Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Himadiagnoosi

Kai se on itselleen taas myönnettävä, että lääkärin juttusille sitä on mentävä, ei tää selkäkipu hellitä näköjään kotikonstein (tulehduskipulääke+venyttelyt/jooga). Hyvin mä silti oon saanu tuon jalkaan heijastuvan kivun pois noilla edellä mainituilla, mutta – tämä kipu selässä pitäis saada pois, että tulis joku tolkku taas tähän arkeen. Alkaa meinaan nämä aamujen ylösnousukoreografiat olla ihan omaa vaikeusastettaan.

Juu onhan mä jälleen kerran tehnyt oman hienon himadiagnoosin – Tuttu lääkäri jo sitä varmaan osais odottaa – se naureskelee mun omille päätelmille että ”no mihinkäs diagnoosiin oot päätynyt tällä kertaa”, mutta usein ne nyt on kuitenkin aika lähelle kolahtaneet – jopa se hieno – surullisen kuuluisa – Supraspinatus tendiniitti. Yhdessä sille naurettiin- koska se nyt oli mun ”himadiagnooseista” se, jonka valistsin vaan siksi kun nimi oli helppo sanoa. Ok no toki oireetkin sopi sinnepäin. Ja sehän se sitten olikin.

Toisaalta joskus kyllä pistää miettimään, että mikä tuolla alaselässä ja lantionseudulla aina jaksaa nippailla – eihän sitä ole edes kunnolla koskaan tutkittu, oireet on kuin oppikirjoista. Tai no mitä tutkimisella nyt sitten tarkoitetaan – kai mä itse oon miettinyt lähinnä, ettei ole koskaan kuvattu – toisaalta kun oireet on saatu pois myös pohjautuen tuohon Piriformis diagnoosiin ilman kuvauksia, niin kaipa se sitten on oikeaan osunut.

Ihme ettei mua oireineni ole pistetty luokkaan ”vippaa päässä” -kaikki lääkärit kun ei tunnu huumoria tajuavan, ja välillä jää tunne ”hmmmm luulikohan se nyt oikeasti, että teen päivät pitkät kuperkeikkoja ja selkäsärky häiritsee hyvää harrastusta” Tai mistäs noista tietää mitä niiden päässä liikkuu. Varmasti kaikenlaista asioita tulee vastaan – ehkä joku voikin tehdä aamusta iltaan kuperkeikkoja, nykyään kun voi harrastaa jo vaikka mitä.

Kai mun nyt on ilman kuperkeikkaharrastustakin klonkattava lääkärille. Yöt, kun sais nukuttua ilman kipuja, niin jaksais töissä paljon paremmin – kun liikkeessähän riittää noi PerusBuranat – mutta yöllä kun pitäis edes yrittää pysyä pötköllään, niin ei siinä nukkumisesta mitään tuu.

Ai niin mikäs se diagnoosi sitten olisikaan hmmmm – taidanpa varmistuttaa sen kuitenkin sillä lääkärillä ensin – harmi kun omalääkäri on lomalla. Ei uskalla muille heitellä ideoitaan, kaikki kun ei sitä huumoria niiden takaa ymmärrä. (Vaikka siis tarkoitus ei ole millään lailla kyseenalaistaa mitään, vaan lähinnä kertoa oireet vähän lyhyemmän kaavan kautta.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *