Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Ajankäyttö hallintaan

Mihin ihmeeseen mun aika karkaa taas, ja mitä ratkaisuja asiaan päätin testata. Kuten jollekin asiasta mainitsinkin, että haluan oppia sen taidon, että osaisin töistä päin lähteä suoraan jonnekin muualle kuin aina kotiin. Tapa tulla aina ensin suoraan kotiin, on jokseenkin ärsyttävä. Se on jäänyt jostain esihistorialliselta ajalta kummittelemaan ja vakiinnuttanut paikkansa ihan liian syvään. Ne päivät jotka olen selkeästi päättänyt kauppakäyntipäiviksi, toimii, tällöin menen suoraan töistä kaupan kautta. Kaikki muu, sitten jääkin jonnekin sinne suunnittelun asteelle. Kuinka helppoa sitä olisikaan mennä suoraan töistä uimahallille, joka nyt sijainniltaan on huippu, noin työmatkoja ajatelle. Silti – ei auto ei vaan suostu suuntaamaan sinne – ei vaikka kaikki tarpeellinen olisi mukana. Aina ensin kotiin ja vasta kotoa muihin menoihin. Säästäisin, aikaa, bensaa, hermoja ja kaikkea muutakin, kun osaisin suunnata suoraan menoihin.

No koska asia on häirinnyt mun ajatuksia jo ties kuinka pitkään, niin laadin tietysti hyvät suunnitelmat. Niiden hyvyydestä en nyt tiedä, mutta edes joitain pikkiriikkisiä ideoita. Nyt kun arki muuten on säännöllistä, niin on aika saada rytmiä ja säännöllisyyttä (toimivuutta myös vapaa-aikaan). Tavoite kuitenkin on etten hurjasti joutuisi lukuharrastuksesta karsimaan. Harkinnassa siis taas tuo BookBeat, siinä kun voisi samalla kuunnella ainakin osaa kirjoista samalla kun käy kävelyllä. Suurinosa kirjoista siellä kuitenkin oli harmittavasti (tämän idean suhteen) lukuversioina.

Ensimmäinen oli testissä – kirjoitin siis blogipostaukset kerralla ja ajastin ne suunnitellusti. Toimii, mutta hmmmmm eipäs se siirrä niitä Faceryhmään, joten se täytynee vielä jotenkin kehittää. Avannolle, mun ei kannata töistäpäin suunnata, koska si nukun parin tunnin päästä ku tukki, ja siinä olisikin si vuorokausirytmi sekaisin (testattu). Kalenteriin siis ”pakkomerkkaukset” ja tarvittavat kamppeet mukaan, niin se taitaa olla vaan se yks keino. – Toimivuutta epäilen, mutta toivoa silti on.

Kalenteri on suuressa osassa siis tässäkin taas, ongelma lähinnä lienee se että pitää päättää asioita reilusti etukäteen, ja sepäs siinä se vaikeus onkin – ns lyödä lukkoon päiviä ja kellonaikoja. se jostain systä pelottaa, vaikken muille kuin itselleni niistä olekaan selitysvelvollinen.

Eiköhän tällä kalenterikrääsä määrällä saada asiat sovitettua oikeille paikoilleen. 

Siivous pääsi vauhtiin

No niitä siivoiluja. Ennenkuin kiskon tavaraa kaapeista ja alan käymään läpi, niin päätinpä siivoilla hiukan myös Facebookia. Tällä kertaa en mitään kaverilistaa lähtenyt rukaamaan, koska siellähän kaikki on sulassa sovussa, jokainen omalla listallaan. Muutoinkin Facen käyttö on muuttanut muotoaan, enemmänkin siellä nykyään törmää ällöhattaraisiin sanontoihin, tai selkesästi puhtaaseen markkinointiin. Niin tuosta syystä Instagram on ollut sopivampi omaan käyttöön. Koska en kuvia juurikaan muokkaile, niin siellä on jokseenkin aidompi tunnelma (joskus siitä alta, valmiista filttereistä löytyy jokunen jossa on parempi valotus, mutta yleensä tavis kuva sinne vaan rennosti), kuin Facen sanontoja rullaillessa. Tokikin seuraajia on huomattavasti vähemmän, joten helpompi julkaista kun tietää katsojakunnan.

No mitäs sieltä sitten karsin, jos en kaverilistaan koskenut? No itseasiassa löysin artikkelin (harmittaa, kun en sitä tähän nyt muista, mutta luultavimmin Trendi-lehdestä, enkä muista kirjoittajankaan nimeä), hän oli toteuttanut tämän samaisen idean, vielä vähän ronskimmalla kädellä. Ottanut ihan kaikki sivutykkäykset pois. Poistin siis tykkäyksiä, jätin jäljelle vain oikeasti tärkeitä sivuja. Saan näin näkyville pääasiassa, kavereiden statuksia, enkä pelkkää mainosvirtaa ja kilpailuhuttua.

Tavallaanhan tuo herätti miettimään enemmänkin noita tykkäysjuttuja. Keskimäärin suomalaisella Facen käyttäjällä oli jutun mukaan hieman yli 200 erilaista sivun tykkäystä. Itsellä sentään jäi alle tuon luvun jo valmiiksi. Siinä karsiessa omia ns. turhia sivutykkäyksiä, niin kyllä niitä sentään sadan tykkäyksen verran lähti. Ehkä jään nyt sitten paitsi jostain hyvästä tarjouksesta, mutta ainakin rauhallisemmalta oma seinä näyttää. Näppärämpi seurata kokonaisuutta, kun on turhat sälät pois sieltä täyttämästä seinää.

Kätevät emännät ja pesukoneen muutto

Kyseinen ”kätevien emäntien päivä” alkoi oikeastaan jo perjantai-iltana. Huomasin kaverin Faceseinällä, että hän lahjoittaa pois ihan ok pyykinpesukoneen. No tiesin myös toisen kaverin, joka moista kapistusta kiperästi tarvitsi, joten ei kun äkkiä varaamaan ja onnistui kuin onnistuikin. Yleensä olen nettikirppareilla tai muussa vastaavassa siellä epätoivojonottajien pettyneiden sakissa. Nyt kuitenkin onnistuin – voi sitä ilon fiilistä.

Lauantaina sitten pähkäiltiinkin päämme puhki, että milläs se kapistus saadaan siirrettyä paikasta a paikkaan b. Kaikki mahdolliset tutut ja kaverit kävin ensin läpi kerjuutyylillä. Kun ei näin lyhyellä varoitusajalla saatu hommaa hoidettua, niin ei muutakun peräkärryä vuokraamaan. Siitähän se varsinainen kätevien emäntien seikkailu sitten alkoi. Sain käteeni ihmeellisen salkun – ja olin ihmeissäni, että en kai mä ny tällä salkulla mitään tee. Kiltisti huoltoaseman mies sitten avasi salkun ja näytti sisällön. Totesin että ”saattaisin ehkä tarvita vähän apua, kärryn kiinnittämiseen” – ja taas kiltti huoltsikan mies tuli opastamaan ja matkaan päästiin. Aikataulutkin oli lähellä totaalista kaaosta, kun eihän siinä matkanvarrella voinut mitään viestiä pukata että tulossa ollaan. Nooh ajoin reteesti pihaan josta kone siis piti hakea – kunnes tajusin että ”ai sisäänkäynti ei olekkaan pihan puolelta vaan kadun puolelta” – niin ja hitto – osaanhan mä tällä vehkeellä eteenpäin ajaa, mutta mitenkäs tällä nyt pitäis peruuttaen pois pihasta päästä. Siinä me istua tönötettiin autossa ja mietittiin moista systeemiä – käänsin sitten minne päin vaan niin aina se kärry oli poikinpäin siellä takan – milloin minnekin suuntaan. Järkeilin että no suoraan vaan niin eihän se voi kääntyä – no mun taidoilla se todellakin kyllä kääntyi. Kaverista ei ajokortittomana ollut juurikaan apua näyttämään minnepäin yrittää tähdätä.

Pelastava enkeli – talon pihaan kurvasi huoltofirman auto ja huoltomies lunta sieltä oli tulossa luomaan, no sinne vaan reippaasti apua kysymään, ja hän sitten sai auton kärryineen pois pihasta. Vihdoin pesukone kyytiin – ja ”ööööö pitäis kai tämä jotenkin saada tänne myös kiinni – välähdys ”tähän ne salkun liinat tai mitkä lie remmit varmaan on tarkoitettu. Eihän me niitä osattu käyttää – taas tarvittiin miehistä apua. Vihdoin kone kunnolla kiinnitettynä suhaistiin kohti koneen uutta kotia. Siellä onneksi kantoapu valmiina, ja kone turvallisesti uudessa kodissa. Kätevän emännän kauhu iski jälleen – millä mä nyt muka saan tämän auton ja kärryn tästä takaisin tielle. Onneni kukkuloilla, kun kuulin että suoraan ajamalla pystyy kiertämään ja pääsee takaisin tielle. Huh helpotusta.

Loppusilaus saatiin vielä kun palautin kärryn, niin tottakai olin ymmärtänyt väärin sen mihin kärry pitää parkkeerata, joten taas huoltoaseman setä avuksi, ja saatiin vihdoin kärrykin oikeaan kohtaan – vähän se tietysti vaati kärryn liikuttamista miesvoimin. Kone uudessa osoitteessa, kärry vihdoin oikealla paikalla palautettuna.

Kotiin tultuani mietin, että jos siellä joku on sattunut tilannetta seuraamaan kun peruutuksen ihmellisiä saloja hämmästelin – naisen logiikalla tietenkin, niin onhan siinä varmaan makoisat naurut saanut.

Epäilen kyllä että mun nimen kohdalle kärryvuokraukseen on ilmaantunut maininta näistä uskomattoman hienoista taidoista – niin tai ainakin osasin pyytää apua. Onnekseni apua myös oli tarjolla – suuri kiitos heille.

Arjen kuulumisia

Nyt on säännöllistä arkea kuljettu ensimmäisen työvuorolistan verran eli kolme viikkoa. Vihdoin uskallan hengähtää kunnolla, ja suunnitella elämää eteenpäin. Spekulaatiot päivätyön syyhyn, jätän ihan vapaasti spekuloitavaksi niille joita se nyt niin kovasti ihmetyttää. Meillä jokaisella on tarinamme, ja vapautemme kertoa, tai olla kertomatta sitä.

Kirjoja – niitä kerääntyy luettavaksi ahmimiseen asti, tällä hetkelläkin kirjastossa odottelee varattuna kirja, johon haluan päästä uppoutumaan, kunhan tämän hetken lukemisen alla oleva kirja on saatu päätökseen. Kirjat on syyllisiä tähän, että postauksia blogiin on tullut harvemmin. Niin ja voihan avantoakin osittain syyttää, se nappaa jokaisesta illasta aina sen tunnin, ennen nukkumaan menoa.

Tämän hetken kirja on omiin tunteisiin tutustumista. Miksi ihmeessä jokin ärsyttää – mistä pohjimmiltaan on kyse noissa tunteiden kohtaamisessa. Kirjan nimi antaa aivan väärän kuvan, mutta onnekseni luin arvostelun muualta, ja tiesin mitä hakea. Takerrun enemmänkin tuohon ”Tunne elämäsi” (huom ei tunnelämäsi) otsikkoon. Hidasta Elämää kirjoissa on muutoinkin monta mielenkiintoista kapistusta joihin syventyä. 

Kalenterin käyttö, on edelleen haastavaa, kunhan saisin sinne kaikki merkinnät ihan aidosti kirjattua, eikä se täyttyisi vain kauniista tarroista – niin ja tutuista keltaisista Post It lappusista. Kun nyt vaan hyväksyisin sen tosiasian, että se oma käsiala nyt on mitä on – jos ei ole aikaa (eikä hermoja) tutustua ihanaan kalligrafiamaailmaan, niin on tyydyttävä omiin harakanvarpaisiin. Kunhan Jyväskylän reissun jälkeen saan koulun deadlinet kunnolla selville, niin kalenteri alkaa kummasti täyttyä myös niistä. Ihana odottaa innolla taas koulun haasteita.

To Do-listalla pitkät luettelot kodin siivouksesta ja siitä mitä minäkin päivänä on tarkoitus saada tehtyä. Yritän taas päästä tilanteeseen jossa raivaan ja siivoan kodin samalla idealla, kuin jos muuttaisin. Sillä tavoin pääsee kummasti eroon kaikesta ylimääräisestä. Huone ja kaappi kerrallaan ja iso rulla mustia jätesäkkejä, niin päästään taas eroon kaikesta turhasta ja silloin olo on paljon kevyempi.

Nyt kun tavalliset kuulumishöpinät on paketissa, niin voinkin postailla yksittäisistä aiheista. Lähtökohta on selvillä.

Taikaa Egyptistä

Aikoinaan kun tuote nousi puheenaiheeksi, ja sen kerrottiin tepsivän niin moneen vaivaan, niin jäin harmittelemaan miksi en tuotetta testaillut. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan. Kurkistetaas löytyykö Egyptin monitoimivoiteesta luvattua taikaa.

Yleensä en niin ole innostunut näistä monitoimivoiteista (all purpose skin creme), jotka lupaavat vähän sitä ja tätä. Tämän tuotteen kohdalla kiinnostuin ihan siitä syystä, että mitään negatiivista en oikeastaan löytänyt kerrottavan. Tuote on tujua ja jähmeää. Sisältö 100% luonnollisista aineosista koottu. (Sisältö : hunajaa, kuningatarhyytelöä, siitepölyä, propolista, mehiläisvahaa sekä oliiviöljyä). Ihan ensireaktio oli purkin avatessani ”hmmmm tuoksuu samalle, kuin -80 luvulla sotilasapteekin huulivoide” Tuntumakin aikalailla samaa luokkaa. En tiedä saako moista Sotilasapteekin tuotetta edes enää, mutta olisihan se kiva verrata näitä keskenään noin muutoinkin. Mielenkintoista miten jokin tuoksu niin nopsaan heitää jonnekin kauas muistoihin.

(Kuva napattu netistä)

En koskaan ole ollut mitenkään riippuvainen huulirasvoista. Liian läheltä nähnyt kuinka monet on koukkuun moiseen jääneet. Itselle tämän tuotteen saapuminen sattui juuri oikeaan kohtaan kuin nenä päähän. Juuri ennakoiden kovia pakkasia, niin ja tuota edelleen järkyttävää yskänrokkoa. Yskänrokon arpivaiheeseen tuote on todellakin huippu. 

Jalkojen kuivat koppurakantapäät, saaneet kyytiä, sillä vaikka säännöllisesti rasvaan jalkani tuolla jo aiemmin hehkuttamallani Pirkan jalkavoiteella, niin 3krt viikossa lisään tämän alle, ja jalat todellakin tykkäävät moisesta yhdistelmästä. Jalkojen kunto kun on itselle tärkeää myös kosmeettisista syistä. Haluan, että jalat on kunnossa käydessäni niin avannolla kuin joogatunnillakin.

Ehkä minäkin uskaltaudun testaamaan tuotetta useampaankin kohteeseen, sillä luvataanhan sen toimivan ainakin : kasvovoiteena, kosteuttavana kasvonaamiona, huulivoiteena, silmänympärysvoiteena, meikinpoistovoiteena, voiteena auringonoton jälkeen, arville, kutisevalle iholle, naarmuille ja pienille palovammoille, helpottamaan ja hoitamaan ihoärsytystä, parranajon jälkeen, hiustenhoitoaineena, käsi- ja kynsinauhavoiteena, halkeilleille kanta- ja kyynärpäille sekä raskausarpien hoitoon. 

Tuote tuli minulle testiin nhs.fi kautta. Hinta tuotteelle 39,90€

Ylipäätään jos luontaistuotteet ja luonnonkosmetiikka kiinnostaa, niin kannattaa piipahtaa noilla sivuilla. Todellakin positiivinen yllätys itselleni. Liian usein sitä haahuilee ympäriinsä.

Ystäväperhe aikojen takaa

Eesti juhli 100 vuotista itsenäisyyttään, ja mieleen tulvahtelee muistoja ko maasta. Toisaalta hassua, että nämä muistot ilmaantuu esille nyt, eikä aiemmin, vaikka onhan tuolla nyt tullut myöhemminkin piipahdeltua. Tai no Tallinnassa lähinnä.

Joskus -80 luvulla monilla oli ystäväperhe Eestin puolelta. Meidän ystäväperhe muodostui tanssin kautta. Ei näin vanhoja voi muistaa, mutta johonkin tanssiesiintymiseen lähdettiin Vaasa-Pärnu – ystävyyskaupunki-idean puitteissa. Yövyimme perheissä, ja tätä kautta sitten perheestä muodostui ystäväperhe, jonka kanssa kirjeet kulki ja kuinka kiva olikaan aina lähettää pieniä lahjapaketteja. Toisaalta aina oli sama jännitys siitä pääseekö paketti koskaan perille. Yleensä kyllä perille löysivät – en ainakaan muista etteikö jokainen paketti olisi perille mennyt. Silloin kun ei ollut internetistä tietoakaan, jotta olisi voinut tarkistaa asiaa. Silloin kirjeenvaihtokin oli todellista etanapostia varsinkin entisen Neuvostoliiton alueelle. Kuinka uskomattoman kaukaiselta koko tuo aika tuntuu.

En muista mihin vuodenaikaan siellä olimme – muistaakseni pari kertaa, ja molemmat tanssin merkeissä. Harmaus on sanana se joka ensimmäisenä tulee mieleen. Kauppoja joista shoppailla oli tasantarkkaan yksi. Eikä sieltäkään juuri valinnanvaraa ollut.

Perhe kävi toki myös vastavierailulla meillä, ja vaikka kuinka kaappejani pengoin, niin valokuva-albumi lienee jäänyt jonnekin varaston nurkkaan. Muutamia kuvia toki löysin- Wasalandiassa näytettiin käyneemme, ja tietysti tanssiesityksiä kaupungintalolla.

Kuinka paljon tuo maa onkaan mennyt eteenpäin. Eihän näitä aikoja voi edes verrata keskenään. Olisihan se mielenkiintoista tietää, miten ihmiset ovat kokeneet tuon tajuttoman suuren muutoksen. En tiedä miksi tai milloin yhteydenpito ystäväperheeseen loppui. Olen yrittänyt heitä tavoittaa. Olisihan se huippua tavata tai edes meilailla niiden ihmisten kanssa. Kysyä aidosti kuulumisia. Valitettavasti perheen tytär on varmaankin mennyt naimisiin, joten sukunimi lienee vaihtunut. Poika, joka oli varsinaisesti se ystävä, niin hänet toki netistä löysin, mutta yhteystietoja ei sitten millään. Instasta löysin jonkinmoisen yhteystietoväylän, mutta siihen viestiin en vastausta saanut. Voihan se olla niin, että tuo aika ei kuitenkaan ollut niin hohdokasta, joten ehkä ovat halunneet ihan tietoisestikin unohtaa tuon ajan, ja kaiken siihen liittyvän.

Jokatapauksessa

ps. Hupsiasta heijjaaa – luulinpa julkaisseeni tämän jo, mutta sinne oli hautautunut luonnosten maailmaan. No nyt ainakin esille.

Stressin kaveri

No enhän nyt tätä todellakaan tilannut. Kumpi oli ensin muna vai kana? Hävisin taistelun yskänrokkoa vastaan, mutta siinäpä nyt on sitten miettimistä, johtuuko tämä lämmönnousu, tuon viruksen aktivoitumisesta, vaiko viruksen aktivoituminen lähestyvästä flunssasta (ja sitä kautta lämmönousu). Harvoin käy näin, etten sais heti lääkettä laitettuani, keskeytettyä tuota niin *kirosanoja* ärsyttävää rakkulaa hallintaani. Nyt hävisin taistelun. Tottakai just kun olin innoissani vapaasta viikonlopusta, ja siitä mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Nooh seuraillaan tilannetta ja eletään sen mukaan. Ei todellakaan tule mun hampaidenvalkaisukuva postausta ainakaan kuvineen mukaan. Sen verran rähjäiseltä mun suuni näyttää.

Tietysti piti tonttuna käydä kurkkaamassa mitä kaikkea tähän nyt liittyikään. Hyvin nopsaan nakkasin googlen ”himadiagnoosiosion kiinni” sen verran hurjia kuvia siellä näkyi, että tää mun tämänkertainen huuliviholliseni taitaa kuitenkin olla aika lälly. Tuli taas todettua, että jos olisin noi himadiagnoosin artikkelit lukenu, niin suurinpiirtein taivaan (tai ehkä helvetin) portilla kohta olisin kolistelemassa. Tyydyn siis ihan vaan toteamaan että ”jep ihan tavallinen yskänrokkorakkula tuossa huulessa aikaansa on tullut viettämään.

 

 

Kuvat kertoo tarinaa

Mistähän ihmeestä johtunee, että kun olis postausaiheita ja ideoita ties kuinka paljon, niin silloin ei sanoja vaan löydy. Jos sanoja kuitenkin jostain pulpahtelisikin – niin niiden saaminen oikeaan järjestykseen on totaalinen stoppi. Jos niitä sais edes vähän sinnepäin, niin ettäkö mitä – kuvat – ei sitten ainoan ainoatakaan kuvaa joka olisi julkaisukelpoinen. Kuvien ottaminen ei koskaan ole ollut mun vahvoja puolia. Keskittyminen moiseen ei vaan riitä. Joskus olin aiheesta ihan kiinnostunut. Ilmoittauduin jopa ihan valokuvauskurssille, mutta – ei hyvää päivää – ei ollut mun juttu. Joten kuvat täällä lienee siitäkin syystä kaukana siitä upeasta blogikuvausvaatimuksesta. En edes osaa noita niin suosittuja filttereitä käyttää.

Nooh päädyin sitten kaiken valokuvahässäkän kautta iCloudiani penkomaan, eipä siinä tiennyt itkeä vai nauraa – tai no kumpaakin mahtuu mukaan. Kuvia oli kahmalokaupalla, monet hetket unohtuneet, ja päätyneet muistoihin. Suuriosa kuvista tietysti sellaisia joita nyt ei julkiseksi halua, joten kunnon vuosien kuvakollaasia ei kannata odotella.

Pidän edelleenkin Instan henkilökohtaisempana, kun seuraajia on sopivasti, niin kynnys nakella kuvia sinne ei ole ollenkaan niin korkea. Siinä missä Face on itselläni suhteellisen julkinen, niin Insta onkin sitten se missä on henkilökohtaisempia arkisia kuvia ym. Kun Instan kuvia rollailin, niin itseasiassa nämä kyllä kertoo aikalailla tästä mun ihan tavallisesta arjesta. 

Positiivinen kunnes toisin todistetaan

Muutaman viikon takaiset sanat on pyörineet ajatuksissa ihan liian monta kertaa, ja kirjoitin tähänkin pitkän pätkän tuosta ikinegatiivisten ja ammattivalittajien ihan omasta kuplasta. Tuskin siellä ainakaan paljon aitoa iloa riittää. Pysyköön siis kuplassaan, harmi vain, että tuo negatiivisuus kaikkea kohtaan on kovin tarttuvaista sorttia.

Deletoin luonnoksen, ja päätin, että en edes halua antaa noille jutuille kirjoittamisen arvoista aikaa. Silti surullista, että joku löytää ilon elämäänsä siitä, että saa ”kettuilla” ilkeällä tavalla mahdollisimman monelle. Toisaaalta, onhan meillä jokaisella oikeus löytää ilo elämään eri asioista, jokaisella ihan omat keinonsa. Itse uskon enemmän aitouteen, ja lähtökohtaisesti mielekkäämpää ajatella ensin positiivista.

 

Kurkistus Torresin maailmaan

Kalenteria ja säännöllistä rytmiä saanen kiittää myös siitä, että itse elämään mahtuu huomattavasti enemmän ”elämää”  nyt  kun pystyy sopimaan menoja jo  reilusti aiemmin, kun tietää ne vapaapäivä etukteen.Uskaltaa ilmoittautua tapahtumiin.

Sain viikko sitten reilusti nauttia ihan osallistujanroolissa viini-illasta. Kyseessähän on VinumWasan järjestämä Torres & Earth tastingista. Omalla kohdalla illasta mielenkiintoisen teki se, että en ole löytänyt ”sitä juttua” Torresin viineistä, ne vaan yksinkertaisesti ei sovi yhteen mun makuaistini kanssa. (Kyse kun kuitenkin on yksi huipputiloista, niin nolona myönnän, että mun makuaisti taitaa olla vähän omanlaisensa). Mieleni kun on kovin muuttuvainen, niin päätin antaa mahdollisuuden – ja eihän tällaista iltaa voi ohittaa. 

Iltaa vietettiin Svenska Klubbenilla (Bacchus). puitteet siis mitä juhlavimmat. Tosin tyypillisesti kun olen ”Maija Myöhänen”, niin aikalailla takarivissä siellä tuli istuttua, ja kun tunnetusti äänen volyymi nousee tastingin edetessä, niin paljon hyvää jäi varmasti kuulematta.


Illan järjestäjänä ja isäntänä toimi VinumWasa/Janne ja Torresin tarinan kertomuksesta ja itse tastingissa vastasi Annastiina Jäppinen (Winestate).

Edelleenkään Torres ei vienyt mun sydäntä, ja jokin samanlinjainen juju niissä on, joka ei vaan kolahda. Onneksi makuasioista ei voi kiistellä, mutta edelleen koin saman tutun kuvion näiden kohdalla – suhteessa siihen mitä tuoksu lupaa, niin maku ei lunasta tuota odotusta.

Viinejä ja niiden kokemusta en tähän lähde avaamaan, koska postaus paisuisi ihan mahdottomiin mittasuhteisiin. Tässähän nämä kuitenkin ihan listana. Viinit ja Illallinen.
Santa Digna Estelado Organic Rosé Brut (Chile)
Tasting:
Viña Esmeralda Rosé (DO Catalunya, Espanja)
Gran Viña Sol (DO Penedès, Espanja)
Cordillera Cabernet Sauvignon (Curicó, Chile)
Celeste Crianza (DO Ribera del Duero, Espanja)
Salmos (DOCa Priorat, Espanja)
Mas la Plana (DO Penedès, Espanja)

Illallinen viineineen:
Alkuruoka:
Raputoast, salaatti ja hillotettu fenkoli
Waltraud Riesling (DO Penedès, Espanja)
Pääruoka:
Grillattu karitsan paahtopaisti, punaviinikastike, perunapyré
Purgatori (DO Costers del Segre, Espanja)
Jälkiruoka:
Creme catalana ja sitrushedelmä kompotti
Floralis Moscatel Oro (Katalonia, Espanja)

Illan juustot Juustoportilta.

Illan aikana ihastuin tokikin historiaan ja tarinoihin viinien/tilan taustalla. Kokonaisuus kunnon pläjäys, ja tottakai aivan uskomattoman ihana ilta. Seura mitä mainioin, hyvää viiniä ja upeat olosuhteet, niin mikäs siinä väärinpäin voisi napsahtaa. Kalenteriin kyllä ilmestyi taas uusi viinipullonkuva – kuvaamaan seuraavaa tastingiltaa. valitettavasti helmikuun tasting täytyy jättää väliiin, mutta maaliskuuta sitten odottelen sitäkin suuremmalla innolla.