Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Taikaa Egyptistä

Aikoinaan kun tuote nousi puheenaiheeksi, ja sen kerrottiin tepsivän niin moneen vaivaan, niin jäin harmittelemaan miksi en tuotetta testaillut. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan. Kurkistetaas löytyykö Egyptin monitoimivoiteesta luvattua taikaa.

Yleensä en niin ole innostunut näistä monitoimivoiteista (all purpose skin creme), jotka lupaavat vähän sitä ja tätä. Tämän tuotteen kohdalla kiinnostuin ihan siitä syystä, että mitään negatiivista en oikeastaan löytänyt kerrottavan. Tuote on tujua ja jähmeää. Sisältö 100% luonnollisista aineosista koottu. (Sisältö : hunajaa, kuningatarhyytelöä, siitepölyä, propolista, mehiläisvahaa sekä oliiviöljyä). Ihan ensireaktio oli purkin avatessani ”hmmmm tuoksuu samalle, kuin -80 luvulla sotilasapteekin huulivoide” Tuntumakin aikalailla samaa luokkaa. En tiedä saako moista Sotilasapteekin tuotetta edes enää, mutta olisihan se kiva verrata näitä keskenään noin muutoinkin. Mielenkintoista miten jokin tuoksu niin nopsaan heitää jonnekin kauas muistoihin.

(Kuva napattu netistä)

En koskaan ole ollut mitenkään riippuvainen huulirasvoista. Liian läheltä nähnyt kuinka monet on koukkuun moiseen jääneet. Itselle tämän tuotteen saapuminen sattui juuri oikeaan kohtaan kuin nenä päähän. Juuri ennakoiden kovia pakkasia, niin ja tuota edelleen järkyttävää yskänrokkoa. Yskänrokon arpivaiheeseen tuote on todellakin huippu. 

Jalkojen kuivat koppurakantapäät, saaneet kyytiä, sillä vaikka säännöllisesti rasvaan jalkani tuolla jo aiemmin hehkuttamallani Pirkan jalkavoiteella, niin 3krt viikossa lisään tämän alle, ja jalat todellakin tykkäävät moisesta yhdistelmästä. Jalkojen kunto kun on itselle tärkeää myös kosmeettisista syistä. Haluan, että jalat on kunnossa käydessäni niin avannolla kuin joogatunnillakin.

Ehkä minäkin uskaltaudun testaamaan tuotetta useampaankin kohteeseen, sillä luvataanhan sen toimivan ainakin : kasvovoiteena, kosteuttavana kasvonaamiona, huulivoiteena, silmänympärysvoiteena, meikinpoistovoiteena, voiteena auringonoton jälkeen, arville, kutisevalle iholle, naarmuille ja pienille palovammoille, helpottamaan ja hoitamaan ihoärsytystä, parranajon jälkeen, hiustenhoitoaineena, käsi- ja kynsinauhavoiteena, halkeilleille kanta- ja kyynärpäille sekä raskausarpien hoitoon. 

Tuote tuli minulle testiin nhs.fi kautta. Hinta tuotteelle 39,90€

Ylipäätään jos luontaistuotteet ja luonnonkosmetiikka kiinnostaa, niin kannattaa piipahtaa noilla sivuilla. Todellakin positiivinen yllätys itselleni. Liian usein sitä haahuilee ympäriinsä.

Ystäväperhe aikojen takaa

Eesti juhli 100 vuotista itsenäisyyttään, ja mieleen tulvahtelee muistoja ko maasta. Toisaalta hassua, että nämä muistot ilmaantuu esille nyt, eikä aiemmin, vaikka onhan tuolla nyt tullut myöhemminkin piipahdeltua. Tai no Tallinnassa lähinnä.

Joskus -80 luvulla monilla oli ystäväperhe Eestin puolelta. Meidän ystäväperhe muodostui tanssin kautta. Ei näin vanhoja voi muistaa, mutta johonkin tanssiesiintymiseen lähdettiin Vaasa-Pärnu – ystävyyskaupunki-idean puitteissa. Yövyimme perheissä, ja tätä kautta sitten perheestä muodostui ystäväperhe, jonka kanssa kirjeet kulki ja kuinka kiva olikaan aina lähettää pieniä lahjapaketteja. Toisaalta aina oli sama jännitys siitä pääseekö paketti koskaan perille. Yleensä kyllä perille löysivät – en ainakaan muista etteikö jokainen paketti olisi perille mennyt. Silloin kun ei ollut internetistä tietoakaan, jotta olisi voinut tarkistaa asiaa. Silloin kirjeenvaihtokin oli todellista etanapostia varsinkin entisen Neuvostoliiton alueelle. Kuinka uskomattoman kaukaiselta koko tuo aika tuntuu.

En muista mihin vuodenaikaan siellä olimme – muistaakseni pari kertaa, ja molemmat tanssin merkeissä. Harmaus on sanana se joka ensimmäisenä tulee mieleen. Kauppoja joista shoppailla oli tasantarkkaan yksi. Eikä sieltäkään juuri valinnanvaraa ollut.

Perhe kävi toki myös vastavierailulla meillä, ja vaikka kuinka kaappejani pengoin, niin valokuva-albumi lienee jäänyt jonnekin varaston nurkkaan. Muutamia kuvia toki löysin- Wasalandiassa näytettiin käyneemme, ja tietysti tanssiesityksiä kaupungintalolla.

Kuinka paljon tuo maa onkaan mennyt eteenpäin. Eihän näitä aikoja voi edes verrata keskenään. Olisihan se mielenkiintoista tietää, miten ihmiset ovat kokeneet tuon tajuttoman suuren muutoksen. En tiedä miksi tai milloin yhteydenpito ystäväperheeseen loppui. Olen yrittänyt heitä tavoittaa. Olisihan se huippua tavata tai edes meilailla niiden ihmisten kanssa. Kysyä aidosti kuulumisia. Valitettavasti perheen tytär on varmaankin mennyt naimisiin, joten sukunimi lienee vaihtunut. Poika, joka oli varsinaisesti se ystävä, niin hänet toki netistä löysin, mutta yhteystietoja ei sitten millään. Instasta löysin jonkinmoisen yhteystietoväylän, mutta siihen viestiin en vastausta saanut. Voihan se olla niin, että tuo aika ei kuitenkaan ollut niin hohdokasta, joten ehkä ovat halunneet ihan tietoisestikin unohtaa tuon ajan, ja kaiken siihen liittyvän.

Jokatapauksessa

ps. Hupsiasta heijjaaa – luulinpa julkaisseeni tämän jo, mutta sinne oli hautautunut luonnosten maailmaan. No nyt ainakin esille.

Stressin kaveri

No enhän nyt tätä todellakaan tilannut. Kumpi oli ensin muna vai kana? Hävisin taistelun yskänrokkoa vastaan, mutta siinäpä nyt on sitten miettimistä, johtuuko tämä lämmönnousu, tuon viruksen aktivoitumisesta, vaiko viruksen aktivoituminen lähestyvästä flunssasta (ja sitä kautta lämmönousu). Harvoin käy näin, etten sais heti lääkettä laitettuani, keskeytettyä tuota niin *kirosanoja* ärsyttävää rakkulaa hallintaani. Nyt hävisin taistelun. Tottakai just kun olin innoissani vapaasta viikonlopusta, ja siitä mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Nooh seuraillaan tilannetta ja eletään sen mukaan. Ei todellakaan tule mun hampaidenvalkaisukuva postausta ainakaan kuvineen mukaan. Sen verran rähjäiseltä mun suuni näyttää.

Tietysti piti tonttuna käydä kurkkaamassa mitä kaikkea tähän nyt liittyikään. Hyvin nopsaan nakkasin googlen ”himadiagnoosiosion kiinni” sen verran hurjia kuvia siellä näkyi, että tää mun tämänkertainen huuliviholliseni taitaa kuitenkin olla aika lälly. Tuli taas todettua, että jos olisin noi himadiagnoosin artikkelit lukenu, niin suurinpiirtein taivaan (tai ehkä helvetin) portilla kohta olisin kolistelemassa. Tyydyn siis ihan vaan toteamaan että ”jep ihan tavallinen yskänrokkorakkula tuossa huulessa aikaansa on tullut viettämään.

 

 

Kuvat kertoo tarinaa

Mistähän ihmeestä johtunee, että kun olis postausaiheita ja ideoita ties kuinka paljon, niin silloin ei sanoja vaan löydy. Jos sanoja kuitenkin jostain pulpahtelisikin – niin niiden saaminen oikeaan järjestykseen on totaalinen stoppi. Jos niitä sais edes vähän sinnepäin, niin ettäkö mitä – kuvat – ei sitten ainoan ainoatakaan kuvaa joka olisi julkaisukelpoinen. Kuvien ottaminen ei koskaan ole ollut mun vahvoja puolia. Keskittyminen moiseen ei vaan riitä. Joskus olin aiheesta ihan kiinnostunut. Ilmoittauduin jopa ihan valokuvauskurssille, mutta – ei hyvää päivää – ei ollut mun juttu. Joten kuvat täällä lienee siitäkin syystä kaukana siitä upeasta blogikuvausvaatimuksesta. En edes osaa noita niin suosittuja filttereitä käyttää.

Nooh päädyin sitten kaiken valokuvahässäkän kautta iCloudiani penkomaan, eipä siinä tiennyt itkeä vai nauraa – tai no kumpaakin mahtuu mukaan. Kuvia oli kahmalokaupalla, monet hetket unohtuneet, ja päätyneet muistoihin. Suuriosa kuvista tietysti sellaisia joita nyt ei julkiseksi halua, joten kunnon vuosien kuvakollaasia ei kannata odotella.

Pidän edelleenkin Instan henkilökohtaisempana, kun seuraajia on sopivasti, niin kynnys nakella kuvia sinne ei ole ollenkaan niin korkea. Siinä missä Face on itselläni suhteellisen julkinen, niin Insta onkin sitten se missä on henkilökohtaisempia arkisia kuvia ym. Kun Instan kuvia rollailin, niin itseasiassa nämä kyllä kertoo aikalailla tästä mun ihan tavallisesta arjesta. 

Positiivinen kunnes toisin todistetaan

Muutaman viikon takaiset sanat on pyörineet ajatuksissa ihan liian monta kertaa, ja kirjoitin tähänkin pitkän pätkän tuosta ikinegatiivisten ja ammattivalittajien ihan omasta kuplasta. Tuskin siellä ainakaan paljon aitoa iloa riittää. Pysyköön siis kuplassaan, harmi vain, että tuo negatiivisuus kaikkea kohtaan on kovin tarttuvaista sorttia.

Deletoin luonnoksen, ja päätin, että en edes halua antaa noille jutuille kirjoittamisen arvoista aikaa. Silti surullista, että joku löytää ilon elämäänsä siitä, että saa ”kettuilla” ilkeällä tavalla mahdollisimman monelle. Toisaaalta, onhan meillä jokaisella oikeus löytää ilo elämään eri asioista, jokaisella ihan omat keinonsa. Itse uskon enemmän aitouteen, ja lähtökohtaisesti mielekkäämpää ajatella ensin positiivista.

 

Kurkistus Torresin maailmaan

Kalenteria ja säännöllistä rytmiä saanen kiittää myös siitä, että itse elämään mahtuu huomattavasti enemmän ”elämää”  nyt  kun pystyy sopimaan menoja jo  reilusti aiemmin, kun tietää ne vapaapäivä etukteen.Uskaltaa ilmoittautua tapahtumiin.

Sain viikko sitten reilusti nauttia ihan osallistujanroolissa viini-illasta. Kyseessähän on VinumWasan järjestämä Torres & Earth tastingista. Omalla kohdalla illasta mielenkiintoisen teki se, että en ole löytänyt ”sitä juttua” Torresin viineistä, ne vaan yksinkertaisesti ei sovi yhteen mun makuaistini kanssa. (Kyse kun kuitenkin on yksi huipputiloista, niin nolona myönnän, että mun makuaisti taitaa olla vähän omanlaisensa). Mieleni kun on kovin muuttuvainen, niin päätin antaa mahdollisuuden – ja eihän tällaista iltaa voi ohittaa. 

Iltaa vietettiin Svenska Klubbenilla (Bacchus). puitteet siis mitä juhlavimmat. Tosin tyypillisesti kun olen ”Maija Myöhänen”, niin aikalailla takarivissä siellä tuli istuttua, ja kun tunnetusti äänen volyymi nousee tastingin edetessä, niin paljon hyvää jäi varmasti kuulematta.


Illan järjestäjänä ja isäntänä toimi VinumWasa/Janne ja Torresin tarinan kertomuksesta ja itse tastingissa vastasi Annastiina Jäppinen (Winestate).

Edelleenkään Torres ei vienyt mun sydäntä, ja jokin samanlinjainen juju niissä on, joka ei vaan kolahda. Onneksi makuasioista ei voi kiistellä, mutta edelleen koin saman tutun kuvion näiden kohdalla – suhteessa siihen mitä tuoksu lupaa, niin maku ei lunasta tuota odotusta.

Viinejä ja niiden kokemusta en tähän lähde avaamaan, koska postaus paisuisi ihan mahdottomiin mittasuhteisiin. Tässähän nämä kuitenkin ihan listana. Viinit ja Illallinen.
Santa Digna Estelado Organic Rosé Brut (Chile)
Tasting:
Viña Esmeralda Rosé (DO Catalunya, Espanja)
Gran Viña Sol (DO Penedès, Espanja)
Cordillera Cabernet Sauvignon (Curicó, Chile)
Celeste Crianza (DO Ribera del Duero, Espanja)
Salmos (DOCa Priorat, Espanja)
Mas la Plana (DO Penedès, Espanja)

Illallinen viineineen:
Alkuruoka:
Raputoast, salaatti ja hillotettu fenkoli
Waltraud Riesling (DO Penedès, Espanja)
Pääruoka:
Grillattu karitsan paahtopaisti, punaviinikastike, perunapyré
Purgatori (DO Costers del Segre, Espanja)
Jälkiruoka:
Creme catalana ja sitrushedelmä kompotti
Floralis Moscatel Oro (Katalonia, Espanja)

Illan juustot Juustoportilta.

Illan aikana ihastuin tokikin historiaan ja tarinoihin viinien/tilan taustalla. Kokonaisuus kunnon pläjäys, ja tottakai aivan uskomattoman ihana ilta. Seura mitä mainioin, hyvää viiniä ja upeat olosuhteet, niin mikäs siinä väärinpäin voisi napsahtaa. Kalenteriin kyllä ilmestyi taas uusi viinipullonkuva – kuvaamaan seuraavaa tastingiltaa. valitettavasti helmikuun tasting täytyy jättää väliiin, mutta maaliskuuta sitten odottelen sitäkin suuremmalla innolla.

Joogamotivaatiota

En ole koskaan ollut mikään innokas lehtientilaaja. Lukija kylläkin – lehtiä kun on niin helppo näin keskittymishäiriöisenkin lukea. Usein kuitenkin selaan lehtihyllyn luona, millaisia itseä koskavia/kiinnostavia lehtiä on ilmaantunut. Muutamaan kertaan käsiin ihan kuin liimaantui OMjooga niminen lehti, joka vaikutti supermielenkiintoiselta. ostospäätös jäi silti mietityttämään, löytyyhän kotoa jo kasapäin jooga-aiheista kirjallisuutta.
Nooh sain lehdestä näytenumeron ja voi kuinka innoissani heti sen kimppuun kävinkään. Vihdoin ihana lehti jossa vaikuttaa, ettei ole ylimääräistä höpinää.
Tosi laadukas lehti ja helposti lähestyttävä, vaikka tuon näytenumeron kohdalla aiheet sattuivatkin hieman väärään suuntaan. Selkeästi keskitytty raskaus-, ja vauva-aikaan. Itsellä kun jälkipolvi on jo yli parikymentä vuotta. Lehdelle olenkin jo uutta kotia kysellyt, ellei suoraan kotia löydy, niin neuvola ja synn.osastot varmasti ottaa lehden mieluusti vastaan

Postauksessa Joogamaton metsästys, tulikin jo esiin joitain asioita omasta maailmastani joogan suhteen mm joogamaton väri on yhtä tuskaa löytää juurikin oikea sävy. Nyt olen yhden tilannut, ja värin sävyä jännitän, koska netin kuvat nyt vääristää aina hiukan sävyjä.

Itselleni lehden mielenkiinoisimmat artikkelit tässä ihan kuvina. Koska tosiaan nuo raskausajan/vauva-ajan artikkelit ei kolahtaneet, niin jatkossa tulen edelleen selaamaan lehden kaupanhyllyllä, ja tekemään ostopäätökseni selailun jälkeen. Nyt tiedän, että lehti on laadultaan sellainen josta pidän, aiheet vain haluan selata etukäteen. Jos joltain löytyy ko lehteä viimevuoden viimeistä numeroa, tarpeettomana, niin mulle saa mieluusti vinkata. 

Pienestä kokonaisuudeksi

Mietinpä tuossa, kun kirjoittelun aiheita on jonossa niin monia, että miten saisin ne jokseenkin linkitettyä toisiinsa, mutta ei kyllä haluan jokaisesta kirjoittaa ihan oman juttunsa. Tavallaan kaikki niistä kuitenkin liittyy #projectme teemaan. Koska mukana on kosmetiikasta, liikunnasta sekalainen kirjo, polku johtaa viineihin ja kirjoihin.

”Tärkeää on pienet, pienen pienet askeleet Jos et astu askeltakaan, mitä sä teet? Tärkeää on pienet, pienen pienet askeleet. Ennenkin on isot pienempiä seuranneet”.

-Lenni Lokinpoikanen-

Vaikka kuinka niin noita yövuoroja tuolla aiemmin hehkutinkin, niin monen mutkan – monen paperille rustatun perustelun jälkeen  ja unettoman yön aiheen parissa viettänyt. Selkeä päivärytmi vaan on mulle paras. Huomioon kun on otettava ihan kokonaisuus, ja se ratkaise. Ei yksittäiset seikat.  Säilyyhän ne ihmiset siinä kuitenkin vaikka vähän erilaisessa rytmissä taaperrankin. Ikävähän noita öitä tulee, mutta onnekseni ihmiset siinä ovat ainakin jatkossakin lähellä.

Uskomattoman paljon positiivista tapahtumaa liittynyt vuoden alkuun, josta olen todellakin niin täydestä sydämestäni kiitollinen. kiitollinen olen myös sille ”sählääjämestarille”, joka kalenterimaailmaa suositteli. Kalenterin voima on todellakin todettu toimivaksi. turvallinen tunne. Nyt kun rinnalla kulkee myös tuo Hyvän mielen tehtäväkirja, niin uskon sen lisäävän näitä kiitollisuuden tunteita entisestään.

Tiedä nyt sitten lienenkö kovastikin rikkonut sääntöjä, mutta avannolla mulla oli tällanen pummi mukana (Waggen tuuraaja) – ei se kyllä saunaan tai avantoon edes uskaltautunut, mutta oli kuulemma hengessä mukana. Ja rehenteli ainakin laiturilla, kun mun uintiaika jääkylmässä vedessä oli sen mielestä niin lällynlällyn lyhyt. 

Joogamaton metsästys

Kysynpä täältä, josko joku sattuisi tietämään. Olen metsästänyt uutta joogamattoa ja kun niin kovin kranttu olen oikean värin/sävyn kanssa, niin josko joku tietäisi mistä voisi löytyä Kirkas keltainen (kuin kuvan kirja), Lämmin heleä persikka (Kuten OMjooga -lehden kuvassa.otai ”rouvanroosa” – heleän vaaleanpunainen. (Kuten hamam pyyhkeeni sävy).
Keltainen ensijijaisesti halusessa, mutta myös nuo muut värit kutsuu kovasti. netin kautta kun värejä on vaikea arvioida, ja olen yhteyttä ottanut joihinkin verkkokauppoihin, mutta vielä ei ole onnistanut.  Kirkasta pinkkiä tai hurjan kirkasta oranssia on ollut vain tarjolla. Tiedän mitä haluan, muttakun halut on taas niin omituisia, että oikean sävyn metsästykseen kuluu ihan turhaa aikaa – samoin kuin ruutuaika alkaa kohta hallita taas liikaa – kun sitä selaa ja selaa – eikä tahdo löytyä. Ilmianna, vaikkapa ihan blogi Facesivun kautta, jos tiedät mistä lähtisin metsästyksen umpihankeen tarpomaan.

Teatteri-iltaa lapselliseen makuun


Vihdoin viikonkoppuna koitti se kauan odotettu päivä, jolloin neiti, kohta kolme vee, pääsee ”Muumiteatteriin” Niin suloista, kun heti autoon päästyämme, kuului takapenkiltä ”Mummu laittaisitko muumimusiikkia” Tottahan toki sitä täytyi kuunnella, oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi. Mutkia meidän teatteri-illan matkalla oli kyllä enenmmän kuin laki sallii. Ensimmäinen : tuon illan lähestyessä, tuli edellisenä iltapäivänä puhelu : ”PikkuMyy on loukannut jalkansa ja näytös on peruttu”. Pakko myöntää, että varmasti moni muukin oli samassa hankalassa tilanteessa. Selittämässä pienelle, että huomenna ei mennäkään teatteriin, vaan vasta myöhemmin. Toivottiin pikaista paranemista PikkuMyylle. Siitä alkoi selaaminen, miten saada työvuoroihin sovitettua uusi teatteri-ilta. No löytyihän se ja uudella innolla odottamaan taas. Näytöstä edeltävänä päivänä naperolle nousi kuume, ja ei kun taas peruuttamaan ja metsästämään uutta ajankohtaa. Lauantaille se sitten saatiin sovittua, ja jopa vihdoin päästiin paikanpäälle.

Pientä jännitti ihan hurjasti, sillä olihan edessä ihan uusi tilanne. Muumimaailmassa (ja siellä teatterissa käynti)  taisi olla se minkä tyyppistä tilannetta pieni ehkä ajatteli, koska kysyi saliin odotellessamme, että ”Missä ne muumit oikein on” – Jännitys helpotti kun päästiin saliin ja näytelmä alkoi.

Näytelmä oli siis Tove Janssonin Näkymätön lapsi. Mummulle hiukan pettymys, mutta lapsillehan se onkin suunnattu, joten mummusta viis. Toteutusta sen verran narisen, että kyseessä oli ”näkymätön lapsi” joka kuitenkin näkyi kokoajan ihan samoin (mekon väri vain vaihtui, ja puna ilmestyi poskille) – olisin toivonut hieman mielikuvituksellisempaa toteutustapaa, esim kun jalat ja kädet oli mustat, niin siinä vaiheessa, kun nuo tulivat näkyviksi, olisi niihin voinut ilmestyä vaikkapa värikkäät sukat ja hanskat. Jokin siinä näin aikuisen silmin jäi puuttumaan, hahmot jostain syystä ristiriitaisia tuttujen hahmojen rinnalla – esim Muumipappa. Tosin Muumimamma ja ihana haiseva Haisuli olivat takuu varmaa tuttua turinaa. PikkuMyyn vaatteet tuntuivat oudoilta, Myyllähän kuuluisi olla punainen, eikä keltainen mekko. Nämä nyt sitten vain aikuisen silmin ristiriitaisia. lapset tuskin moiseen edes kiinnittivät huomiota.

Ihana teatterikokemus silti. Ihana käydä pienen kanssa hankkimassa elämyksiä,. varsinkin kun pikkuinen osaa käyttäytyä varsin korrektisti silti vahvasti mukana eläytyen.