Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Kokonaisvaltaista arkea

Tuiki tavallista arkea (Biohakkeroinnin keskellä ja innoitamana) tässä puksutetaan eteenpäin, ei, en ole hurahtanut totaalisen fanaattisesti aiheeseen, vaikka siltä saattaakin vaikuttaa, ellei tunne kunnolla, kuten Ollikin sanoo tuossa haastattelussa, että ”sinne ääripäähän ei tarvitse mennä – hänkin on sen nähnyt, ja palannut hiukan takaisin” – nimenomaan näin – tällä kertaa en aio edes mennä sinne ääripäähän, vaan jarruttelen heti jos siltä alkaa näyttää. Kokonaivaltaisuus kuitenkin on se avainsana omalla kohdalla tällä hetkellä, ääripää on täälläkin nähty.

Ei mitään suurta ja maailmoja mullistavaa suunnitteilla -opinnot lähinnä selkiytyneet-, ainakin ajatuksissa, hiljainen ajatusprosessi käynnissä silti mahdollisimman sekavana – mutta muotoutuu kun sen kaiken heittelee ihan yksittäisinä sanoina paperille. Samohin aikoihin, kun tutustuin muutamaan niin innoittavaan ja motivoituneeseen persoonaan, heräsi oma palo niihin aitoihin asioihin, joita kohti olen suunnannut -ilmeisesti hetkeksi vain pysähtynyt levähtämään, mutta matkan määränpää häämöttää edelleen edessä.  (Onko se Åbo Akademi, vai joku muu, niin on selvittelyn alla)  Nyt tarvitaan vain toimia (ja sitäkautta opintopisteitä) sen saavuttamiseksi. Toiminta on huomattavasti helpompaa, kun määränpää on selkeä. Alf Rehnin (jota seuraan aktiivisesti noin muutenkin- pidän hänen ajatusmaailmastaan) kannanotto työelämään, ja sen tilaan – siihen miten työelämä koetaan, oli todellakin herättelevä. Pääset lukemaan sen tästä – niin tiedät mistä puhun. Toki kirjoituksella ikää jo vuosi, mutta uskon, että samoilla linjoilla mennään edelleen.

Keskustelut myös ”Järjen äänen” kanssa loksautelleet asioita kohdilleen, ja kyllä, tuo ”Järjen ääni” on oikea persoona, mutta jääköön arvailujen varaan kuka nimen takaa paljastuu. Itse olen vain hänet tuollatavoin nimennyt omissa ajatuksissa, joten kutsutaanpa häntä myös täällä samoin. Kyseessä ei siis ole ”Joonas-ilmiö” – jonka tutut tietävät – puhun siis paljon itsekseni, ja jos joku kysyy että ”mitä sanoit” tai ”kelle puhut” vastaan yleensä juttelevani vain ”Joonakselle” – Joonasta siis ei ole olemassa, kuin mun oudossa huumorissa, joten ei kannata soittaa valkotakkisille. ”Joonaksella” on piiiiiitkä tarina ja historia.

Ettei nyt liian raskaaksi postaus poksahda, niin muutamia arjen pikku huomioita :

Jälleen todettu, että vedenkestävä ripsiväri, ei ole edelleenkään hienkestävää. / Munakahvi (=”mieskahvi”) on ihan ok makuista, toki kananmunan valkuaisen maku hiukan puskee läpi, kun sitä tasting tyyliin maistelee. Kahvina se silti maultaan pysyy  / Ohjaajan korokkeelle tällä hetkellä ikävä / En edelleenkään ”osaa” käydä treenamassa ennen iltavuoroa, vaan aina työvuoron jälkeen – loppui se vuoro sitten aamu klo 07.00 tai ilta klo 21.00. / Kauhistelen fit.maailman pe*sebuumia – onneksi omana aktiivitreenaaja aikanani, ei mosta ollut / Mun omitusta huumorintajua ei näköjään edelleenkään ymmärretä / Alkoholilain farssi ei enää edes jaksa naurattaa / Draamaa saa aikaiseksi halutessaan vaikka sukkien väristä / Joko olen tehnyt maailmanennätyksen, tai vaa’asta patterit loppu (yössä tullut 150kg painoa lisää) /

Kirjan fiilistelyä Kuin kiusallaankin tuossa kirjassa on nuo lihakset suomeksi – kun anatomian tenttineenä, on ollut tärkeämpää osata latinaksi – nooh en kuvitellut, että näitä suomenkielisiä nimiä tarvitsisin – omituisia nimiä esim Puolikalvoinen lihas – öööö niin siis niinku mikä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *