koskaan tullut. Hyvät naurut pikemminkin. Itse olen  jostain syystä arkajalka näissä nettirakkauksissa, jos ei ole edes tavattu, ja jo seurustellaan WHAT? En pysty tulenpalavasti rakastumaan ja yhteistä elämää edes haaveilemaan, jos kaikki yhteyden pito on vain ja ainoastaan netin ja sen lisähärpäkkeiden kautta. Täytyy tavata ihminen useampia kertojakin yhdessä vietettyä aikaa, yhdessä asioiden tekemistä ja kunnolla toiseen tutustumista muutoin, ennenkuin voin edes kokea tietäväni toisesta mitään – tapaaminen ei vastaa mulle samaa kuin kameran välityksellä tyhjän höpiseminen (tai edes ne syvälliset keskustelut) Se tietokone kolmantenapyöränä siinä vaan on liikaa. Tokikaan en myöskään halua jäädä nykyisin niin tunnettuun ”tapaillaan vaan – muttei seurustella”-loukkuun. Itse aiheeseen – kun sitten nämä muutamat salama/nettirakastujat aiheesta puhuu, niin kysyn usein (tiedän ihan tyhmää) ”Voihan se olla tosi ihana ja hyvännäköinen, mutta entä jos se vaikka haisee ylipahalle?” – Jep jep – niin ummikkomaailmassa en ole minäkään elänyt etten parfymeista tiedä ja niitä voi vaihtaa, mutta jostain syystä tuo ihmisen jokin perustuoksu siellä taustalla vaikuttaa muhun aikalailla – eli ei parfyymissä uimista, mutta ei sitä hien tai lannan lemuakaan.

Liittyy samaiseen aiheeseen, mutta työssäni kuntosalilla se hiki nyt kuului aina jollain tavalla kuvioon, tai ei siitä nyt ainakaan hirveää haloota nostettu. Korkeintaan heitto ”Jos jonkun silmiä kirvelee, niin se on vaan se, että otin kengät pois – ei hätää” Noiden vuosien jälkeen on itselle muodostunut myös kysymys ”Enhän haise pahalle” –  pelko siitä, että on jumppamaailmassa niin tottunut jo moiseen hikihaju maailmaan, että pelkää sen seuraavan perässä ja tarttuvan reiteen kiihkeän latinorajastajan lailla.

Harvoin siis varsinaisesti mitään parfymeja käytän (tämänhetkisen työn asettamat rajoitukset), mutta en muutoinkaan tahdo olla kemikaliokaupan kävelevä mainos. Tältä meillä parfyymimaailma nyt näyttää, kun naisellisuushurahduksen vimmalla täydensin kaappiani. DKNY – on kuulunut jo useamman vuoden mietoutensa perusteella perustuoksuihin, Laura taas (myös)sopivan mieto. Jimmy Choo – sinällään harvemmin käytettvä juurikin voimakkaamman tuoksun perusteella. Baarituoksuksikin sitä voisi kutsua, mutta eipä Vaasassa ainakaan mitään yökerhotyyppistä baaria löydy tällähetkellä – onneksi edes Panorama Muut tuoksut, mitä milloinkin osuu käteen. Hmmmmm -ja ennenkuin joku kysyy tuon miestentuoksun historiaa, niin vastaan samoin kuin aiemminkin ”No en kai mä nyt itse sitä käytä, alkais pian kylän ämmät juokseemaan sankkana joukkona perässä, jos tuota suihkisin”

Pääsääntöisesti käytän edelleen (ehkä 3:s pullo menossa Victoria´s Secretin tiettyä tuoksua Ehdin jo panikoida että moinen kaupasta katoaa, kunnes Viking Gracen Victoria’s Secret kaupassa huokaisin helpotusesta. Tuoksu ei ole poistumassa. Pullon malli ainoastaan muuttumassa. Huh mikä helpotus – ei tarvitse hamstrata sitä etukäteen.”Tältä meillä tuoksutaan”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *