Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Kiinan krääsää

Tuskin kukaan on voinut olla huomaamatta, ilmiötä nimeltä ”kiinankauppa”. Jos jollekin kyseinen termi kuitenkin jostain syystä on uppo-outo, niin kyseessä on shoppailu muutamassa kiinalaisessa halppisnettikaupassa, josta saa tuotteita ihan hullun halvalla, muutamilla euroilla (toki siellä kalliinpiakin tuotteita on, mutta aika harva niitä kalliinpia varmaankin ostelee – takuusta kun ei ole koskaan kuultukaan) Tuotteiden laatukin sitten pääasiassa on sitä mitä eurolla nyt voi oikeasti odottaa.

Olen minäkin muutaman euron moiseen kiinanpuljuun nakannut. Lähinnä muutamat euron  korvakorut,  euron puhelimenkuoret ja sitten se ihana diffuuseri, josta en uskalla pitää edes töpseliä seinässä, kuin ainoastaan kun se on päällä, joten olen kotona aina kun se on päällä- senverran kauhukuvia tulipaloista, joista on kiinantuotteiden osalta sattunut, saanut lehdistä lukea. Mutta asiansa diffuuseri, ajaa juuri niinkuin pitääkin. Olen siihen ihastunut ja tosi tyytyväinen edelleen. Eteerisiäöljyjä tuohon ei tulisi mieleenikään kiinankaupasta tilata – vaikea uskoa eteeristen öljyjen olevan aitoja – ja tahdon tietää mitä hengitysilmaani lisään. Suomesta Frantsilan tuotteisiin ainakin luotan, joten niissä pitäydyn öljyjen suhteen.

Tilatessa noista pidän itsellä taustalla ajatuksen siitä, että vaikka sieltä nyt korvakorujen sijaan tuliksikin kumisaappaat, tai korvakorut täyttä pilipaliromua, niin ei talouteni siihen kupsahda. Lähinnä siinä vain tulee sellainen kiva fiilis, ja tosiaan kun harkitsen tosi tarkaan mitä tilaan, niin ihan kiva juttu.

Kuulun tuohon ”kiina shoppailuun” innostunseeseen Faceryhmään, ja se on oikeastaan niitä harvoja ryhmiä joissa ei paskamyrskyt nouse, tai jos myrskynpoikasta on näköpiirissä, niin hyvin nopsaan se asia käännetään humoriksi ja homma hoituu sillä. Hassua, että näinkin iso ryhmä kuin se on, niin tunnelma on (lähes) aina hyvä, leppoisa ja hyvät naurut saanut monesta kuvayhdistelmästä ”Mitä tilasin – Mitä sain”  Todellakin ryhmä, jossa viihdyn, vaikka omat ostot nyt pysyy muutamissa eurossa.  Toisaalta idea juurikin tuosta, että kerrotaan laadusta, tai mitä ihmeellisimmistä tarjolla olevista tuotteista, on tosiaan hyväksi meille tilaajille, samoin kun ne hyvät narut joita välillä siellä saa, kun jututkin vähän karkailee ja repeilee.

Toki sieltä löytyy ihmisiä, jotka ovat selvästikin jääneet koukkuun tilailemaan tuotteita ja siten päivittäin niitä saavat. Mutta mitä sitten? Jokaisella on oikeus käytteää rahansa miten haluaa, ja moraali antaa myöden. Sitä, että kaikki on kopioita, tai laadultaan tai kooltaan kyseenalaisia, niin jokainen sen riskin tiedostaa ja vastuun itse kantaa. Tuskin kukaan näissä edes kuvittelee tuotteiden olevan aitoja.

Mikä siis omalla kohdallani noissa ärsyttää? No otetaam jokin esimerkki – vaikka  tällähetkellä  kovassa huudossa oleva ketturepun kopio.  Jostain syystä, se että kopioita ilmaantuu lähes kaikesta – oli siten kyse kosmetiikasta, vaatteista, laukuista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Itselläni kun on aito Kånken ja nyt tuntuu, että ihmiset urakalla hamstraavat kopioita milloin minkäkinlaisia. Jostain syystä oma arvostus, sitä omaa aitoa kohtaan laskee – vaikea selittää mitä tarkoitan. Olen miettinyt, että onko kyseessä jokin itsetuntokysymys, että ”nyt ihmiset luulee että mullakin on vaan joku feikki” -jostain moinen sekava tunne nousee. Kirpparilla ei enää voi yhtään tietää ellei kunnolla pikkutarkasti tarkista tuotetta, että onko se hintansa arvoinen ja aito, vai 1€ ”kiinantuote”. Itseäni ei noin muuten jaksa mietityttää muiden ostot onko ne kopioita vai aitoja, mutta en vain jaksa tajuta miten, joku voi ylpeänä kantaa kopiolaukkua aivan kuin se olisi aito. Pikemminkin itse kokisin moisen nolona – en ole yestannut, mutta näin olettaisin. Jos siis ostan kiinakräääsää (”osa-aika marittajana”/pikkuminimalistina = karsin muutoinkin paljon, mutten fanaattisuuteen asti) niin se vähäkin krääsä, olkoon sitten oikeasti sitä merkitönä ”aitoa krääsää”, kertyy hyvin vähän. Ajatus itsestäni kopio Vuitton käsivarrella keikkuen, köpöttelemässä Halpa-Halliin tms – koko ajatus on absurdi ja saa silmät pyörimään pöyristyttävästi päässä – jokaisella on tottakai oma suhtautumisensa. 

Omia kiinaostoksia – kaikkeen olen ollut tyytyväinen – tai no tuota selfietikkua en ikinä oppinut käyttämään, joten lojukoon laatikonpohjalla. Vaatteita en ole koskaan tilannut, kun uskon, että kokoni vuoksi olisi kohtuuttoman kova työ alkaa miettiä kokoa, lisäksi uskon laadun olevan surkee surkeampi.Ps. ja ainkain luulisi ihmisten hurahduksen työllistävän vaikutuksen – muutoin posti pian katoaa jonnekin kiinan pikkupakettien alle.

Pieniä muutoksia

Kuten jo Facebookissa ilmoittelinkin, niin Facesta pysyy aktiivimmin mukana lähinnä blogin sivu. En ihan niin radikaalia ratkaisua tee, kuin kaveri, joka poisti koko profiilinsa. Kaiken sen ”Mikä pizza olet” – testien joukossa on joskus ihan tärkeitäkin juttuja, joten oma profiilini säilyy kyllä.

Jostain kun on luovuttava, ruutuaika on hyvä ja helppo tapa hankkia ”lisäaikaa”  Nyt kun on tulossa paljon muitakin muutoksia, niin raivataanpa tällätavoin  tilaa. Blogi ja Instagram säilyy – ja kehittyy- Keskityn siis näihin. Blogin kohdalla pohdin kauan mitä teen, ja tulin tulokseen, entten halua luopua, vaan panostaa jatkossa hiukan enemmän, sensijaan Facesta pizzatesteineen voin luopua ilman sen suurempia tunnekuohuja..

Mille sitten tarvitsen tilaa ja aikaa. Noooh noin ylipäätään elämälle,  tärkeämmille asioille, läsnäololle -sekä opinnoille, että myös viiniharrastukselle.  Viini tulee olemaan harrastuksena vahvemmassa roolissa – into oppia lisää on vaim vahvistuu. Viinimaailmaa en kuitenkaan lähde rajoittamaan esim pelkkiin biodynaamisiin, koska Alkon valikoimista niitä löytyy parikymmentä – ja ne olis aika nopsaan testattu, jotan viinimaailma olkoon oma kokonaisuutensa.  Liikunta tulee saamaan ison osan tuosta vapautuvasta ruutuajasta.  Aiemmissa postauksissa olen ottanut kantaa ”hurahtamisen haluun” ja Biohakkerointiin. Nyt kesälomalla on aikaa hankkia tietoa, tuotteita, sekä keskittyä aiheeseen enemmän. Vahvistaa motivaatiota -ja löytää sitä omaa polkua -puhtaan ruoan /ravintomaailman ryhmissä joihin kuulun- tulee liian usein pintaan ehkä liiallinen fanaattisuus,joka johtaa paskamyrskyyn ja ilo katoaa aika nopsaan. Samoin jos ryhmä koostuu enimmäkseen ”ammattilaisista” – siis näistä ihan itse nettikeskustelujen kautta oppineista, – niin ei sinne tällainen maalaisserkku uskalla mitään kysymystäkään heittää, ettei ala tomaatit kohti lentelemään. Toki tuo tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus ryhmissä, joihin kuuluu tuhansia ihmisiä – siellä on silloin tuhansia mielipiteitä – oli kyse sitten kirppari- tai kissaryhmästä – saati ravintopainotteisissa ryhmissä. Täytyy vaan napsauttaa se oma suodatin päälle, ja kulkea omaa polkua. Jos tiedät pienemmän kotoisan rennon terveellisten elämäntapojen/ravintoasioiden ryhmän, niin vinkkaappa siitä.

Vaikka Biohakkereiden käsikirja onkin se johon pääasiassa tukeudun ja turvaan, en sitä orjallisesti lähde kuitenkaan noudattamaan. Herranjestas, johan se olisikin näky kun kulkisin tuolla kaikenmaailman aivokäyriä mittaavat laitteet päässä. (Juu tiedän että se ei ole se idea, vain yksi mahdollisuus, mittailla halutessaan kehonsa tilaa.) Harmi, että biohakkereiden ryhmään pääsee vasta suoritettuaan virtuaalisen kurssin, johon tällähetkellä ei ole mahdollisuuksia .  – En edes yritä käydä fanaattisuuden ääripäässä ja palata sieltä kuitenkin takaisin. Riittää kun tiedän sellaisen olevan olemassa.  Tämä on minun juttuni, ja käyn sen kokonaisvaltaisesti, kehollisesti, mielen ja psyykeen kautta läpi täällä blogissa. Jos haluat seurata mukana, niin tervetuloa samaan vaunuun vaan.

Helpoiten tämä aloituksen läpikäyminen, käy niin että kerron lyhyesti jokaisesta osa-alueesta erikseen. Ensimmäisenä tulee se haastavin eli ravinto. Puhtaan ruoan lisäksi sukellus superfoodeihin valtaviin massoihin, joista nyt sitten pienen ihmisen pitäisi muka osata valita ne oikeat ja itselle sopivimmat tuotteet – ”jestas – ei mun nuoruudessa vaan ollut moisi superpöperöitä” – niin ja no hengissä olen edelleen vaikka lapsuudessa söinkin paljon makaronivelliä ja lenkkimakkkaraa. velliinkin vielä sokeria päälle.  Päätin helpottaa valintojen tekemistä, ja keskittyä yhteen tuotesarjaan, josta saan kaiken tarvitsemani, ilman poukkoilua sinne tänne. Ensin kuitenkin selvitettävä mitä tarvitsen vai tarvitsenko loppujelopuksi mitään uutta.

Näistä sarjoista pitäisi sitten lähteä valkkaamaan. Puhdistamo, Puhdas+, Cocovi, Feelvivid ja Voimaruoka. Joten tutkimusmatka ja vertailu alkaa.  kauppareissuilla varmasti kuluu aikaa kun vertailen tuotteita- niiden hintoja ja ylipäätään kokonaisuutta ja saatavuutta. Huoks – toisaalta tässä on vain ravintoa koskevat lisäykset. Toistaiseksi pitäydyn esim kosmetiikassa ihan normituotteissa, toki myös niitä vertailln, eli ei musta ihan viherpiipertäjää noin vain heittämällä tule – pieniä muokkauksia, joilla on toivottavasti hyviä vaikutuksia.                                  Tottakai – kyllä elämään herkkuja ja jälkkäreitäkin edelleen kuuluu

Käy Muumilaaksoon

Vihdoin koitti ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen Muumimaailmapäivä – en tiedä kumpiko odotti ja jännitti enemmän – minä vai lapsenlapset – nooh pienempi vasta puolenvuoden, joten hän ei ehkä hoksannut jännittää. Minä ja kaksivuotias kyllä hoidimme innostuksen pikkuruisenkin puolesta. Olen halunnut sinne mennä jo vuosikausia, mutta ilman lapsiseuraa idea on tuntunut hasssulta. Väärässä olin, kyllä siellä viihtyy ihan aikuisetkin. Koska suurelleosalle Muumit on kuitenkin niin tuttuja, että aikuisenakin on helppo hypätä tuohon satumaailmaan ja halailla muumeja ja katsella mitäs Hemuli puutarhassaan häärää.

Ostimme Muumimaailma+laivaristeilypaketin – joka osoittautui huippu valinnaksi. Viking Grace on upea laiva, mutta siitä enemmän risteilyosuuden postauksessa.

Jokseenkin tuntui uskomattomalta, että näin kylmänä ja sateisena kesänä, meidän Muumilaaksovierailun aikana aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta – pieni tuulenvire oli täydellistä, joten tuskaisen kuuma ei missään vaiheessa ollut.

Etukäteen olin ladannut Muumimaailman app:n, näin pysyttiin kartalla siitä mitä milloinkin ja missä tapahtuu. Ihan ensimmäisenä kun saarelle pääsimme,  oli juuri alkamassa muumien teatteriesitys. Muumit ja suuri Dronttijahti. Voi kuinka suuret tunteet pienellä oli, eläytyminen näytelmään loisi koko olemuksesta,  Drontti Edvard olikin vähän pelottava, pysytteli se onneksemme turvallisen välimatkan päässä, ja lavasteiden takana vain pää ja hännänpää näkyivät. Toinen näytelmä, jonka katsoimme oli Pikkumyyn syntymäpäivä.

Päivään mahtui Muumimamman pannukakkuja, ja hurjasti ihastelua Nipsun putiikissa – ja voi sitä valinnan vaikeutta, jonka kaksivuotias joutui tekemään, kaikkia pehmohahmoja kun ei millään voinut ostaa. Päätyi siihen, että Niiskuneidille käy kaveriksi parhaiten Muumipeikko, joten tästä rakkaasta parista tulikin koko matkan ajaksi sellainen pari joita ilman ei mihinkään voinut mennä. Mummulle mukaan tuli Haisuli, ihan siltä varalta jos Wagneria (minun reissusikani) ei löydy, niin Haisuli astuu Waggen saappaisiin. Hiukan itseäni jäi vaivaamaan Tuutikki – se kun oli niin ihana, mutta ehkä ensi kerralla sitten.


Muumituotteita oli ymmärrettävästi myynnissä uskomattoman paljon. Kaikkea olisi tehnyt mieli ostaa, mutta pehmomuumit, juomapullo ja muumivaatteet, lippis naperolle, ja kesämyssy pikkuiselle. Mummulle, täydellinen kirkkaankeltainen, Niiskuneiti kauppakassi, Naperolle  pinkki PikkuMyy kerhokassi. Hintoja olin jännittänyt ennen matkaa, mutta mielestäni kaikki oli ihan kohtuuhinnoissa – samanverran sitä rahaa meni kuin normi huvipuistossakin, mutta kokemus oli huomattavasti rakkaudellisempi ja lämpimämpi. Hintataso siis yllätti positiivisesti.

Muumilaakson ehkä tärkein kohde, ei meille ollutkaan niin tärkeä. Napero kyllä sinne kovasti tahtoi, mutta nopeasti tahtoi sieltä pois, jostain syystä hän koki talon pelottavana. Hurjan pelottava oli esimerkiksi Muumipapan vanha kirjoituskone. Olimme etukäteen sopineet käyvämme tarkistamassa onkohan Muumipeikko siivonnut huoneensa, ja siistihän se oli. Kurkimme muumilaaksoa kaikessa rauhassa ikkunasta käsin. Muutoin Muumitalo sai olla aikalailla rauhassa.

Kuvat kun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä Muumilaakson tunnelmia. Ihan täydellinen muumipäivä.  On lapsia mukana tai ei, niin  paikka sopii ihanasti myös lapsenmielisille aikuisille. Aikuistenkin tulisi tänäpäivänä ehkä leikkiä vähän enemmän ja ja nakata tosikkomaskin nurkkaan ja antaa lojua siellä. Naantalihan on jo kaupunkina kuin satukirjasta.

Vaikka pieni kaksivuotias, ihasteli muumeja silmät suurina ja viittoi ja vilkutteli heille, niin Muumihalit jäi tälläkertaa halailematta, sillä senverran pelottavalta tilanteet tuntui. Mummu sentään kävi halailemassa Muumipeikkoa ja Muumimammaa. Haisulia en minäkään uskaltanut halata – vaikka vapaalla se olikin, sillä vankilaselli ammotti tyhjyyttään.

Niin iso merkitys oli nimenomaan tällä, että näimme kaikki hahmot useampaankin kertaan ja kaikki lapset saivat niitä kuuluisia muumihaleja, ja näkyihän siellä Hemulikin kukkiaan tutkimassa. Jännittävä ja täysin odotttamaton kohtaaminen juuri ennen poistumista. Odottelimme naperon kanssa, kun miniä oli pienemmän kanssa lastenhoitohuoneessa. Ja ohops – piti hiukan siirtyä, kun viereisestä ovesta joku pyrki ulos -ja hupsis sieltähän tulla tupsahti Tiuhti ja Viuhti – ja heti perään Noita ja Aliisa, jotka aivan ihanasti huomiovat pienen rattaissaistujan. Muutoinkin kaikki hahmot tekivät roolisuorituksensa upeasti. Naperolle ikimuistoinen kokemus aivan varmasti. Niin ja mummulle myös. Tottakai täytyi saada muistona poskeen maalattuna kuva  Niiskuneidin kuva..Muumimaailma – näkemiin taas ensi vuoteen.

Ihanaa lomaa ja Photarisimppailua

Puoliväliähän tämä ihana kesäinen loma alkaakolkutella. Todella ollut niin ihana loma, että itsestäkin tuntuu jotenkin uskomattomalta, ja puolet on vielä edessä. Paljon on merkinnyt se että ensikertaa elämässäni saan oikeasti lomailla näin pitkän aikaa yhteen putkeen. Sääkin on mielestäni suosinut juuri oikeassa suhteessa. Aurinkoa on ollut juuri silloin kun sitä on tarvittukin ja harmaiat päivät nekin sopineet, juuri oikeisiin ajankohtiin.

Kirjoitan loman tapahtumat jokainen itsenäsisessä postauksessaan, koska uskon että suurinosa teistä tietää miten taipumun teksiten venymiseen tekee lukuhetkistä huomattavasti enemmän keskittymistä vaativia, ja tahdon yrittää (jälleen kerran) päästä tilanteeseen jossa saisin teksteistä lyhyempiä – ja kuvia mukaan enemmän. Ongelma tietysti tulee siinä, että en mitenkään rakasta valokuvausta – ja kuvien käsittelyä en edes aio enää yrittää.

Meni viimeisetkin kuvankäsittelyn innostuksen rippeet, kun pari vuotta sitten menin innoissani ilmoittautumaan Photoshop kurssille – ja tottakai ennen kurssin alkua valmistauduin hankkimalla innoissani koneelle jo Photoshopin – että sitten pääsisin heti opettelemaan – Nooh ihan ensimmäisellä kurssitapaamisella opettaja ilmoitti, että vaikka kurssin nimi on Photoshopkurssi, niin käytämme erästä toista ohjelmaa. Koska ihmiset nyt yleensä yhdistää kuvankäsittelyn ja Photarin samaksi aiheeksi, niin siksi tuota nimeä oli ilmoituksessa käytetty.

Hmmmm kiukku sisällä kihisi, mutta kiltisti istuin tuon ensimmäisen kurssitapaamisen loppuun – ja kysyin sitten (toki oletin se onnistuvan automaattisesti, koska koin että minua on huijattu), että saan varmaankin sitten jättää kurssin tähän, ja kurssimaksu palautetaan, koska kurssi ei ole sitä mihin olin tulossa. Jep-Jep- kiukku vain kasvoi, kun vastaus oli, että voin toki lopettaa kurssin, mutta maksua ei palauteta. WHAT ?? Ei olisi kannattanut hommata koneelle sitä Photaria ennen kursssin alkua. Nooh tästä voisin kiukuta ties kuinka pitkään, mutta sinne katosi viimeinenkin mielenkiinto kuvankäsittelyä kohtaan. Joten kuvat blogissa nyt on sitten aina vähän mitä sattuu – täydellisen epätäydellisiä, tai Pexelsin täydellisistä valittuja.
Ja aihe taas karkasi kesäloman ihanuudesta kuvankäsittelyyn ja teksti vain venyy venymistää, parempi siis singahtaa ulos aurinkoon, ja palailla asiaan seuraavassa postauksessa.

Onko muumit kotosalla

a-a kumpaakohan tässä jännittää enemmän mummua vai naperoa. Huomenna se vihdoin olisi sitten se kauan odotettu Muumimaailma -päivä. Jos nyt kuitenkin kertoisin ihan omista tunnelmista aiheen tiimoilta.

Sitä ketkä laaksosta löytyy lähdetään tarkistamaan. Muumit ovat tulleet elämään, yllätys yllätys – oman pojan lapsuuden kautta, kuinka tuolloin olisinkaan halunnut paikassa käydä, mutta tuolloin lapsiperheen arki oli taloudellisesti niin niukkaa ettei mahdollisuutta ollut – aihe jäänyt silti taustalle ja nyt vihdoin naperpoiden kanssa sinne- toivottavasti ilma suosii. Muumilaakson tarinat juuri sopivan mittaisia tarinoita joiden animaatio on kaunista ja herkkää. Enkä nyt siis puhu näistä ihan alkuperäisistä mustavalkoisista piirroskavereista. Vaan Elokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti elokuvasta jatkuneesta lastenohjelmasta. Elokuva jossa Hemulikin keräilee kasvien sijaan vielä postimerkkejä. Kuinka Muumilaakson väki lopulta tapaa toisensa ja tarina lähtee eloon.

Poikani lapsuudesta nuo siis jäivät elämään ihan omassa sydämenlokerossa, edelleen muistan kohtauksia ulkoa. Piirrokset kauniita ja herkkiä, vaikka mukaan mahtuu toki jännnittäviäkin tapahtumia. Silti niin kauniita tarinoita (esim ei Mörkö halua olla pelottava- hän on vain yksinäinen) Uskomattoman hyvin psykologiaa (rakastan täysin rinnoin psykologisointia aiheesta kuin aiheesta).

Niinpä pojan jo vartuttua yli Muumiajasta, en minä mammana malttanut päästää irti vaan tutustuin hahmoihin ja nimenomaan siihen psykologiaan siellä taustalla – uskomattoman älykkäästi kaikki kirjattu, lapsillekin ilman erityistä valistusta käys selväksi välillä elämän suuriakin mullistuksia.

Muumien psykologiaan uppouduin ihanan kirjan kautta vielä myöhemmin uudelleen eli Muumit ja Olemisen arvoitus, on ihan ehdotonta luettavaa meille aikuisille muumifaneille. Kirjalla on ikää kohta varmaankin lähemmäs 10 vuotta joten löytynee varmaan jo kirjakauppojen alennuskoreista ja ainakin kirjastosta. Se vie muumeilua näin aikuis-iällä ihan uudelle tasolle, josta ainakin itse opin paljon – kirja jota lukemalla tulee hyvälle mielelle kerta toisensa jälkeen

Huomenna siis aikaisin auton nokka kohti Naantalia ja sieltä vielä illaksi Turkuun josta ihana Viking Grase vie innokkaat muumifanit turvallisesti kohti Tukholmaa. Uni varmaan hyppää silmäkulmaan jo pian kun laiva satamasta lähtee, mutta onneksi on seuraava päivä – koko kotimtaka aikaa osallistua laivan lastentapahtumiin ja ihailla Tukholman kaunista saaristoa.

Uskon että matkasta tulee meille kaikille ikimuistettava – ok ehkä pienin napero – vasta 6kk- tulee ”muistamaan” matkan lähinnä valokuvien kautta, joita lupaan ottaa uskomattomia määriä. Tällainen matka tulisikin ottaa vuosittaiseksi tavaksi, ja vielä kun naperoiden isäkin ehtisi työkiireiltään hyppäämään mukaan seikkailuun.
Ps. Kuvat röyhkeästi napattu netistä.

Voihan viini

Eipä tuo ole viinimaailma mihinkään kadonnut, vaikka täällä blogissa onkin sen suhteen ollut hiljaista. Ajattelin tuossa kun postausaiheita kävin läpi, että voisihan sitä ottaa ihan yksittäisiä viinejä ihan järjestelmällisesti ja kirjoittaa niistä, vaikka kaukana asiantuntijasta olenkin. Eli mun viiniarviointeihin kannattaa suhtautua todellakin varauksella – toisaalta tuleepa rehellistä tavallisen tallaajan mielipidettä, näiden täydellisten viiniblogien vastapainoksi. Kiva harrastushan tämä on, ei mitään sen suureellisempaa – yhtenä harrastuksena siellä liikunnan, joogan ja biohakkeroinnin seurana. Tottakai olisi upeaa löytää harrastuksista työ, mutta se lienee saavuttamattomissa, ainakin näillä resursseilla.
Koska kova hinku siihen kauniin valkoiseen vinikaappiin on edelleen, (ah että se on kaunis, ja kotona on sille täydellinen paikkakin) mutta kukkaron nyörit taitaa olla kiukkuisella päällä ja estää toistaiseksi sen oston. Nooh viiniähän voin jokatapauksessa hankkia, että silloin joskus kun tuon kaapin saan, niin onpahan ainakin täytettä sinne.

Alkossa kierrellessäni sain kaksi hyvin ääripäistä asiakaspalvelukokemusta, mutta siitä joku toinen kerta. Tälläkertaa hakusessa oli biodynaaminen valkoviini – suoraan hyllyvalikoimasta ei vaihtoehtoja löytynyt kuin kaksi – tilausvalikoimassa about 20, mutta halusin pulloni heti mukaan, ja valitsin tälläkertaa Mainklang Gruner Veltlinerin. Kerran olen tastingissa tutustunut Itävaltalaisiin viineihin ja se jäi positiivisena mieleen, joten siksi tämä oli helppo valinta – toinen hyllystä löytyvä jäi odottamaan seuraavaa käyntiä. Senverran kiinnostava sekin oli, mutta molempia en malttanut ostaa. Nyt on pakko kopioida nimi kokonaisuudessaan tähän, senverran pitkä litania sieltä esin pukkasi. Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel Viognier
.
Mainklang kainalossa siis hyvillä mielin kotin.
Jatkossa lupaan tuoda näitä viiniharrastuksen juttuja enemmän esille.
Ps. ja pitihän mun saada vähän tuota uutta lipastoakin mukaan kuviin, kun olen siihen niin rakastunut

En toistaiseksi saa linkkejä tähän liitettyä, mutta blogi käy korjaamolla sillä aikaa kun itse hippaloin Muumimaailmassa, joten jatkossa niitä mukaan taas tulee.

Kaikkea muuta kuin täydellistä

Me ankkuroi ihmisiä yhä enemmän koteihinsa ja ruudun äärelle. Tietoisesti täytyisi tätäkin kaavaa alkaa muokkaamaan. Kyläilykultturi on muuttunut kahvilakulttuuriksi (Ihme vain sillä kahviloissa -ainakin trendi-sellaisissa hinnat on aika huikeita verrattuna kotoiseen kahvikupposeen). Alemmuuden tunne syntyy liian heppoisin perustein, koska se oma koti pitääkin sisällään elämää ja arkea – siellä ei ehkä olekaan täydellinen juuri tämän hetken trendi sisustus, ja vaatteitakin tuolien selustoilla saattaa lojua, petaamattomasta sängystä puhumattakaan.

Tunnustan – itselläkin sanat ”Mä en nyt oo täällä siivonnut” pääsee kyllä luvattoman usein, jos joku sattuu kyläilemaan tulla. Tuskin kukaan kuitenkaan tulee kotini siisteyden takia kyläilemään, joten täysin turhia sanoja. Koti saa olla asujansa näköinen, eikä sisustusblogin mainoskuva. Oman kodin kokonaisiivoukseen (ei nyt marittamiseen saakka kuitenkaan) kun olen lomani kunniaksi luvannut itselleni lahjoittaa muutaman päivän. Vuoden olen tässä asunut ja esineet löytäneet paikkansa – nyt kuitenkin voi karsia niitä esineitä, jotka eivät selvästikään paikkaansa löydä.
Hylly, kaappi ja huone kerrallaan, loman aikana pientä siivoilua ja tavaramäärän karsimista, niin ei lomaillessa pääse stressi iskemään. Onneksi ainakaan keittiön kaapit ei tarvitse hurjaa inventaariota, kaikista kaapeista keittiön kaapit on yllättäen ne, jotka on aina suht.siistissä kunnossa – muista kaapeista voikin sitten saada vaateryöpyn niskaansa. Keittiössä lähinnä käytävä läpi parasta ennen päivämäärät tuotteista. Lisäksi tehtävä listaa elintarvikkeista, joita noiden jo olemassaolevien seuraksi on ostettava – hyvä bongailla Biohakkereiden ideoita jo nyt niin ovat sitten valmiina kun sen aika vahvemmin arkikuvaan astuu. – Kunhan löytyisi kunnon Punnitse ja Säästä. Tämä Vaasan It’s Pure, kun tuli todettua että on minimaalisen pieni, enkä löydä lähiskään samoja tuotteita joita tuo ihana Punnitse ja Säästä aikoinaan myi. Nyt löytyy niin paljon samoja tuotteita joita saa marketeistakin,
joten eipä tule erikseen sitten lähdettyä – varsinkin ku markettien hinnat ovat edullisempia.

Vuoden vaihteessa ihmiset tekevät uuden vuoden lupauksia – josko minä sitten tekisin näin lomaillessa lupauksen syksyä kohti, lupaisin stressata vähemmän kodista, kehosta ja muiden mielipiteistä – lupaisin elää epätäydellisempää elämään. Suurta muutosta varsinaisen toimintaanhan tuo ei vaadi – lähinnä kyse on uskalluksesta antaa itselle lupa elää paljon epätäydellisempää elämää. Blogin vaokuvatkin tulee pysymään ihan yhtä huonolaatuisina kuin tähänkin asti – aika, kiinnostus ja innostus kuvien muokkausta kohtaan ei vain ole kolahtanyt riittävästi, joten mielummin sitten epätäydellisen täydellistä

Ihanasti loma alkanut aurinkoisissa merkeissä. Eilisellä reissulla muutama kaatosade kohta, mutta nepä meni niin nopsaan ohi. Tänään laiskotellut aurinkotuolissa terassilla ja tehnyt rentoutusharjoituksia.

Rakkautta kesääsi.
Jaana

Vihdoin lomalla

Vihdoin se kauan odotettu kesäloma on todellisuutta. Saa nähdä mitä tästä tulee, sillä en ole koskaan lomaillut täyttä neljää viikkoa yhteen putkeen. Kokemushan se on siis tämäkin. Eilen vietin sitten ihan rauhassa kesälomaetkoja ihan omassa rauhassani irtokarkkien seurana. Jep – minä joka en pahemmin koskan irtokarkkeja osta, niin nyt on muutamaan kertaan tullut käytyä silläkin osastolla. Nooh ei vielä suurkuluttajaksi voi ainakaan nimetä, sillä en ole vielä päässyt ostoksisa kertakaan yli 1€ maagisen rajan. Kuvittelin vaakaa kohti tallustaessani että huh kun on paljon mitähän nämä oikein tulee maksamaan – no 89senttiä siinä lapussa lopulta tuijotti takaisin.

Kuinka kiitollinen olinkaan siitä että ennen kesäloman alkua oli laitettu sunnuntai vapaapäiväksi, eli tavallaan yksi lomapäivä lisää. Rauhassa sain siis ”laskeutua” lomalle,Eilinen lomaetkopäivä menikin aikalailla varmasti supistettuna niiden asioiden parissa joita lomallakin on ajatuksissa. Nukuin kaikessa rauhassa pitkään, roikuin koneella tutustumassa Muumimaailman ja Viking Linen maailmoihin. Selasin Ikean kuvaston useampaan kertaan. Katsoin maratonina – You Tubesta Biohakkereiden webinaareja ja Ollin videoklipsejä.

Eiliseen siis mahtui niin lastenjuttuja, hurhdusmaailmaa ja sitä sokerihöttöä laiskottelun lomassa. Näistä sitten täytyisi se kultainen keskite löytyä. Mielenkiintoista sinällään, että noiden asioiden läpikäymiseen ja pohdintaan tarvitaan mun kohdalla lomaa, tai ainakin useamman päivän vapaata. Miksi ihmeessä en osaa keskittyä moisiin ihan tavallisena arkena. Näin kesällä on hyvä hankkia tietoa asioista, joita voi sitten syksyllä ottaa käyttöön. Koulua unohtamatta.

Lomalla sandaalit jalkaan ja kohti kesäseikkailuja – työkengät ja avaimet saa ihan rauhassa lorvia jossain näkymättömissä. Pelastetaan ne sitten käyttöön, kun tämä lomailu alkaa kyllästyttämään. Tokikin olen merkannut kalenterin täyteen tapahtumia, josta voin sitten vilkaista ja valita, kun iskee fiilis ”tylsää – mitähän tekisin” – silloin kalenteri esille ja sieltä katsoa tapahtumat jotka sinne merkkeilin tällaisia hetkiä varten. Tapahtumat ym kuitenkin jää vaihtoehdoksi vasta jos aika alkaa käydä pitkäksi – Muumimaailma ja laivareissu on sentään jo etukäteen varmistettu, mutta kaikki muu

Haluaisin hurahtaa

Vaihtoehtojen karsiminen kummasti helpottaa päätöksentekoa ainakin omalla kohdalla. Kuinka kauan olenkaan hokenut, sitä miten paljon ahdistaa nykyinen meno, kun valintoja on ihan liikaa tarjolla. Pohdinpa sitten että miten olen asioihin aiemmin suhtautunut, ja milloin olen kokenut olevani oikealla tiellä. Hurahdus- se sana iski heti ajatuksiin. Olisiko taas syksyllä aika hurahtaa johonkin. Vaikka tuolla muutama postaus sitten kovasti vakuuttelin että niin ei tälläkertaa käy. Näin se mieli muuttuu.

Onhan noita kaikenlaisia juttuja tullut kokeiltua. Suuriosa kokeiluista kuitenkin liittyy tavalla tai toisella ruokaan ja liikuntaan, ja ihan siitä samaisesta syystä kuin että ahdistaa kaupoissa kun ihan liikaa vaihtoehtoja – helpommalla pääsee kun itse laittaa riittävästi rajoitteita itselleen, niin pienemmästä määrästä on helpompi valita.

Biohakkerointi on se omalla kohdalla todennäköisin tämän syksyn hurahdus. Siinä kun onnekseni voi liikkua myös sisällä – kaikenmaailman seurantahärpäkkeet saavat kuitenkin pysyä ihan omissa oloissaan. Jospa kokeilein ihan taas vain napata lähtötilanteen ja sitten seurata yksittäisiä verrokkipäiviä.Eli tarvittavat härpäkkeet löytyy jo kotoa.

Samanhenkistä seuraa sitten vain lähdettävä taas etsimään – muutama tuttu toki aiheeseen on hurahtanut, mutta yksi suht suurista avuista jonka aiemmilta kerroilta toivon löytäväni, on samanhenkinen nettryhmä. Tällähetkellä olen aikalailla poukkoillut muutamien ryhmien mukana, mutta ryhmäkoot ovat nin hurjia, että seuraaminen vaatisi niin paljon aikaa mikäli meinaa jutuissa mukana pysyä, että etsin mielummin jotain vähän pienempää sakkia. Lisäksi mieluusti niin että keskusteluissa on ihan tavallisia tallaajia, eikä pääasiassa alan asiantunijoita. Heh – ei ole kiva olla ainut tonttu ryhmässä jossa muut on asiantuntijoita – eikä niin että keskusteluissa suuressaosassa markkinoidaan jotain. Tahdon tavisten keskelle – toki noissa ammattimaisemmissa ryhmissä hyvää on se että niissä saa tietoa kahmittua kahmalokaupalla, mutta itse keskusteluun osallistumisen kynnys onkin sitten se haastavampi osa-alue.

Ennen syksyn odotettavissa oleva hurahdusta on kuitenkin edessä ihana kauan odotettu kesäloma – itseasiassa koko aikuisen ikäni ensimmäinen täysi neljän viikon mittainen. uskomatonta – saa nähdä mien osaan suhtautua vapaa-aikaan, nyt ainakin tuntuu että olen liikaakin tällännyt tapahtumia kalenteriin. Nooh onnekseni suurinosa ihan omaksi iloksi kalenteriin kirjoitettu, osallistun jos tuntuu siltä – pakko ei ole. Eli elellään tilanteen, sään ja fiiliksen mukaan loma.

Selkävaivaisena kohti lomaa

Voi nolous tämän selän kanssa. En tiedä miksi ihmeessä on niin vaikea tunnustaa että ne omat keinot ei riitä, vaikka järki nyt sanoikin, että tarvitsee järeämpiä keinoja kuin omat, kun aamut alkaa kontaten kohti keittiötä. Nooh nyt sitten kipu saatu aikalailla hallintaan, mutta ankeuskanskeus on jäljellä (relaxanteista huolimatta) -joten vähän varovaisemmin jos nyt sitten venyttelyt jne. Balancea teen nyt lähinnä pari biisiä kerralla ja useamman kerran päivässä. Ei kerralla koko tuntia – ja piikkimatto tietty mukana apuna. Ehkä tästä selvitään kohti kesälomaa kuitenkin. Noloa vaan myöntää, että en sitten pystynyt sinne kesälomaan asti saanut kituutettua, vaan stoppi tuli vaan viikkoa ennen. No joskos selkävaivat olis sitten voitettu tältä kertaa, ja palais maanpinnalle moisten vaivojen takia, niin hyvä olis. Sinällään pöhköä, että pitää liikkua, mutta töihin ei pääse, niin se vaan on niin ristiriitaista, ja outoa.

Kesäloma siintää ajatuksissa. Toisaalta hiukan ristiriitaiset fiilikset senkin suhteen – onhan tässä koko kesä odotettu kesää, ja sitten kun mun loma on ohi, niin onkin jo syksy. Kauhistuti se kyllä kaupassa, kun oli koulutarvikkeet ilmestyneet hyllyn – todellisuus Suomen lyhyestä kesästä pämähti todelliseksi. Koitan olla miettimättä sitä liikaa, muuten loma menee sekin ohi syksystä stressaamalla. opettelisi enemmän elämään hetkessä ja jalat maassa.