Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Kätevät emännät ja pesukoneen muutto

Kyseinen ”kätevien emäntien päivä” alkoi oikeastaan jo perjantai-iltana. Huomasin kaverin Faceseinällä, että hän lahjoittaa pois ihan ok pyykinpesukoneen. No tiesin myös toisen kaverin, joka moista kapistusta kiperästi tarvitsi, joten ei kun äkkiä varaamaan ja onnistui kuin onnistuikin. Yleensä olen nettikirppareilla tai muussa vastaavassa siellä epätoivojonottajien pettyneiden sakissa. Nyt kuitenkin onnistuin – voi sitä ilon fiilistä.

Lauantaina sitten pähkäiltiinkin päämme puhki, että milläs se kapistus saadaan siirrettyä paikasta a paikkaan b. Kaikki mahdolliset tutut ja kaverit kävin ensin läpi kerjuutyylillä. Kun ei näin lyhyellä varoitusajalla saatu hommaa hoidettua, niin ei muutakun peräkärryä vuokraamaan. Siitähän se varsinainen kätevien emäntien seikkailu sitten alkoi. Sain käteeni ihmeellisen salkun – ja olin ihmeissäni, että en kai mä ny tällä salkulla mitään tee. Kiltisti huoltoaseman mies sitten avasi salkun ja näytti sisällön. Totesin että ”saattaisin ehkä tarvita vähän apua, kärryn kiinnittämiseen” – ja taas kiltti huoltsikan mies tuli opastamaan ja matkaan päästiin. Aikataulutkin oli lähellä totaalista kaaosta, kun eihän siinä matkanvarrella voinut mitään viestiä pukata että tulossa ollaan. Nooh ajoin reteesti pihaan josta kone siis piti hakea – kunnes tajusin että ”ai sisäänkäynti ei olekkaan pihan puolelta vaan kadun puolelta” – niin ja hitto – osaanhan mä tällä vehkeellä eteenpäin ajaa, mutta mitenkäs tällä nyt pitäis peruuttaen pois pihasta päästä. Siinä me istua tönötettiin autossa ja mietittiin moista systeemiä – käänsin sitten minne päin vaan niin aina se kärry oli poikinpäin siellä takan – milloin minnekin suuntaan. Järkeilin että no suoraan vaan niin eihän se voi kääntyä – no mun taidoilla se todellakin kyllä kääntyi. Kaverista ei ajokortittomana ollut juurikaan apua näyttämään minnepäin yrittää tähdätä.

Pelastava enkeli – talon pihaan kurvasi huoltofirman auto ja huoltomies lunta sieltä oli tulossa luomaan, no sinne vaan reippaasti apua kysymään, ja hän sitten sai auton kärryineen pois pihasta. Vihdoin pesukone kyytiin – ja ”ööööö pitäis kai tämä jotenkin saada tänne myös kiinni – välähdys ”tähän ne salkun liinat tai mitkä lie remmit varmaan on tarkoitettu. Eihän me niitä osattu käyttää – taas tarvittiin miehistä apua. Vihdoin kone kunnolla kiinnitettynä suhaistiin kohti koneen uutta kotia. Siellä onneksi kantoapu valmiina, ja kone turvallisesti uudessa kodissa. Kätevän emännän kauhu iski jälleen – millä mä nyt muka saan tämän auton ja kärryn tästä takaisin tielle. Onneni kukkuloilla, kun kuulin että suoraan ajamalla pystyy kiertämään ja pääsee takaisin tielle. Huh helpotusta.

Loppusilaus saatiin vielä kun palautin kärryn, niin tottakai olin ymmärtänyt väärin sen mihin kärry pitää parkkeerata, joten taas huoltoaseman setä avuksi, ja saatiin vihdoin kärrykin oikeaan kohtaan – vähän se tietysti vaati kärryn liikuttamista miesvoimin. Kone uudessa osoitteessa, kärry vihdoin oikealla paikalla palautettuna.

Kotiin tultuani mietin, että jos siellä joku on sattunut tilannetta seuraamaan kun peruutuksen ihmellisiä saloja hämmästelin – naisen logiikalla tietenkin, niin onhan siinä varmaan makoisat naurut saanut.

Epäilen kyllä että mun nimen kohdalle kärryvuokraukseen on ilmaantunut maininta näistä uskomattoman hienoista taidoista – niin tai ainakin osasin pyytää apua. Onnekseni apua myös oli tarjolla – suuri kiitos heille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *