Monvoyage muotimatkalla

Muoti ja minä olemme epätrendikäs yhdistelmä. Ennemminkin mieltäisin olleeni nuorempana trendsetter, koska käytin pillifarkkuja ja talvisaappaita, kun muut painelivat menemään bootcut-mallisissa farkuissaan. Luokkatoverini ihmetteli, miksi en vedä farkkujen lahkeita talvisaappaiden varsien yli. Se olisi vaatinut yli-inhimillisiä kykyjä, koska housut todellakin olivat erittäin tiukat. Mitään varsinaista pilkkaamista en muista kuulleeni vaatteiden vuoksi, eikä vaatetustani ole juurikaan muutenkaan arvosteltu. Punaisia samettihousujani kehui toissakesänä kaksi tuntematonta miestä eri tilanteissa. Kiinassa valmistettu, pitkä, valkoinen villapaitani on saanut miehiltä mukavia kehuja. Yhden kerran minua kutsuttiin venäläiseksi, koska olin pukeutunut äitini vanhaan keinoturkkiin. En tietenkään loukkaantunut, koska minkään kansallisuuden edustamisessa ei ole vikaa, mutta stereotypioiden ja ennakkoluulojen kohtaaminen omassa kotimaassa kaiken lisäksi omaa kansalaisuuttani vastaavalta ventovieraalta tuntui jotenkin järkyttävältä. Mielestäni ihan jokainen muodikkaaksi mielletty vaatekappale ei imartele jokaista käyttäjää, mutta ulkonäkö on aivan jokaisen ikioma asia, jonka ei pitäisi kuulua kenellekään muulle.

Ikä ei määrää, miten ihminen saa pukeutua

Olen alkanut miettiä, millaisia vaatteita voin käyttää, jotta en vaikuttaisi tavoittelevan liian nuorekasta ulkomuotoa. Tämä on virheellinen ajatusmalli, koska muiden mielipiteillä kannattaa pyyhkiä lattiaa, eikä toimia sen mukaan, miten olettaa muiden ajattelevan. Olen alkanut käyttää mekkoja ja hameita enemmän vasta täytettyäni 35, kun aiemmin ne eivät vain tuntuneet yhtä hyvältä päälläni. Itseluottamukseni tosin karisi todella vauhdilla, kun eräänä iltana pukeuduin mustaan mekkoon ja vedin jalkaani verkkosukat, joissa oli valkoiset resorit ja mustat rusetit. Entinen miesystäväni rakastaa niitä sukkia, joten olin tosi vakuuttunut, että tekisin niillä vaikutuksen muihinkin. Vaikutus tosin ei vastannut mitenkään toivomaani, vaan ensimmäinen vastaantulija purskahti nauramaan ajaessaan ohitseni polkupyörällään. Vaikka muiden mielipiteille ei kuulu antaa liiemmin painoarvoa, tuossa vaiheessa istuuduin jalkakäytävän reunakiveykselle ja riivin sukat jaloistani. Saattaa olla, että lopputulos toimi paremmin ilman niitä.

Nuorempana voi olla vaikea ymmärtää, että jokainen meistä ikääntyy ja se tuo mukanaan ulkoisia merkkejä, jotka kuuluvat asiaan. Minulle ikääntymisessä vaikeinta ovat otsaryppyni. En silti vielä ole leikannut otsatukkaa, koitan sinnitellä vielä muutaman vuoden. On todella kapeakatseista vetää ihmisistä johtopäätöksiä pärstäkertoimen tai pukeutumisen perusteella. Olemus voi kertoa jotain ihmisen tilanteesta, mutta se ei välttämättä kerro kaikkea, eikä etenkään syitä kenenkään valinnoille. Joskus on siis parempi tuijottaa sittenkin vain omaa napaansa kuin katsella muita nenänvarttaan pitkin. Kukin pukeutukoon, kuten haluaa.

Muotia saa kritisoida ja muotia voi luoda itse

Yritän olla arvostelematta ihmisiä sen mukaan, mitä he ovat päättäneet pukea. En kuitenkaan itse ostaisi rikkinäisiä farkkuja, koska miksi maksaisin tuotteesta, joka on jo valmiiksi rikki? Mielestäni se on vedätystä. En myöskään näe mitään järkeä siinä, että nuoret kulkevat nilkat paljaina Suomen talvisissa olosuhteissa. Silmiin pistävät myös minihameisiin sonnustautuneet neitokaiset, kun ulkona on pakkasta – liian vähästä vaatetuksesta seuraa vain virtsarakontulehdus ja selluliittia. Toisaalta ravintolaillan jälkeen on helpompi tehdä tarpeensa hankeen yöbussia odotellessa. Kaiken kaikkiaan muodikkuutta on pukeutua tilanteen mukaan ja riittävän järkevästi. Näyttävyys ja rohkeus ovat hyviä piirteitä, mutta kaikkien ei todellakaan tarvitse näyttää toistensa kopioilta ja onneksi näin ei periaatteessa olekaan. Mitä enemmän valinnanvaraa vaateliikkeet tarjoavat, sen tyytyväisempiä asiakkaat ovat. Sisäänostajien olisi hyvä muistaa, että vanhemmatkin ihmiset tarvitsevat vaatteita, eikä muoti kosketa vain kapean ikähaarukan edustajia. Kierrätysmateriaalien käyttö ja luonnonmateriaalien kehittäminen ovat mielestäni kiintoisia ja trendikkäitäkin suuntauksia. Samalla käsityötaidot voivat nousta uudelleen kunniaan. Toivottavasti moni koululainen saisi kipinän käsitöihin jo ala-asteella!