Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Surullinen kaupungin keskusta

Kuinkahan monta kertaa olen istunut koneen ääreen ja aloittanut kirjoittamsen? Ihan yhtä monta kertaa olen läjäyttänyt läpän kiinni ja tehnyt jotain ihan muuta. asioita vain ei ole saanut mihinkään järkevään kirjoitusmuotoon. Yritys jälleen kerran – saa nähdä ”kuinka ämmän käy”
Lomaan on vielä reilusti matkaa. Sinällään eipä tuo häiritse kun nuo ilmat nyt ovat näköjään mitä sattuu -harvassa ovat olleet aurinkoiset lämpimät kesäpäivät. Toisaalta en kyllä elä muutonkaan noiden säiden mukaan – en hullaannu auringosta – enkä itke sateesta. Loma on loma oli kelit siten mitkä tahansa. Paljon on silti ehtinyt mahtua näiden postausten välimaastoon – siinähän tuo vilahti juhannuskin, keskikesä siis takana ja kohti loppukesää ja pimeneviä iltoja ollaan siis menossa. Juhannuksen olin itse kokonaisuudessaan töissä, joten ei tullut popsittua kesäherkkuja sen kummemmin kuin nautittua uimisesta tai rantasaunasta vihtoineen.
Tänään kuitenkin vihdoin vapaapäivä, mutta ennen tähän päivään ryntäämistä, palailen edellisen vapaapäivän fiiliksiin. Tuolloin nimittäin piipahdin keskustassa, jossa nykyään tulee käytyä ihan liian harvoin. Keskustassa tuntui surullista kyllä aikalailla autiolta. Ihmiset ilmeisesti löytävät tiensä suurempiin markettihärdelleihin keskustan ulkopuolella. Tunnustan – sinne itsekin usein tieni johtaa. Piti oikein pysähtyä miettimään – Miksi en käy useammin keskustassa? Vastaukseksi löysin ainoastaan tuon tutun sana ”Kiire” – vaikka kyse tuskin on edes siitä. Eihän se nyt yhtään kauempaa kestä hurauttaa autolla Toriparkkiin kuin marketin parkkipaikallekaan. (Parkkimaksu nyt ei niin iso tekijä kuitenkaan luulisi olevan – muutakuin psykologisesti – ilmainen vain houkuttelee enemmän, eli siitäkö tässä on kyse?) Toisaalta myös nettishoppailu on niin helppoa, että sen avulla kaiken saa paljon helpomalla ja yleensä vielä hintakin on edullisempi. Ei tarvitse edes lähteä kotoaan mihinkään, mutta miksi lähtemisestä on tehty ”ei tarvitse” – eikö se olisi kuitenkin ihan kivakin lähteä kotoa jonnekin. Hmmmm… vai onko kiire kaikkialla muualla niin voimakas että energiaa lähtemiseen ei vain löydy.
Keskustan
jokin surullinen tunnelma vaan löi monessa kohtaa läpi (sateisen harmaa päivä löi toki oman vahvistuksensa). Päämäärättömän haahuilun lisäksi piipahdin muutamassa kaupassa, – ja liian monessa oli vain muutama asiakas, joita myyjät yrittivät todellakin kaiken kykynsä mukaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla. Osassa ammuttiin jo ylikin. Mietin että miksi – onko todellakin kyse jostain henkiinjäämiskamppailusta, jossa pikkuruiset vaateputiikit yrittävät sinnitellä ja kilpailla isojen markettien ja halpakauppa puljujen kanssa. Siltä se ainakin tuntui – myyjien asiakspalvelusto huokui osassa paikoista selkeästi se, että työpaikan säilyminen on näistä hetkistä kiinni. Liian moni liike on ovensa säppiin laittanut – ihmisten kaikottua. Pelko viimeistenkin asiakkaiden menettämisestä lienee taustalla. Surullista varsinkin sellaisten liikkeiden kohdalla joilla on myös nettikauppa. Nettikauppa kun tuskin pystyy työllistämään kuitenkaan näitä liikkeistä pois joutavia työntekijöitä. Toisaalta työnkuva varmasti muuntuu kokonaisuudessaan paljon juurikin tähän suuntaan. Tosin en tiedä onko esim posti tai nettikaupat työllistäneet ihmisiä samalla vauhdilla kun hetitä on asiakaspalvelusta pois yksi kerrallaan napsittu. Tuskin. Liikkeet joilla nettikauppaa ei ole, ovat varmasti vielä riippuvaisempia ihmisistä jotka oikeasti lähtevät kaupungille kiertelemään – nyt kun näitä kiertelijöitä ei ole, niin onko pakko sitten siirtyä myös sinne kasvottomaan ja tunteettomaan nettiin.
Nyt kun tuo ihana aurinkokin vihdoin näyttäytyy, niin keskustaan on ainakin jätskille piipahdettava. Ihana auinkoinen päivä, niin monen synkän ja kylmän päivän keskellä.

Ps. Kuvat taas jääneet matkanvarrelle, eikä niitä saa lisättyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *