Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Niin prkleen positiivsta

Jälleen kerran paluu aiheeseen joka näyttää säännöllisen epäsäännöllisesti tupsahtavan eteen, jokaisella kerralla hiukan eri muodossa. Saman suuntaisia pohdintoja löytyy ainakin tästä postauksesta.

Nyt onkin ehkä aika kohdata Eniten vituttaa elämä-kirjan malli. Miksi antaa niiden yltiönegatiivisten turhaan sätkiä siinä sivussa – yhtälailla sitä voi hypätä mukaan tuohon ah niin kasvavaan joukkoon. Kirja nyt jostain syystä vain jämähti käsiini kirjastossa, ja irtihän se ei lähtenyt, joten kotiin se oli raahattava. Lieneekö suurella johdatuksella näppinsä pelissä. Tiedä tuota, mutta niin monen hattaraisen elämäntaitokirjan jälkeen olen näköjään Antisäätäjän kautta päätynyt todellisuuteen. Antisäätäjän ollessa suoraa puhetta ja aitoja oivalluksia. Eniten vituttaa elämä, taas on täysin toiseen ääripäähän piirretty viiva. Jos siis haluat pysyä pessimistinä, niin lukaiseppa ainakin säännöt, joita ei missään nimessä kannata tehdä ettet vain vahingossa löydä jotain positiivista kokemusta. Pessimismin jatkumo on näin taattu pitkäksi aikaa eteenpäin.

Kirjassa köyhyyden puolustuskeinoiksi on nimetty sanonta, jota itse käytän säännöllisen epäsäännöllisesti : ”Kaikkea ei voi mitata rahassa”.  Se onko kyseessä aidosti köyhyyden puolustelupuhe, vai lieneekö kyseessä sittenkin ihan aito suhtautuminen asioihin. Sen verran on viimeaikoina joutunut omaa tilannetta selittämään, kun muita on niin kovasti henk.kohtaiset asiat näyttäneet kiinnostavan. Hassua, että ylipäätään asiaa joutuu selittämään. Ei, minulla ei ole, superraharikasta miesystävää tai valtavia perintöjä saati omaisuuttaja materiaa. Ihan aidosti uskon, että kaikkea ei voi mitata rahassa. Uskon siihen, että elämä jokatapauksessa kantaa – tavalla tai toisella.

Miten saada negatiivisista ihmisistä esiin edes hippusen positiivisuutta. Nooh eipä kaiketi millään, ainoastaan omaa suhtautumista voinen muuttaa. En siis anna negatiivisuudelle tilaa, vaan pysyttelen omassa kuplassani, ja toimin kuten koen itse aidosti oikeaksi.  Jos joku ärsyyntyy siitä, että toimin kuten itse koen itselleni parhaaksi, niin se lienee tämän ärsyyntyvän ongelma, eikä minun. Ei sitä kukaan aina jaksa niin pumpulia olla, mutta jospa edes himpunverran vaaleanpunaista väriä arkeen, eikä jäädä miettimään, muiden asennetta, jokainen on vastuussa vain omastaan. Katson siis vain sormien läpi tuota negatiivista asennetta, ja hippasen vähin äänin muualle, vaikka sitten pimeän, synkän ja jääkylmän lähteen äärelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *