Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Joogamotivaatiota

En ole koskaan ollut mikään innokas lehtientilaaja. Lukija kylläkin – lehtiä kun on niin helppo näin keskittymishäiriöisenkin lukea. Usein kuitenkin selaan lehtihyllyn luona, millaisia itseä koskavia/kiinnostavia lehtiä on ilmaantunut. Muutamaan kertaan käsiin ihan kuin liimaantui OMjooga niminen lehti, joka vaikutti supermielenkiintoiselta. ostospäätös jäi silti mietityttämään, löytyyhän kotoa jo kasapäin jooga-aiheista kirjallisuutta.
Nooh sain lehdestä näytenumeron ja voi kuinka innoissani heti sen kimppuun kävinkään. Vihdoin ihana lehti jossa vaikuttaa, ettei ole ylimääräistä höpinää.
Tosi laadukas lehti ja helposti lähestyttävä, vaikka tuon näytenumeron kohdalla aiheet sattuivatkin hieman väärään suuntaan. Selkeästi keskitytty raskaus-, ja vauva-aikaan. Itsellä kun jälkipolvi on jo yli parikymentä vuotta. Lehdelle olenkin jo uutta kotia kysellyt, ellei suoraan kotia löydy, niin neuvola ja synn.osastot varmasti ottaa lehden mieluusti vastaan

Postauksessa Joogamaton metsästys, tulikin jo esiin joitain asioita omasta maailmastani joogan suhteen mm joogamaton väri on yhtä tuskaa löytää juurikin oikea sävy. Nyt olen yhden tilannut, ja värin sävyä jännitän, koska netin kuvat nyt vääristää aina hiukan sävyjä.

Itselleni lehden mielenkiinoisimmat artikkelit tässä ihan kuvina. Koska tosiaan nuo raskausajan/vauva-ajan artikkelit ei kolahtaneet, niin jatkossa tulen edelleen selaamaan lehden kaupanhyllyllä, ja tekemään ostopäätökseni selailun jälkeen. Nyt tiedän, että lehti on laadultaan sellainen josta pidän, aiheet vain haluan selata etukäteen. Jos joltain löytyy ko lehteä viimevuoden viimeistä numeroa, tarpeettomana, niin mulle saa mieluusti vinkata. 

Pienestä kokonaisuudeksi

Mietinpä tuossa, kun kirjoittelun aiheita on jonossa niin monia, että miten saisin ne jokseenkin linkitettyä toisiinsa, mutta ei kyllä haluan jokaisesta kirjoittaa ihan oman juttunsa. Tavallaan kaikki niistä kuitenkin liittyy #projectme teemaan. Koska mukana on kosmetiikasta, liikunnasta sekalainen kirjo, polku johtaa viineihin ja kirjoihin.

”Tärkeää on pienet, pienen pienet askeleet Jos et astu askeltakaan, mitä sä teet? Tärkeää on pienet, pienen pienet askeleet. Ennenkin on isot pienempiä seuranneet”.

-Lenni Lokinpoikanen-

Vaikka kuinka niin noita yövuoroja tuolla aiemmin hehkutinkin, niin monen mutkan – monen paperille rustatun perustelun jälkeen  ja unettoman yön aiheen parissa viettänyt. Selkeä päivärytmi vaan on mulle paras. Huomioon kun on otettava ihan kokonaisuus, ja se ratkaise. Ei yksittäiset seikat.  Säilyyhän ne ihmiset siinä kuitenkin vaikka vähän erilaisessa rytmissä taaperrankin. Ikävähän noita öitä tulee, mutta onnekseni ihmiset siinä ovat ainakin jatkossakin lähellä.

Uskomattoman paljon positiivista tapahtumaa liittynyt vuoden alkuun, josta olen todellakin niin täydestä sydämestäni kiitollinen. kiitollinen olen myös sille ”sählääjämestarille”, joka kalenterimaailmaa suositteli. Kalenterin voima on todellakin todettu toimivaksi. turvallinen tunne. Nyt kun rinnalla kulkee myös tuo Hyvän mielen tehtäväkirja, niin uskon sen lisäävän näitä kiitollisuuden tunteita entisestään.

Tiedä nyt sitten lienenkö kovastikin rikkonut sääntöjä, mutta avannolla mulla oli tällanen pummi mukana (Waggen tuuraaja) – ei se kyllä saunaan tai avantoon edes uskaltautunut, mutta oli kuulemma hengessä mukana. Ja rehenteli ainakin laiturilla, kun mun uintiaika jääkylmässä vedessä oli sen mielestä niin lällynlällyn lyhyt. 

Joogamaton metsästys

Kysynpä täältä, josko joku sattuisi tietämään. Olen metsästänyt uutta joogamattoa ja kun niin kovin kranttu olen oikean värin/sävyn kanssa, niin josko joku tietäisi mistä voisi löytyä Kirkas keltainen (kuin kuvan kirja), Lämmin heleä persikka (Kuten OMjooga -lehden kuvassa.otai ”rouvanroosa” – heleän vaaleanpunainen. (Kuten hamam pyyhkeeni sävy).
Keltainen ensijijaisesti halusessa, mutta myös nuo muut värit kutsuu kovasti. netin kautta kun värejä on vaikea arvioida, ja olen yhteyttä ottanut joihinkin verkkokauppoihin, mutta vielä ei ole onnistanut.  Kirkasta pinkkiä tai hurjan kirkasta oranssia on ollut vain tarjolla. Tiedän mitä haluan, muttakun halut on taas niin omituisia, että oikean sävyn metsästykseen kuluu ihan turhaa aikaa – samoin kuin ruutuaika alkaa kohta hallita taas liikaa – kun sitä selaa ja selaa – eikä tahdo löytyä. Ilmianna, vaikkapa ihan blogi Facesivun kautta, jos tiedät mistä lähtisin metsästyksen umpihankeen tarpomaan.

Teatteri-iltaa lapselliseen makuun


Vihdoin viikonkoppuna koitti se kauan odotettu päivä, jolloin neiti, kohta kolme vee, pääsee ”Muumiteatteriin” Niin suloista, kun heti autoon päästyämme, kuului takapenkiltä ”Mummu laittaisitko muumimusiikkia” Tottahan toki sitä täytyi kuunnella, oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi. Mutkia meidän teatteri-illan matkalla oli kyllä enenmmän kuin laki sallii. Ensimmäinen : tuon illan lähestyessä, tuli edellisenä iltapäivänä puhelu : ”PikkuMyy on loukannut jalkansa ja näytös on peruttu”. Pakko myöntää, että varmasti moni muukin oli samassa hankalassa tilanteessa. Selittämässä pienelle, että huomenna ei mennäkään teatteriin, vaan vasta myöhemmin. Toivottiin pikaista paranemista PikkuMyylle. Siitä alkoi selaaminen, miten saada työvuoroihin sovitettua uusi teatteri-ilta. No löytyihän se ja uudella innolla odottamaan taas. Näytöstä edeltävänä päivänä naperolle nousi kuume, ja ei kun taas peruuttamaan ja metsästämään uutta ajankohtaa. Lauantaille se sitten saatiin sovittua, ja jopa vihdoin päästiin paikanpäälle.

Pientä jännitti ihan hurjasti, sillä olihan edessä ihan uusi tilanne. Muumimaailmassa (ja siellä teatterissa käynti)  taisi olla se minkä tyyppistä tilannetta pieni ehkä ajatteli, koska kysyi saliin odotellessamme, että ”Missä ne muumit oikein on” – Jännitys helpotti kun päästiin saliin ja näytelmä alkoi.

Näytelmä oli siis Tove Janssonin Näkymätön lapsi. Mummulle hiukan pettymys, mutta lapsillehan se onkin suunnattu, joten mummusta viis. Toteutusta sen verran narisen, että kyseessä oli ”näkymätön lapsi” joka kuitenkin näkyi kokoajan ihan samoin (mekon väri vain vaihtui, ja puna ilmestyi poskille) – olisin toivonut hieman mielikuvituksellisempaa toteutustapaa, esim kun jalat ja kädet oli mustat, niin siinä vaiheessa, kun nuo tulivat näkyviksi, olisi niihin voinut ilmestyä vaikkapa värikkäät sukat ja hanskat. Jokin siinä näin aikuisen silmin jäi puuttumaan, hahmot jostain syystä ristiriitaisia tuttujen hahmojen rinnalla – esim Muumipappa. Tosin Muumimamma ja ihana haiseva Haisuli olivat takuu varmaa tuttua turinaa. PikkuMyyn vaatteet tuntuivat oudoilta, Myyllähän kuuluisi olla punainen, eikä keltainen mekko. Nämä nyt sitten vain aikuisen silmin ristiriitaisia. lapset tuskin moiseen edes kiinnittivät huomiota.

Ihana teatterikokemus silti. Ihana käydä pienen kanssa hankkimassa elämyksiä,. varsinkin kun pikkuinen osaa käyttäytyä varsin korrektisti silti vahvasti mukana eläytyen.

Yön tummina tunteina

Yövuorot taas taputeltu, ja heräsinkin tänään tähän iltaan paljon normaalia aiemmin yleensä nukun päivisin sen 10 tuntia, joten jos tekisin vain yövuoroja,muuta elämää ei oikeastaan olisikaan- kuin työt ja nukkuminen.

Elämäntilanteeseeni säännöllinen päivätyö on täydellinen, niin nämä yövuorot on todentottakin se toinen ääripää, mutta nautin näistä todella kovaa. Rytmi on niin superhelppo vaihtaa, nyt kun tuon avannolla käynnin olen tajunnut ajoittaa oikeaan kohtaan. Tässä nyt odottelen että kohta pääsen pulahtamaan kylmään veteen ja niin pienellä kikalla normalisoimaan rytmini. Ainahan olen ollut ”yöihminen” mutta näin se tulee vielä konkreettisemmin esille. Tosin se hetki kun aamuvuoro tulee töihin ja itse saa pikkuhiljaa alkaa valmistutumaan kotiinlähtöön. Silloin aivot kääntyy pois päältä – sählää ihan typeriä asioita – milloin on avaimet hukassa (jotka itseasiassa on silti taskussa), tai joutuu moneen kertaan lähtemään huoneesta, ja palaamaan sinne kun ei vaan muista miksi sinne alunperin oli tarkoitus mennä. Päivistä nyt on sekaisin koko yösetin ajan, ei hahmota sitä että ”ai niin muuthan on nukkuneet tässä välissä, mulle nyt on edelleen ”eilinen”

Näiden öiden aikana on taas tullut niin selkeästi myös miten se kotiinpaluu, näyttäytyy jonkinlaisena rauhana. Kesäisin rakastan sitä kun auringon nousetssa saa ajella kotiin ilman mitään kiirettä. Talviaamuisin tässä sitten taas tuntuu romanttisen rauhalliselta kun lunta leijuu taivaalta hiljalleen. Sunnuntai aamujen kotiin paluut on parhaita, kaupunki nukkuu vielä, eikä liikkujia ole, paitsi ne pari koiranulkoiluttajaa. Arkisin taas muut kiiruhtavat töihin,kun itse kaikessa rauhassa suuntaa kotiin suihkuun, aamupalalle – villasukat jalkaan ja nukkumaan. Tosin mun kuvailema tilanne rauhassa leijuvasta lumisateesta – oli aamuvuoroon tulleen mielestä ”kauhee lumipyry -aivotkin jäätyy” -kokemus – että tiedä sitten kumpi oli lähempänä totuutta.  Talvi ainakin on ihana, tuoksuukin ihan talvelta. Ja nyt uimaan -polskis-polskis. 

 

Pieniä piristyksiä

Miten ihmeessä nyt taas ajauduin samaisen ongelman äärelle, josta juurikin olin pyristellyt pois. Lisää rajoituksia siis itselle – vaikka yleensä en uskokaan liian tiukkojen rajoitusten voimaan. Vapaus valita on kannustavampi tapa suhtautua asioihin. Esimerkkinä –  on vapaus valita syödä terveellisesti. Ei niin, että ”epäterveellinen kielletty” Nyt kuitenkin olen huomannut roikkuvani ihan liikaa koneella, varsinkin tuon kalenteroinnin suhteen. Joku roti taas tähän on taas kerran saatava. Aiheen ympärille on kehittynyt todella iso ryhmä, ja kun ryhmä on iso, niin jatkuvalla syötöllä sieltä pulppuaa ideoita. Nyt oma ideakiintiöni on rajattu näihin valintoihin, enkä uusia tarvitse, koska näissä on jo puuhaa riittämiin. Tottakai edelleen ryhmään haluan kuulua, mutta lähinnä kurkkimassa silloin tällöin. En näin aktiivisena osallistujana – tuo aktiivisuus vie ihan liikaa aikaa aidosta arkipäivästä.

Olkoon idea kuinka vanha tahansa, niin enää tässä iässä, ei vaivaudu uniaan menettämään sen suhteen onko joku juttu IN, just tällähetkellä, vaiko ihan last season. Kalenteriin jutut nyt alkuun siis päätyy ihan tarrakuvien mallisina. Ei riitä tila, eikä aika siihen täydellisen hienoon planneriosion tekemiseen – toisaalta sana täydellinen on aikalailla ristiriidassa monessa suhteessa, kun mun jutuista on kyse.  Tälläilen sitten tänne näitä pieniä projektin palasia yksittäin. Sen tarkemmin kun ei  tiedä mistä aloittaa, ainakin innolla odottelen keltaista kirjaa saapuvaksi. Tämä parfyymi nyt yksi pikkiriikkinen osa Project me:tä

Joogaa, Hamamia ja ”project me”

No eihän tuolle mun kalenteroinnille loppua näy. Päätin toki pyhästi, pysytellä omalla tielläni, sillä netti kun on täynnä toinen toistaan upeampaa merkkikalenteria, ja ryhmässä erityisesti nämä näkyy. Nälkä kasvaa syödssä, joten jonkin verran on pakko rajoittaa noiden ryhmän kalenterien seuraamista, ettei unohdu se tärkein syy miksi itse lähdin kalenteria personoimaan. Toki kurjaa on se, että kalenterini, osoittautui heti alkuun aivan liian pienirenkaiseksi. Sinne ei kovin paljon muuta peruskalenterin lisäksi mahdu. Haluaisin sisällyttää sinne mm sen ”Project me” osuuden, mutta kun tila on hyvin-hyvin rajallinen niin pohdin pääni puhki muita vaihtoehtoja, tai osion tarvetta ylipäätään. Ihana se olisi, mutta se tilan järjestäminen ja sopivan pohjan rakentaminen, onkin sitten se vaikein juttu.

Asioita, joita nyt tuonne olen onnistunut lisäämään, on nimenomaan naisellisuus. Miten sen vaan saisin näin pienessä tilassa kivasti mukaan. Siinä pohdintaa yön hiljaisina tunteina. Tuttu Pinterest kun ei tällä kertaa niin suureksi avuksi vaikuta olevan.

Jokin aika sitten blogi, jos toinenkin, hehkutti Hamam pyyhkeitä – yhtäkkiä tajusin kuinka täydellinen se avantoreissuilla olisi kun lähestulkoon päivitttäin siellä piipahdan. Siinä yksi supermielenkiintoinen hankinta (harkinta) tuote jota tahdoisin testata. Sopii ihan joka tavalla arkeeni, ja se mitä kuvia aiheesta selasin, niin ah mitä ihania keltaisen ja heleän vaaleanpunaisen värejä siellä vastan tuli.

Tällähetkellä kuitenkin ihan tämän tavallisen arjen pariin, ovat paikansa löytäneet myös tuttu ja rakastettu jooga. Sain näyetkappaleen luettavakseni, ja totesin sen kyllä olevan juurikin sitä mitä tällähetkellä kaipaan. Tosin lehdesä oli suhteellisen paljon mamma -juttuja, jotka eivät sinällään itseäni koskettaneet, joten taidanpa napata sitten uuden numeron kauppareissulla ostoskoriin, kunhan se nyt ilmestyy.

Mun kranttuus lienee useimmille tuttua, ja saatan joutua etsimään sitä ”täydellistä” tuotetta pitkäänkin. Nyt kun projektina on saada jalat taas siihen kuntoon että kehtaa tulla joogasaleilla paljainjaloin tepastella, niin jalkavoide hyllyn äärellä päätäni rapsutellen, päädyin tuotteeseen, jonka ajattelin olevan tähän tilanteeseen sopien ns ”semihyvä” – mutta wow itseasiassa se on kyllä yksi parhaista mitä olen koskaan käyttänyt, Merkiltään Pirkka ja hintakin sen mukainen alle 5€.

Yövuorot ja avanto

Nyt sitten viikko tavallista arkea takana, eli paluu päivätyöstä takaisin kolmivuoroon. Yllättävän helpostihan se hurahti- ensimmäinen viikko – tosin aloitin viikoni yövuoroilla, ja se helpotti asiaa. Yövuorot nimittäin on se vuorotyön mulle sopivin osuus, vaikka töitä usein onkin paljon. vaikka yövuoroista pidänkin, niin kyllä se ikävä tavalliseen päivärytmiin on Päätinpä sitten testata avannon vaikutusta ihan kunnolla noihin rytmityksen vaihdoksiin. Normaalisti käyn avannolla aina mahdollisimman myöhään – tai no niin, että olen takaisin kotona tuossa 9 aikaan illalla. Syy ihan se että tuolloin nukun uskomattoman hyvin. Osa porukasta kuitenkin käy mieluusti aamulla, koska kokevat tuolloin sen piristävän vaikutuksen. Nooooh päätinpä sitten minäkin, että jospa avannolla käynti ennen yövuoroon menoa piristäisi, ja innoissani sinne sitten tepastelin. – Voi hyvää päivää tai yötä – ihan miten vaan – en ole koskaan ollut yövuorossa niin väsynyt kuin tuolloin. Jotain ihan käsittämätöntä eikä sille jatkuvalle haukottelulle enää voinut muutakuin nauraa – vuoro muutoin meni hyvissä fiiliksissä. Päätin sitten että sai kyllä olla ihan vihoviimeinen kerta kun uskon avannon piristävään vaikutukseen. Toisaalta jokainenhan meistä on yksilö, joten omalla kohdallani nautin siis mieluusti jatkossa iltauinneilla käynneistä.Jos olisikin niin, että ihan jokainen saisi valita itselleen täydellisen työaikataulun, niin itselläni se olisi päivätyö, ja lisäksi öitä. Harmi kun moista voi fiilistellä vain haavemaailmassa.

Yövuoroista palautuminen on ollut itselle se vaikein palikka, eli yövuororytmi on helppo aloittaa, mutta takaisin normirytmiin pääseminen onkin sitten se haastavin juttu – tästä syystä tekisin mieluusti pidempiä settejä yövuoroja peräkkäin. Tähän rytmin vaihdokseen avanto oli täys 10. Nukkumapäivän, luonnollisesti nukuin shyvin ja sikeästi alkuiltaan saakka. Pelko siitä, että meneekö tuleva yö valvomiseksi oli täysin turha, sillä illalla taas kylmään veteen muutama pulahdus ja kotiin nukkumaan takasi hyvät yöunetkin.

Nytpä nuo on testattu ja sopiva malli itselle löydetty, joten siinä on ihan hyvä pysytellä, kun seuraavat yöt jo odottaa nurkan takana.

Väriläiskiä talveen

Kuinka uskomaton voima väreillä onkaan. Toisaalta samat värit on olleet aina ne jotka vetää puoleensa, kuin myös tietyt ovat ne luotaantyöntävät, joista en enää edes yritä oppia pitämään.
Vahvimmin mua on aina puoleensa vetäneet keltainen (huom juurikin tietty sävy) samoin kuin ”vanhan rouvan roosa” – kumpainenkin vielä hillittyyn harmaaseen yhdistettynä. Toki olen sitten jo vuosikausia sitten koittanut väripsykologiaan tutustua, mutta eipä tuosta hullua hurskaammaksi ole tullut. muistan jo lapsuudesta kun saatiin serkkuni kanssa samanlaiset keltavalkoraidalliset paidat ja kuinka hyvältä se keltainen tuntuikaan – käytin paidan todellakin ”puhki” sanan varsinaisessa merkityksessä – vanhempien kauhuksi varmaan.

Tuo vanha roosa yhdistettynä harmaaseen, on vain aina ollut rauhoittava ja jollain omituisella tapaa myös luokseen kutsuva. Samat sävyt löytyy mun olohuoneen muuten niin niukasta värimaailmasta. Samoissa sävyissä kuljen myös kalenterimaailmassa, ja voi niitä kauniin värisiä tarra-arkkeja joita on Pinterestitä kertynyt. Ei se nyt tietenkään pelkkää ihanaa hattaraa ole, vaan mahtuu väriläikkiäkin mukaan, mutta pääosin värimaailma on roosaa ja muita pastelline sävyjä. ne vain tuntuu enemmän omilta edelleen – vuosienkin jälkeen.

Inhokkiväritkin löytyy (jos nyt jotain niistä mainita täytyy) – sininen – -enpä muista ostaneeni juurikaan muuta sinistä vaatetta kuin farkkuja – tulee vain huono olo moisesta. Sikäli ihmettelen, että vaikka työvaatteet on siniset, niin niihin suhtautminen on silti täysin neutraali. Mielenkiintoinen juttu, jota olen pohtinut – vastausta löytämättä.

Toinen yök on tietty tumman vihreä. Hassua sinällään että vihreän toinen sävy tuo rauhaa ja lempeyttää, mutta tumma vahva vihreä, saa aikaan huonon olon. Sainpa joskus aikoinaan raskaanaollessani naurunkohteenakin piehtaroida, sillä tietty jurikin tuo sama syvä vihreä aiheutti heti oksennusreaktion. Sitä jatkui koko raskauden ajan, ja edelleen tulee inhon tunne tuosta sävystä. Ristiriitaista, että nyt jo maailman myrskyihin kadonnut huivi, jota käytin lähestulkoon aina tavalla tai toisella, oli vihreän sävyinen ja sain siitä jollain tapaa todella turvallisen olon paniikkihäiriön kanssa kamppaillessa. Ehkäpä kyse on siis nimenomaan – ei itse väristä vaan pikemminkin juuri siitä oikeasta sävystä. Hiukankin harmaaseen vivahtava vihreä (esim korosteseinä) taas tuo ihan rauhallisen reaktion. Omituista. 

Mitään ehdottomuuksiahan nuo värikuviot eivät omallakaan kohdalla ole. Sävyt lienee ne suurimmat vaikuttajat – toki myös yhteys jossa väri tulee vahvasti esille. Positiivisessa tilanteessa vastenmielinen väri kun ei ole ollenkaan niin vastenmielinen kuin negatiivisessa tilanteessa siihen törmääminen.  Ihmettelempä vain kuinka suuri merkitys niillä on ihan jokaiseen päivään. Olemmehan jatkuvasti erilaisten värien ja sävyjen ympäröimänä, jotka siellä taustalla vaikuttavat kovinkin vahvasti.

Helmikuun hankien puhtautta ja auringon keltaista odotellessa. 

Ps.Kuvat napsittu Pinterestistä – on meinaan teknisiä ongelmia saada näitä tekstejä kuvineen julki.

Kalenteroitua arkea

Hyvin olen päässyt kalenteroinnin alkuun. Loppuvuosihan meni siinä erilaisten testailujen merkeissä ja sain kyllä itselleni aikaan jopa kunnon kalenteristressin. Nyt kun tositoimiin olen tuon suhteen päässyt, niin kuinka ihanan rauhoittava vaikutus sillä kaikella onkaan. Kalenterin oheen ja rinnalla kulkemaan, on tulossa myös ihanista ihanin yllätys. Siitäpä sitten myöhemmin (Tosin maailman kehnoinpana yllätysten pimittäjänä, seuraavat päivät lienee aikamoista piinaa), mutta todellakin pienistä asioista voi tulla todella hyvä mieli. Huikealta on tuntunut myös se kun ihmiset kyselee, että mistä tässä noin kokonaisuudessaan on kyse. Koko idean taustoista saakin sitten jo lähestulkoon romaanin pituisen höpötyksen, ehkä joskus senkin avaan.

Kalenterointiin liittyvät sanat on herättäneet kysymyksiä.

Mitä on Happy Mail?

Kalenterimania ryhmän kautta tutuksi tullut mukava arjen piristys. Halukkaat ilmoittaa listalle tietonsa osoitteineen, ja tiedot mitsä pitää ja mistä ei. Ylläpitäjät jakavat porukan pareihin, joissa tulee esiin kenelle kukakin postia lähettää. Sekä henkilö jolta postia tulee saamaan. Kyse ei siis ole keskinäisestä vaihdosta – ”minä lähetän sinulle ja sinä minulle”, vaan postia sadaan yhdeltä ja lähetetään toiselle. tarkoitus ei suinkaan ole lähettää hurjia määriä kalenterointiin liittyvää tavaraa, vaan ylipäätään jotain sellaista josta toinen ilahtuu – oli se sitten vaikka ihan vaan postikortti, tai itselle käyttämättä jääneitä tarra-arkkeja jne. En tiedä voisiko tässäkohtaa sanoa, että ikävä kyllä nuo on yleensä tosi isoja postituksia. Siksi ”ikävä kyllä” koska itselleni samoin kuin varmasti monelle muulle aloittelijalle kynnys lähettää on ihan turhaan liian korkea, kun näkee mitä kaikkea muut on lähettäneet. Toisaalta taas näin pääsee ihan kivasti mukaan ilahdutuspostiin. Esimerkkejä itselle tulleista: Näiden lisäksi kirjekuoret pullistellen kaikkea ihanaa kalenterointiin liittyvää.

Mitäs se RAK-posti sitten oikein on.

Kirjain yhdistelmä RAK muodostuu sanoista ”Random acts of kindness”. Tutumpi ehkä ihan muussa yhteydessä. Aikoinaan tästä oli vallallaan malli jossa esim maksoi kahvilassa kahvin, ja ilmoitti että siinä on maksettuna vaikkapa seuraavan kahvinostajan kupponen. Tarkoitus siis pysyä täysin nimettömänä. Ryhmässä tuo toimii siten että sinne saa osoitteensa jättää, ja sieltä sitten joku sen nappaa, ja lähettää yllätyspostia. Kun tällaista yllätyspostia sitten on itse saanut, ja siitä ilahtunut, niin itselleni ainakin tuli heti tunne, että haluaa itsekin ilahduttaa jotakuta. Itse olen muutaman RAK:n saanut ja todellakin niistä tulee hyvälle mielelle moneksi päiväksi – onhan se tällaisena sähköpostien aikakautena ihan omaa luokkaansa. Etanaposti on pop.Ja tässä pari RAK-postia – kuvat eivät ehkä tee oikeutta, koska olen ne kiitoskorttimuotoon aikoinaan laittanut, sillä vaikkei lähettäjää tiedäkään, niin kukapa kehtaisi jättää kiittämättä päivän piristämisestä.

Kuulemani mukaan tämä idea on vallalla ainakin erilaisissa käsityöryhmissä. Positiivista tässä valituksen ja nillityksen maailmassa on nämä ihanat pienet positiiviset yllätykset. Erityiskiitokset on pakko lähettää nimenomaan tuon kalenterimania -ryhmän ylläpitäjille, ja koko sille usean tuhannen jäsenen populaatiolle. Ryhmän idea on olla positiivinen, iloa tuottava ja ”kaikki mahtuu mukaan”-malli. Koskaan en ole näin ihanaan ryhmään kuulunut, sillä pienintäkään ivaa tai provosointia tai pilkkaa/kiusaa ei sallita – asioihin puututaan jämäkkäällä otteella, ja aina löytyy apu jos minkäkinlaiseen ongelmaan.

Tottakai aiheesta löytyy myös blogi, jota kautta itse löysin kyseiseen maailmaan. Voi kuinka toivoisinkaan että samanhenkisiä ryhmiä, blogeja ja ajatusmaailmaa levittäytyisi myös muille osa-alueille. maailmassa (varsinkin SoMe:ssa) on ihan liikaa negatiivista nillitystä jopa pilkkaa ja kiusaamista, joten jospa me kaikki antaisimme edes hitusen positiivisuutta, ja hauskoja yllätyksiä ihan tavalliseen arkeen. Itse olen jossainmäärin napannut tuota RAK -ideaa ihan työpaikallenkikin, ja iloisen vastaanoton ”sairaalatonttu” on kuulemani perusteella saanut. -Eli kiinni jäin positiivisessa mielessä. Nyt täytynee keksiä jotain muuta pientä piristystä – koska kyse voi olla niin pienistä asioista, kuin pienen 1-2€ maksavan yllätyksen kautta piristämään jonkun päivää. Ei vaadi paljon antajaltaan, mutta voi pelastaa, jonkun huononaamun, ja tehdä päivästä hymyilevän.

Oman kalenterin aukeama – onnekseni useimmat kuvista on ihan symbolisia, ja niiden sisällön ymmärrän vain minä. Minä super-anti-askartelija, joka olen aina moista yökännyt, niin tässä olen tällähetkellä menossa. Uskallusta ja pitkää pinnaa (jota multa ei tahdo löytyä) tämä vaatii, mutta on sen arvoista. Kiitos sille joka lähes valaistuneen joogin tavoin aiheen alunperin mulle ehdotti – jonka tyrmäsin heti kintaalla viitaten, mutta josta nyt oon saanut tukea ja turvaa – joka toivottavasti pysyy mukana pidempään kuin monien uuden vuodenlupaukset (itse en moisia ole koskaan tehnyt enkä tee) – muutamat henk.koht tiedot tuosta poistin, mutta tällä tyylillä mennään, Tämä oli siis ensimmäinen kunnon kokeilu – heti joulun jälkeen – tämänhetken aukeamaa en avaa, ihan siitä syystä että siellä on yltiöpaljon henk.koht juttuja ja kun ne piilottaa, niin näyttää ihan pöljältä koko aukeama. Sekavahan tuo on, mutta kyllä se oma malli sieltä vielä paikkansa löytää – varsinkin kun tilaamani härpäkkeet pämähtää postiluukkuun.