Rakastan viikonloppuja!

Tunteeni viikonloppuja kohtaan ovat käyneet läpi useita muutoksia elämäni aikana. Ensin rakastin viikonloppuja. Silloin vanhempani olivat kotona, eikä minun tarvinnut lähteä minnekään. Lauantaiaamuisin tunnelma oli kotonamme aina kiireetön ja rentoutunut, saatoimme puuhastella kolmistaan, joskus kävimme sukulaisten luona. Teimme hauskoja retkiä. Sunnuntaisin katsoimme yhdessä ohjelmia, iltaa kohti tunnelma taas tiivistyi, valmistauduimme henkisesti uuteen viikkoon.

Huippuhetket perjantaista sunnuntaihin

Nuorempanakin viikonloput olivat alkuun yhtä juhlaa. Saatoin touhuta kavereiden kanssa ulkona pidempään. Opiskelutovereiden synttäreitä vietettiin yleensä viikonloppuisin, vaikka kovin monilla kekkereille en käynytkään. Joskus harmitti, kun täytyi isompanakin edelleen lähteä serkkulaan tai mummolaan juuri, kun olisimme keksineet paljon muuta touhuttavaa parhaan ystäväni Veetin kanssa.

Aikuisuuden kynnyksellä viikonloput olivat hieman yksinäisiä ja yksitoikkoisia, koska vietin aikaa enimmäkseen kotona, enkä käynyt juhlimassa. Hölmöt pussikaljasekoilut eivät olleet minun juttuni. Sunnuntaisin oli kaikkein ankeinta. Vasta vähän vanhempana viikonloput alkoivat olla lempiaikaani, koska silloin menojalka alkoi laillisesti vipattaa. Lopulta viikonloppujen parhaaksi anniksi muodostuivat vapaus valkoisista kirjekuorista sekä lisätienestit, kun tuttavani tarjosi siivoustöitä kuppilastaan.

Parhaita viikonloppumuistoja

Viikonloppuihin liittyy sekä uskomattoman elähdyttäviä muistoja että todella ankeita tunnelmia. Aika monet varmasti tietävät, miltä tuntuu herätä väärästä paikasta edellisiltaisten baarijatkojen jälkeen. Kun päätä särkee, eikä pitsakaan maistu, ja kotimatka on pitkä ja tuskainen, viikonloppu ei tunnukaan ihan niin autuaalliselta.

Eräs parhaita viikonloppumuistojani oli se, jolloin muutimme yhteen edellisen miesystäväni kanssa. Olimme tunteneet vasta kolmisen kuukautta, kun keksimme, että suhteen edistämiseksi on parempi muodostaa kahden kommuuni kuin kärvistellä jatkuvasti vuokranmaksun ja kimppakämppäilyn kanssa. Löimme hynttyyt yhteen, emmekä pyytäneet muuttoapua yhtikäs keltään. Asiaa edesauttoi tietysti se, että asuimme ensimmäisessä kerroksessa ja huonekalumme olivat suhteellisen kompakteja. Niiden raahaamiseksi ei siis tarvittu ylenmäärin voimaa ja selvisimme kaikesta todella helposti kahdestaan. Nukuimme ensimmäiset yöt kapealla patjalla olohuoneen lattialla muuttokuorman keskellä. Muuttoa seuraavan viikon sunnuntaina oli äitienpäivä. Uuden kotimme lähistöllä sijaitsi parikin metsäkaistaletta, joista kävimme poimimassa valkovuokkoja äideillemme. Illalla joimme kotona valkoviiniä, jonka nimi tuo mieleeni aina Roald Dahlin tarinan Jalista ja suklaatehtaasta. Muistan edelleen, miten onnellisena nukahdin rakkaan, tuoreen avopuolisoni viereen.

Viikonloput veden äärellä

Rantaretket ovat myös kuuluneet olennaisesti parhaisiin viikonloppuihin. Yhä edelleen käyn kesäviikonloppuisin eri uimarannoilla joko yksin tai sitten eri kavereiden kanssa. Ravintolasiivoukset tuttavan baarissa ajoittuvat aamuihin ja aamupäiviin, enkä ole ottanut muita keikkatöitä viikonloppuihin, koska ne ovat minulle omaa aikaa. Arkisin on sitten tavallisen elämän vuoro, mutta miniloma viikon lopulla lataa akut sopivasti niin, että viitenä päivänä jaksan olla kutakuinkin kunnollinen veronmaksaja velkoineni kaikkineni. Tosin täytyy myöntää, että edelleenkin aika helpolla pääsen, koska en joudu tienaamaan elantoa muille kuin itselleni. Samoista syistä ei ole aina niin päivän päälle, milloin viivyn pidempään ulkona. Etenkin kesäisin järjestely toimii ja ystävien loma-ajat tuntuvat pitkiltä viikonlopuilta, jos minullakaan ei ole niin paljon hommia.

Viikonloput taidenäyttelyt

Viikonloput ovat myös hyvää aikaa käydä katsomassa taidenäyttelyitä silloin, kun sellaiset sijaitsevat gallerioissa tai muissa näyttelytiloissa, jotka ovat viikonloppuisinkin avoinna. Seuraan tekstiilitaiteilija Mirja Marschin näyttelyitä ja olen saanut erään yhdysvaltalaisen ystäväni innostumaan hänen teoksistaan. Tammikuussa 2019 aion käydä Suomenlinnan Galleria Rantakasarmissa, jossa ovat esillä Anne Roinisen ja Aino Keinäsen työt. Ehkä ryhdyn sittenkin viikonlopputaiteilijaksi ja maalaan pakonomaisesti surrealistisia akryylimaalauksia joka sunnuntai! Taidetta tai ei, viikonloput ovat ihania etappeja elämänmatkalla. Hyviä viikonpäiviä blogini lukijoille toivotan minä, Netta 37 vee!