Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Perhoset – taistele tai pakene

Taitaa tulla pitkä syksy ja talvi, noin-niin-kuin tällaiselle perhostenmetsästäjälle. Olen siis pahasti myöhässä liikkeellä, muttakun piru vieköön en tajunnut, että kesähän oikeastaan olikin jo ennen mun kesälomaa. En silloin tajunnut tuolla kedolla kirmailla. Tosin  saattaa olla, että lähinnä hyttysiä olisin haaviini siellä saanut, tai tiedä mikä syyskuunkyy lipaissut jalkaan.

Jaa-a -siis niinkuin oikeesti ettäkö mitä – no mahaanhan olen kovasti perhosparvea kaipailemassa. Hmmmm- auttaiskohan jos nieleskelis edes pari yöperhosta?  Hmm tuskin – kyllä se ihastuminen taitaa olla se THE keino, saada ne pärisemään vatsaan. Nyt perhoset painelleet jonnekin ihan muille kedoille liitelemään, niin vaikea tässä on miettiä paikkaa josta ne saattais mahaan päätyä. (ja juu tiedän jännityksen laukaisevan saman ilmiön, mutta ei nyt ole kauhuleffan aika)

Baarit: Vaikka baareja on ilahduttavissa määrin Vaasan yöelämään ilmaantunut- ei niissäkään  niinkään perhosetkaan viihdy. Tottahan toki niissäkin piipahtamassa voi käydä, mutta siellä saattaa hengailla lähinnä baarikärpäsiä, ja sellaista en kuitenkaan ole etsimässä. Kirjastossakin ehkä lukutoukkia – sellainen tokikin olis mielenkiintoinen parvipärähdys – jos on valmis myös keskustelemaan aiheista – vaikkapa hyvän Bordeuxilaisen viinilasillisen ja kynttilöiden äärellä. Niin eikä kokonaan ole kirjoihinsa hautautunut, vaan tajuaa myös mitä mave tarkoittaa (enkä nyt mitään pumpattua kumiukkoa tarkoita kuitenkaa)  ja miten saada Trapeziukseen piirtyvyyttä – niin halutessaan, ja vielä pitäisi jaksaa lähteä ihan muuten vaan ilta- tai miksei aamukävelyllekin – edes silloin tällöin, öisin mä nyt en tuosta kävelyllä käynnistä niin piittaa – Tiedän toki että en itse todellakaan ole neitoperhon mitoissa, mutta olishan se nyt huomattavasti kivempi liikkua – siis lähinnä – liikkua salin ovesta yhdessä sisään –  kun en ole koskaan tajunnut ”yhdessä treenaamista” – treenaan mielummin yksin, musa korvilla (täysillä) pauhaten – tai sitten kipaisen spinun ja BP:n. Tapaan treenikaverini lähinnä treenien jälkeen hörppimässä palkkaria tai lueskelemassa lehtiä. Muutenkin tarvitsen aikalailla myös omaa tilaa.

Nooh mutta perhosten metsästys jatkukoon – netin välityksellä niitä ei todellakaan löydä – eli kai se on enemmän tuonne ulkomaailmaan hakeuduttava. Tinderin nakkasin nurkkaan, siellä kun oli ties minkälaisia seitinkutojia – perhosia ne vatsassa olla pitää, eikä mitään valeasuun pukeutuneita hämähäkkejä. Oli mun työpaikka nyt koska ollut mikä tahansa, niin siellä en osaa suhteutua ihmisiin perhosparvena.  Positiivista koko asiassa lienee ainakin se että Luontoportin mukaan oikeiden perhosten tunnistaminen on helppoa. Eli ehkä niitä sittenkin saattaa syksyisen yön pimeydessä liihotella. Ps. Tylsyyden vuoksi tällekin löytyy tieteellinen selitys – että se siitä maagisesta olotilasta. Nooh (onneksi) lähteen luotettavuus ei nyt ole ihan akateemista tasoa kuitenkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *