Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Luen ja kuulen

Tähtisumua, juhlan humua.
Tinaa ja taikoja, parempia aikoja.
Poreita ja paukkuja, uuden vuoden naukkuja.

Hyvää alkavaa vuotta
2018

Sinne jäi taakse niin joulu, uuden vuoden juhlat, kuin koko vuosi 2017. Mitäs tuota läpikäymään sen tarkemmin, kuin toteamalla, että ihan hyvinhän se meni tuokin ja uutta kohti sitä kuitenkin suunnistetaan. Ehkä suurin haaste tulevana vuonna on se miten saan pidettyä tuon kalenterini mukana ja aktiivisesti käytössä. Olen sitä hehkuttanut ja siitä höpissyt, ties kuinka paljon – nyt vasta alkaa varsinainen täysi käyttö. Viime viikon se ainakin oli mukana jokapaikassa. Toivottavasti aktiivisesti mielessä = aktiivisesti mukana ja käytössä. ”Entisessä elämässä” -kuntosalimaailmassa- näkyi ihan liian hyvin se miten vuosi vuodelta luvataan niitä terveita elämäntapoja itselle tai muille – ja lupauksia lunastetaan ehkä muutaman viikon, kunnes taas sama arki vie mennessään.

Tässä pitkien vapaan päivinä, päätin sitten kokeilla BookBeatia, koska siinä nyt oli se 2 viikon ilmainen kokeilujakso, ja kun kuitenkin rakastan kirjoja – keskittyminen ei riitä romskujen lukuun. Nooh tietysti löysin itseni omantyylisteni kirjojen maailmasta. Erik Bertstrand Larssen Kirjat: Paras, Helvetinviikko sekä Vahva – kummasti kutkuttivat lukemaan.  Noissa riittänee lukemista pitkälle kevääseen. BookBeatin kokeilujakso ei riitä itselläni näiden läpilukemiseen, vaan kirjastosta ne jo varasin. Tuon kokeilujakson halusin pääasiassa siksi, että näin saan kokeiltua tabletilta/puhelimesta lukua, koska kirjamaailma on siihen suuntaan menossa entistä enemmän. Koti täyttyisi totaalisesti kirjoista, jos niitä ostaisi sitä mukaa kun niitä lukee. Kirjasto siis riittää toistaiseksi. Samat kirjat kun saa sieltä ilmaiseksi luettavaksi. Ei tuo BookBeatin kk maksu ole hurja, mutta silti kirjasto on kaikella tavalla mulle sopivampi. Kirjasto on muutoinkin itselle niin tärkeä – hiljainen rauhoittumisen paikka.

Kirjojen lisäksi satuin vahingossa bongaamaan joulurallatuksien keskeltä mielenkiintoista musiikkia. Tuskin olisin itse noin vaan osannut alkaa etsimään tämän tyyppisiä biisejä. Varmaan monelle muulle jo vanhoja tuttavuuksia, mutta mulle jotain uutta. Kun sitten kaivoin vähän tietoa tuosta salaperäisestä nimestä – Sakari Aalto, niin löytyihin sieltä tietoa vaikka kuinka paljon. Näissä vaan on jotain aitoa, jotain jota on vaikea selittää. Melkein kuollut biisin sanat ”Näätkö sä mua, vaik en sun kaltainen oo” Pistää miettimään ihan sitä miksi liian helposti – erityisesti muiden mielipiteen perusteella lokeroidaan ihmisiä ”kaltaisuuksiin”. Josko vuonna 2018 uskallettaisiin tutustua ihmisiin avoimemmin mielin. Pakko tosin tunnustaa, että nykypäivän keski-ikä lienee täysin erilalla vapaa – voi täysin vapaasti tykkäillä juurikin siitä musiikista joka itselle kolahtaa – oli se sitten suunnattu virallisesti mihin ikäluokkaan tahansa. Auroran Täydelliset soi nyt taustalla kevyenä rallatuksena. Helppoa kuunneltavaa.

”Tiedätkö et sussa on vaan kaikki kohdallaan,

mä haluun pitää huolta et sun toiveet pääsee toteutuu,

tehdään mitä haluut ei viel aika kotiinpaluun,

teet meistä täydelliset,

sinä eikä kukaan muu.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *