Tervetuloa Netan maailmaan!

Alice Cooper toivottaa kuulijat tervetulleeksi painajaiseensa kappaleessaan Welcome to My Nightmare. Minun elämäni ei ole sen paremmin painajaisunta kuin haavekuvaakaan, joten millaisia näkymiä ja tunnelmia juuri mun elämässäni vallitsee? Kuka ne maalaa, mikä niistä tekee yksilöllisiä? Minä itse vai muut? Menee ehkä liian syvälliseksi, mutta vaikka olenkin 37-vuotias sinkkunainen, tämähän ei ole mitään tosielämän chick lit- kirjallisuutta. Elämäni on paikoin kirkasta, usein värikästä, joskus tasaista, hieman hämärää ja siihen sisältyy tummiakin sävyjä. Ripaus jalkapohjiin kuivunutta pohjamutaa syvissä vesissä pulikoimisen jäljiltä ei ole hassumpi mauste arkipäivän sillisalaattiin! Monipuolisesta sotkusta riittää rutkasti evästä elämäntaipaleelle.

Elämännälkä yltyy

Sanotaan, että elämä on matka. Millainen linnunradan liftari minä olen? Ainakin kirjoja lukenut ja leffoja katsellut. Päällisin puolin olen aika monitahoinen hahmo, nimeltäni Netta. Syntymätodistuksen mukaan olen syntynyt kesällä 37 vuotta sitten, joidenkin mielestä olen henkisesti edelleen esiteini. Teen tekstinkäsittelytöitä ja keikkahommia, haaveilen kokopäivätöistä mainosalalla, yritän omatoimiopiskella digitaalista markkinointia. Käyn viikonloppuisin siivoamassa tuttavani baarissa. Elämä on jossain määrin vapaata, koska olen omaehtoisesti perheetön. Sosiaaliset suhteeni muodostuvat perhesiteistä, kahvittelukavereista, kohtalotovereista ja parhaasta ystävästäni, jonka kanssa minulla on erittäin toimiva friends with benefits- suhde.

Olen himpatin tyytyväinen tähän lähes ihanteelliseen ihmissuhteeseeni, jossa ollaan jo päästy parisuhteen epävarmuuden ja pettymysten yli kivaan kompromissittomaan, itsenäiseen vaiheeseen. Tämä erikoisystäväni on nimittäin edellinen miesystäväni. Olen ollut eron jälkeen sinkku kauan, mutta hartaasti. Pidän vapaudesta, seurustelemattomuus on omalla kohdallani vapaaehtoinen valintani. Tällä hetkellä tosin tunnen olevani vähän kahden tulen välissä.

Risteyksessä

Tunne-elämäni kannalta ongelmalliseksi on nimittäin muodostunut jatkuva tunne hyvästien jättämisestä, koska ikinähän en voi tietää, milloin leikkitoverini kohtaakin elämänsä seuraavan ykkösnaisen. Tapasin vähän aikaa sitten erään toisen miehen, joka osoittaa olevansa minusta kiinnostunut ja jonka seurassa viihdyn turhankin hyvin. Minulla siis on jo kohde tunteilleni, mutta koska hän ei enää ole minusta romanttisessa mielessä kiinnostunut, joku voisi kutsua minua takiaiseksi ja kehottaa tarttumaan tilaisuuteen rakkauselämän elvyttämiseksi. Tuntuu vaan melkein pettämiseltä lähentyä jotain muuta ihmistä kuin sitä, johon olen niin kauan kohdistanut tunteeni. Ihminen voi olla hyvinkin sykkyrällä ja solmussa tunteittensa kanssa vielä kypsemmälläkin iällä. Tosin mikä lasketaan kypsäksi iäksi? 70-vuotiaan näkökulmasta olen vasta pentu. Huomasin myös tätä kappaletta naputellessani, että onnistun sittenkin kuulostamaan ö-luokan chick lit- harrastelijalta. Anteeksi!

Mitä janoan elämältä?

Rakastan elämää ja mottoni on, että kaikesta selvitään. Vuodenajat vaikuttavat olotilaani ja mielialaani todella paljon. Inhoan helmikuun hankia, mikäli niitä on ehtinyt helmikuuhun mennessä kertyäkään. Silloin tuntuu kuin olisi koko ajan tylsä sunnuntai, eikä edes Netflixistä tulisi muuta kuin ampumahiihtoa. Keväällä alkaa helpottaa. Silloin sisäinen metsästäjäni herää, kevätaurinko inspiroi ja tykkään lähteä kuivaksi sulaneille öisille kaduille, joilla virsut eivät enää lipsu, koska kevät on voittanut talven ja jää sulaa niin kaduilta kuin sielustanikin.

Kun kesän ensimmäinen pääskynen lentää näkökenttääni, liikutun yleensä kyyneliin, eikä se johdu aina hormoneista. Elokuussa pääskyt lähtevät lähes varkain, jättävät painostavan hiljaisuuden ja ikävän. Syksy saa, minä en, lokakuu on pelkkää loskaa, marraskuu puolestaan tuskaa. Joulukuun paras päivä on vuoden viimeinen. Millä jaksan, kun jokapäiväinen eläminen käy raskaaksi? Yritän tavata kavereita niin paljon kuin jaksan, vetäydyn välillä vällyjen alle ottamaan päiväunia ja suunnittelen seuraavaa siirtoani elämäni etappien saavuttamiseksi. Mitä janoankaan elämältäni? Rakkauden nektaria tai rikkauden rooibosta en elämänjanooni kulauttele, eikä kauramaito cappucinossakaan riitä sammuttamaan janoani. Ajanvirrasta on hyvä juopotella! Ehdotankin, että nostetaan malja koko elämän mittaiselle löytöretkelle, ja toivotan sinut mukaan matkalleni.