Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Maljoja ja rentoutusta

Aurinkoisena lauantaina lähdin hakemaan lisää rauhaa ja rentoutusta  Äänimaljarentoutukseen WYC:lle. Tiesin kyllä mihin olin menossa, sillä olen aiemminkin vastaavissa käynyt, ja kokenut sen yhdeksi parhaimmista syvärentoutuksen menetelmistä itselleni. Kun olisi piikkimatto vielä mukana, niin uskon tuon yhdistelmän olevan itselleni se paras mahdollinen. Vielä en ole kehdannut piikkimattoa kainalossani tuonne raahata, mutta ehkä ensi kerralla.  Ilmapiiri muutoinkin tuossa maailmassa on seesteinen, joten koen sen todellakin hyväksi vastapainoksi, välillä niin hektiseen arkeen.

Tällä kertaa mukana oli lyhyitä hengitysharjoituksia myös joogan maailmasta, kaiken kaikkiaan siis parituntinen setti koettavana. Vahvasti aina tieteeseen perustuviin perusteluihin uskovana, jotkin asiat tietysti menivät itselläni hiukan yli. Eipä noista haittaakaan todella ole. Jooga siis toki kuuluu maailmaani, mutta esimerkiksi tuo itsensä maadoittaminen on liian abstraktia. Toki tuosta kuulen monesti, ”kun olet henkisen polkusi oikeassa vaiheessa, niin tajuat sen merkityksen” – Njaaa ehkä oma henkinen polkuni sitten on kuitenkin liian maallinen ainakin toistaiseksi. Uskon toki vahvasti ihmisen psyko-fyysis-sosiaaliseen kokonaisuuteen, mutta silti kaipaan sitä tiedettä asioiden taustalla.

Omat kokemukseni sekä joogasta, että tästä äänimaljarentoutuksesta, ovat vahvoja. Ensinnäkin huomaan, sen että tarvitsen paljon hiljaisuutta noiden kokemusten jälkeen. Jokin seesteisyys säilyy pitkälle useamman päivän päähän. Tuo hiljaisuus jota tarvitsen näiden kokemusten jälkeen loppupäivän ajan, on aivan ihanaa, mutta hankaloittaa huomattavasti tutustumista muihin ryhmäläisiin tutustumista. Useinhan tuntien jälkeen ihmiset keskustelevat ja tutustuvat. Kun sitten itse kaipaan vain hiljaisuutta, niin hyvin nopsaan katoan paikalta ja tutustuminen jää. Näissä tilanteissa olen jokseenkin ”herkillä” – kyyneleet valuvat ja varsinkin jos jollekin pitää puhua, niin purkauksena nuo ryöpsähtävät. Itse tiedostan tuon ja olen tottunut siihen, mutta usein kohtaan myös sitä miten muut eivät tiedä miten tilanteessa reagoida. Koska mitään varsinaista syytähän noihin kyyneliin ei ole, ne vain tulevat. Uskon edelleen siihen mitä olen itse pitämissäni rentoutus ja BB harjoituksissa toistanut. Yhtä tärkeitä elämässä ovat itku ja nauru – ei meille ole turhaan itkun lahjaa annettu.

Tälläkertaa kyyneleet tulvahtivat siinä ”heräilyn” vaiheessa, kun huomasin kauniin ruusun ilmestyneen rinnalleni. Tosi kiitollinen olen näistä kokemuksista ja siitä rakkaudesta, joka näissä tilaisuuksissa on läsnä. 

ps. Ja kävinhän tuttuun tapaan myös iltauinnilla Hietasaaressa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *