Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Kiinan krääsää

Tuskin kukaan on voinut olla huomaamatta, ilmiötä nimeltä ”kiinankauppa”. Jos jollekin kyseinen termi kuitenkin jostain syystä on uppo-outo, niin kyseessä on shoppailu muutamassa kiinalaisessa halppisnettikaupassa, josta saa tuotteita ihan hullun halvalla, muutamilla euroilla (toki siellä kalliinpiakin tuotteita on, mutta aika harva niitä kalliinpia varmaankin ostelee – takuusta kun ei ole koskaan kuultukaan) Tuotteiden laatukin sitten pääasiassa on sitä mitä eurolla nyt voi oikeasti odottaa.

Olen minäkin muutaman euron moiseen kiinanpuljuun nakannut. Lähinnä muutamat euron  korvakorut,  euron puhelimenkuoret ja sitten se ihana diffuuseri, josta en uskalla pitää edes töpseliä seinässä, kuin ainoastaan kun se on päällä, joten olen kotona aina kun se on päällä- senverran kauhukuvia tulipaloista, joista on kiinantuotteiden osalta sattunut, saanut lehdistä lukea. Mutta asiansa diffuuseri, ajaa juuri niinkuin pitääkin. Olen siihen ihastunut ja tosi tyytyväinen edelleen. Eteerisiäöljyjä tuohon ei tulisi mieleenikään kiinankaupasta tilata – vaikea uskoa eteeristen öljyjen olevan aitoja – ja tahdon tietää mitä hengitysilmaani lisään. Suomesta Frantsilan tuotteisiin ainakin luotan, joten niissä pitäydyn öljyjen suhteen.

Tilatessa noista pidän itsellä taustalla ajatuksen siitä, että vaikka sieltä nyt korvakorujen sijaan tuliksikin kumisaappaat, tai korvakorut täyttä pilipaliromua, niin ei talouteni siihen kupsahda. Lähinnä siinä vain tulee sellainen kiva fiilis, ja tosiaan kun harkitsen tosi tarkaan mitä tilaan, niin ihan kiva juttu.

Kuulun tuohon ”kiina shoppailuun” innostunseeseen Faceryhmään, ja se on oikeastaan niitä harvoja ryhmiä joissa ei paskamyrskyt nouse, tai jos myrskynpoikasta on näköpiirissä, niin hyvin nopsaan se asia käännetään humoriksi ja homma hoituu sillä. Hassua, että näinkin iso ryhmä kuin se on, niin tunnelma on (lähes) aina hyvä, leppoisa ja hyvät naurut saanut monesta kuvayhdistelmästä ”Mitä tilasin – Mitä sain”  Todellakin ryhmä, jossa viihdyn, vaikka omat ostot nyt pysyy muutamissa eurossa.  Toisaalta idea juurikin tuosta, että kerrotaan laadusta, tai mitä ihmeellisimmistä tarjolla olevista tuotteista, on tosiaan hyväksi meille tilaajille, samoin kun ne hyvät narut joita välillä siellä saa, kun jututkin vähän karkailee ja repeilee.

Toki sieltä löytyy ihmisiä, jotka ovat selvästikin jääneet koukkuun tilailemaan tuotteita ja siten päivittäin niitä saavat. Mutta mitä sitten? Jokaisella on oikeus käytteää rahansa miten haluaa, ja moraali antaa myöden. Sitä, että kaikki on kopioita, tai laadultaan tai kooltaan kyseenalaisia, niin jokainen sen riskin tiedostaa ja vastuun itse kantaa. Tuskin kukaan näissä edes kuvittelee tuotteiden olevan aitoja.

Mikä siis omalla kohdallani noissa ärsyttää? No otetaam jokin esimerkki – vaikka  tällähetkellä  kovassa huudossa oleva ketturepun kopio.  Jostain syystä, se että kopioita ilmaantuu lähes kaikesta – oli siten kyse kosmetiikasta, vaatteista, laukuista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Itselläni kun on aito Kånken ja nyt tuntuu, että ihmiset urakalla hamstraavat kopioita milloin minkäkinlaisia. Jostain syystä oma arvostus, sitä omaa aitoa kohtaan laskee – vaikea selittää mitä tarkoitan. Olen miettinyt, että onko kyseessä jokin itsetuntokysymys, että ”nyt ihmiset luulee että mullakin on vaan joku feikki” -jostain moinen sekava tunne nousee. Kirpparilla ei enää voi yhtään tietää ellei kunnolla pikkutarkasti tarkista tuotetta, että onko se hintansa arvoinen ja aito, vai 1€ ”kiinantuote”. Itseäni ei noin muuten jaksa mietityttää muiden ostot onko ne kopioita vai aitoja, mutta en vain jaksa tajuta miten, joku voi ylpeänä kantaa kopiolaukkua aivan kuin se olisi aito. Pikemminkin itse kokisin moisen nolona – en ole yestannut, mutta näin olettaisin. Jos siis ostan kiinakräääsää (”osa-aika marittajana”/pikkuminimalistina = karsin muutoinkin paljon, mutten fanaattisuuteen asti) niin se vähäkin krääsä, olkoon sitten oikeasti sitä merkitönä ”aitoa krääsää”, kertyy hyvin vähän. Ajatus itsestäni kopio Vuitton käsivarrella keikkuen, köpöttelemässä Halpa-Halliin tms – koko ajatus on absurdi ja saa silmät pyörimään pöyristyttävästi päässä – jokaisella on tottakai oma suhtautumisensa. 

Omia kiinaostoksia – kaikkeen olen ollut tyytyväinen – tai no tuota selfietikkua en ikinä oppinut käyttämään, joten lojukoon laatikonpohjalla. Vaatteita en ole koskaan tilannut, kun uskon, että kokoni vuoksi olisi kohtuuttoman kova työ alkaa miettiä kokoa, lisäksi uskon laadun olevan surkee surkeampi.Ps. ja ainkain luulisi ihmisten hurahduksen työllistävän vaikutuksen – muutoin posti pian katoaa jonnekin kiinan pikkupakettien alle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *