Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Teatteri-iltaa lapselliseen makuun


Vihdoin viikonkoppuna koitti se kauan odotettu päivä, jolloin neiti, kohta kolme vee, pääsee ”Muumiteatteriin” Niin suloista, kun heti autoon päästyämme, kuului takapenkiltä ”Mummu laittaisitko muumimusiikkia” Tottahan toki sitä täytyi kuunnella, oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi. Mutkia meidän teatteri-illan matkalla oli kyllä enenmmän kuin laki sallii. Ensimmäinen : tuon illan lähestyessä, tuli edellisenä iltapäivänä puhelu : ”PikkuMyy on loukannut jalkansa ja näytös on peruttu”. Pakko myöntää, että varmasti moni muukin oli samassa hankalassa tilanteessa. Selittämässä pienelle, että huomenna ei mennäkään teatteriin, vaan vasta myöhemmin. Toivottiin pikaista paranemista PikkuMyylle. Siitä alkoi selaaminen, miten saada työvuoroihin sovitettua uusi teatteri-ilta. No löytyihän se ja uudella innolla odottamaan taas. Näytöstä edeltävänä päivänä naperolle nousi kuume, ja ei kun taas peruuttamaan ja metsästämään uutta ajankohtaa. Lauantaille se sitten saatiin sovittua, ja jopa vihdoin päästiin paikanpäälle.

Pientä jännitti ihan hurjasti, sillä olihan edessä ihan uusi tilanne. Muumimaailmassa (ja siellä teatterissa käynti)  taisi olla se minkä tyyppistä tilannetta pieni ehkä ajatteli, koska kysyi saliin odotellessamme, että ”Missä ne muumit oikein on” – Jännitys helpotti kun päästiin saliin ja näytelmä alkoi.

Näytelmä oli siis Tove Janssonin Näkymätön lapsi. Mummulle hiukan pettymys, mutta lapsillehan se onkin suunnattu, joten mummusta viis. Toteutusta sen verran narisen, että kyseessä oli ”näkymätön lapsi” joka kuitenkin näkyi kokoajan ihan samoin (mekon väri vain vaihtui, ja puna ilmestyi poskille) – olisin toivonut hieman mielikuvituksellisempaa toteutustapaa, esim kun jalat ja kädet oli mustat, niin siinä vaiheessa, kun nuo tulivat näkyviksi, olisi niihin voinut ilmestyä vaikkapa värikkäät sukat ja hanskat. Jokin siinä näin aikuisen silmin jäi puuttumaan, hahmot jostain syystä ristiriitaisia tuttujen hahmojen rinnalla – esim Muumipappa. Tosin Muumimamma ja ihana haiseva Haisuli olivat takuu varmaa tuttua turinaa. PikkuMyyn vaatteet tuntuivat oudoilta, Myyllähän kuuluisi olla punainen, eikä keltainen mekko. Nämä nyt sitten vain aikuisen silmin ristiriitaisia. lapset tuskin moiseen edes kiinnittivät huomiota.

Ihana teatterikokemus silti. Ihana käydä pienen kanssa hankkimassa elämyksiä,. varsinkin kun pikkuinen osaa käyttäytyä varsin korrektisti silti vahvasti mukana eläytyen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *