Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Hyvä, lämmin, hellä vai?

Tulihan se joulu tänäkin vuonna, ihan ilman hössötystä ja joulustressiä. Kaupassa kuunnellessani kiivassanaista keskustelua, siitä millaiset kehykset joulumenulle pöytään hankitaan, mietin sitä kuinka täysin eritavoin me joulua vietämmekään. Johtuuko se sitten kuuluistasta tuloerojen kasvusta, vai vain siitä suorittamisen täyttämästä elämästä. Toisilla on painetut jouluohjelmalehtiset, joissa ohjelmanumerot on tarkkaan mietitty – tokikin sen mukaan, että kaikki sujuu täydellisesti, ilman että uhmaikäinen tai teini, ei niin hyvä-lämmin-hellä tunteella olisikaan varustautunut. Kaveri, joka viettää joulunsa jälleen kerran joulupukin vaatteissa hikoillen, kertoi kuinka vuosi vuodelta on entistä enemmän, etukäteen lähetetty tarkat ohjeet siitä mistä puhutaan ja mitä pikkumaija on kesällä tehnyt, ja kuinka pikkupetteri oli päästänyt suustaan kirosanan, vaikka ne on kielletty. On siinä varmaan muistamista, mikä ”puhe” missäkin taloudessa on puhuttava.

Toisaalla taas vähävaraiset perheet viettävät joulun hyvinkin niukoin eväin, hyvä kun kinkku ja laatikot on pöydässä. Pahimmassa tapauksessa on joutunut nöyrtymään, ja kertomaan tuo julkisesti, sillä se lienee ainut keino saada avustuksia, joita joulunaikaan jaetaan. Moni perhe jättää avustuksen pyytämättä, sillä kynnys avautua julkisesti omasta vähävaraisuudesta on liian korkea. Moni lapsi jää vaille lahjoja, vain koska kulissit on tärkeä säilyttää, sillä köyhänleima on edelleen niin häpeällinen – oli syy sitten mikä tahansa.

Vaikka hyvä-lämmin-hellä jäisikin jouluna vain haaveeksi, niin uskon että olemalla itselleen rehellinen, jokainen löytää ainakin sen ilon. Ihan vain kun itselle tärkeät asiat löytyy, niin uskaltaa niistä nauttia. Iloita kun voi niin monista pienistä asioista, samoista asioista, joista on kiitollinen. Jostain syystä joulu on Suomessa jokseenkin haikea aikalailla, jopa surumielinen – maailmalla joulu on enemmän ilon juhla. Suomessa kaihoisat joululaulut varmasti valtaavat ainakin yksinäisten joulun, saaden sen tuntumaan vain ahdistavalta pakolta. Kun varpunen onkin pieni veli taivaasta tai ”Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää…”

Nautithan joulusta juurikin sellaisenaan kuin se sinulle sopii. Minä lähden nyt avannolle, ja sieltä syömään – illaksi kotiin hyvän kirjan pariin – suklaat, juustot ja glögit lähettyvillä. Eikä edelleenkään joulustressistä tietoakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *