Category Archives: 3

Ajankuluksi kolikkopelejä

Kerroinkin jo muissa teksteissä kiinnostuksestani digitaaliseen markkinointiin. Netti on niin iso osa ihmisten elämää, että sähköisen markkinoinnin saralla tulee olemaan töitä, niin kauan kuin on kuluttajia ja kilpailua, käytännössä siis aina. Erityisesti minua kiinnostavat nettikasinot. Niiden markkinoinnista vastaa olettaakseni aikamoinen koneisto, joka myös työllistää suuren joukon ihmisiä.

Etenkin kasinoiden sisäinen markkinointi, ja saatu käyttäjäkokemus kokonaisuudessaan kutkuttelee mielenkiintoani, sillä mikä erottaa suositut kasinot muista? Onko se hyvä pelivalikoima, houkuttelevat bonukset vai kenties kasinon nimekkyys, joka tietysti siis kasvaa suosion myötä? Eräs lempiohjelmistani on muuten MTV:llä pyörivä Catfish, jonka mainoskatkoilla on hauskasti nähtävissä eri kasinoiden mainoksia!

Nettikasinot ovat mielestäni jännittäviä

Tässä vaiheessa haluankin muistuttaa, että kaikki kertomani perustuu omaan elämääni, kokemuksiini ja mieltymyksiini. Hauskempaa on nimittäin kirjoittaa blogia, jossa on jotain henkilökohtaista. Varsinaiset päivittäiset elämäntapablogit, jossa lukuisina yhteistyökumppaneina on erilaisia tuotemerkkejä, eivät viehätä itseäni. Jollain tavalla kirjoittaminen on kuitenkin antoisa tapa tutustua itseeni, koska samalla olen tullut pohtineeksi omaa elämääni ja sitä, millainen olen tyyppinä. Siispä valitsin aiheeksi nettikasinot. Minä nimittäin pidän nettikasinoista. Usein niiden mobiiliversiot ovat vähintään yhtä toimivia, joskus jopa parempiakin kuin tietokoneen nettiselaimessa toimivat sivut. On myös sellaisia kasinoita, jotka on ladattava tietokoneelle.

Huomasin, että ensin kynnys pelaamiseen oli todella korkea. En oikein tiennyt, kuinka koko kasinopelaaminen toimii. Aiheeseen perehdyttyäni olen huomannut, että vaihtoehtoja on tarjolla paljon. Yritän valikoida kasinot sen mukaan, missä on parhaalta vaikuttava pelitarjonta, kohtuulliset kierrätysvaatimukset, ilmaisia kierroksia osana tervetuliaistarjousta, ja tietysti mielellään suhteellisen nopeat rahansiirrot. Netissä on myös paljon sivustoja, joilla arvostellaan pelejä ja eri kasinoita. Niitä lukemalla voi saada hyviä vinkkejä kasinoista ja kasinopeleistä, joita ei itse olisi välttämättä tullut kokeilleeksi.

Kasinopelejä on hauska kokeilla ilmaiseksi

On kuitenkin toinenkin syy, miksi otin puheeksi nettikasinot ja niillä pelaamisen. Itse kuulun perus keskituloisten joukkoon, ja koitankin olla rahankäytössäni kohtuullinen, jopa maltillinen. Tykkään silti välillä kuitenkin pelata rahasta ihan viihteen vuoksi, vaikka ymmärränkin, ettei äkkirikastuminen ole – etenkään pienemmillä panoksilla – välttämättä kovin todennäköistä. Ajoittain myös suosin demopelejä, vaikkapa jos rahatilanteeni on tiukka, tai jos haluan kokeilla uutta peliä ennen kuin uskallan pelata siinä rahasta.

Kolikkopelien demoversiot ovatkin myös hauskaa viihdettä, koska monissa niistä on todella hienot grafiikat ja jänniä teemoja. Ovathan ne siis aitojen pelien kokeiluversioita. Osa peleistä sisältää myös kiintoisia bonusominaisuuksia ja bonuspelejä, joista pelaaja voi itse valita haluamansa. Voinkin hyvin mielin, ja kohtuukäyttäjänä itsekin, kehottaa kokeilemaan pelien demoversioita, sillä ihan vain ajankuluksikin voi pelata ilmaisia kolikkopelejä valitsemallaan kasinolla.

Itse pidän kuitenkin mielessä kolikkopelien demoversioita kokeillessani, että kokeilutilanne ei ihan täysin vastaa oikeaa pelaamista. Vaikka satunnaislukugeneraattori toimii myös rahapelin ilmaisversion takana, niin ilmaisessa demoversiossa tapahtuvat toiminnot eivät välttämättä kuitenkaan toistu aivan identtisinä rahasta pelattavissa versioissa. Tarkoitan tällä sitä, että jos kokeilen jotain peliä tietyllä panoksella ja voitan leikkirahaa, niin vastaavassa tilanteessa, vastaavalla panoksella pelatessani, en ehkä voitakaan oikeassa pelissä mitään, riippuen esimerkiksi ilmaiskierrosten ja bonusrahan kierrätysvelvollisuudesta. Mutta kannattaa aina ottaa vastaan niin voitot, kuin mahdolliset häviötkin ihan vain huvin vuoksi. Siinähän homman juju nimittäin piilee.

Millaisen kolikkopelin itse tekisin?

Olen miettinyt, millaisen kolikkopelin haluaisin ideoida. Pelitalot voisivatkin pitää tästä aiheesta joitain kilpailuja. Minusta kuitenkin tuntuu, että kaikkein mieluiten kehittäisin ehkä jonkin myös hieman ajattelua vaativan pelin. Mutta pelien kehittely on kuitenkin viety niin pitkälle, ja niiden takana on paljon todennäköisyyksiä ja muita laskelmallisia ominaisuuksia, etten taitaisi ihan äkkiseltään osata.

Rakastan viikonloppuja!

Tunteeni viikonloppuja kohtaan ovat käyneet läpi useita muutoksia elämäni aikana. Ensin rakastin viikonloppuja. Silloin vanhempani olivat kotona, eikä minun tarvinnut lähteä minnekään. Lauantaiaamuisin tunnelma oli kotonamme aina kiireetön ja rentoutunut, saatoimme puuhastella kolmistaan, joskus kävimme sukulaisten luona. Teimme hauskoja retkiä. Sunnuntaisin katsoimme yhdessä ohjelmia, iltaa kohti tunnelma taas tiivistyi, valmistauduimme henkisesti uuteen viikkoon.

Huippuhetket perjantaista sunnuntaihin

Nuorempanakin viikonloput olivat alkuun yhtä juhlaa. Saatoin touhuta kavereiden kanssa ulkona pidempään. Opiskelutovereiden synttäreitä vietettiin yleensä viikonloppuisin, vaikka kovin monilla kekkereille en käynytkään. Joskus harmitti, kun täytyi isompanakin edelleen lähteä serkkulaan tai mummolaan juuri, kun olisimme keksineet paljon muuta touhuttavaa parhaan ystäväni Veetin kanssa.

Aikuisuuden kynnyksellä viikonloput olivat hieman yksinäisiä ja yksitoikkoisia, koska vietin aikaa enimmäkseen kotona, enkä käynyt juhlimassa. Hölmöt pussikaljasekoilut eivät olleet minun juttuni. Sunnuntaisin oli kaikkein ankeinta. Vasta vähän vanhempana viikonloput alkoivat olla lempiaikaani, koska silloin menojalka alkoi laillisesti vipattaa. Lopulta viikonloppujen parhaaksi anniksi muodostuivat vapaus valkoisista kirjekuorista sekä lisätienestit, kun tuttavani tarjosi siivoustöitä kuppilastaan.

Parhaita viikonloppumuistoja

Viikonloppuihin liittyy sekä uskomattoman elähdyttäviä muistoja että todella ankeita tunnelmia. Aika monet varmasti tietävät, miltä tuntuu herätä väärästä paikasta edellisiltaisten baarijatkojen jälkeen. Kun päätä särkee, eikä pitsakaan maistu, ja kotimatka on pitkä ja tuskainen, viikonloppu ei tunnukaan ihan niin autuaalliselta.

Eräs parhaita viikonloppumuistojani oli se, jolloin muutimme yhteen edellisen miesystäväni kanssa. Olimme tunteneet vasta kolmisen kuukautta, kun keksimme, että suhteen edistämiseksi on parempi muodostaa kahden kommuuni kuin kärvistellä jatkuvasti vuokranmaksun ja kimppakämppäilyn kanssa. Löimme hynttyyt yhteen, emmekä pyytäneet muuttoapua yhtikäs keltään. Asiaa edesauttoi tietysti se, että asuimme ensimmäisessä kerroksessa ja huonekalumme olivat suhteellisen kompakteja. Niiden raahaamiseksi ei siis tarvittu ylenmäärin voimaa ja selvisimme kaikesta todella helposti kahdestaan. Nukuimme ensimmäiset yöt kapealla patjalla olohuoneen lattialla muuttokuorman keskellä. Muuttoa seuraavan viikon sunnuntaina oli äitienpäivä. Uuden kotimme lähistöllä sijaitsi parikin metsäkaistaletta, joista kävimme poimimassa valkovuokkoja äideillemme. Illalla joimme kotona valkoviiniä, jonka nimi tuo mieleeni aina Roald Dahlin tarinan Jalista ja suklaatehtaasta. Muistan edelleen, miten onnellisena nukahdin rakkaan, tuoreen avopuolisoni viereen.

Viikonloput veden äärellä

Rantaretket ovat myös kuuluneet olennaisesti parhaisiin viikonloppuihin. Yhä edelleen käyn kesäviikonloppuisin eri uimarannoilla joko yksin tai sitten eri kavereiden kanssa. Ravintolasiivoukset tuttavan baarissa ajoittuvat aamuihin ja aamupäiviin, enkä ole ottanut muita keikkatöitä viikonloppuihin, koska ne ovat minulle omaa aikaa. Arkisin on sitten tavallisen elämän vuoro, mutta miniloma viikon lopulla lataa akut sopivasti niin, että viitenä päivänä jaksan olla kutakuinkin kunnollinen veronmaksaja velkoineni kaikkineni. Tosin täytyy myöntää, että edelleenkin aika helpolla pääsen, koska en joudu tienaamaan elantoa muille kuin itselleni. Samoista syistä ei ole aina niin päivän päälle, milloin viivyn pidempään ulkona. Etenkin kesäisin järjestely toimii ja ystävien loma-ajat tuntuvat pitkiltä viikonlopuilta, jos minullakaan ei ole niin paljon hommia.

Viikonloput taidenäyttelyt

Viikonloput ovat myös hyvää aikaa käydä katsomassa taidenäyttelyitä silloin, kun sellaiset sijaitsevat gallerioissa tai muissa näyttelytiloissa, jotka ovat viikonloppuisinkin avoinna. Seuraan tekstiilitaiteilija Mirja Marschin näyttelyitä ja olen saanut erään yhdysvaltalaisen ystäväni innostumaan hänen teoksistaan. Tammikuussa 2019 aion käydä Suomenlinnan Galleria Rantakasarmissa, jossa ovat esillä Anne Roinisen ja Aino Keinäsen työt. Ehkä ryhdyn sittenkin viikonlopputaiteilijaksi ja maalaan pakonomaisesti surrealistisia akryylimaalauksia joka sunnuntai! Taidetta tai ei, viikonloput ovat ihania etappeja elämänmatkalla. Hyviä viikonpäiviä blogini lukijoille toivotan minä, Netta 37 vee!

Tervetuloa Netan maailmaan!

Alice Cooper toivottaa kuulijat tervetulleeksi painajaiseensa kappaleessaan Welcome to My Nightmare. Minun elämäni ei ole sen paremmin painajaisunta kuin haavekuvaakaan, joten millaisia näkymiä ja tunnelmia juuri mun elämässäni vallitsee? Kuka ne maalaa, mikä niistä tekee yksilöllisiä? Minä itse vai muut? Menee ehkä liian syvälliseksi, mutta vaikka olenkin 37-vuotias sinkkunainen, tämähän ei ole mitään tosielämän chick lit- kirjallisuutta. Elämäni on paikoin kirkasta, usein värikästä, joskus tasaista, hieman hämärää ja siihen sisältyy tummiakin sävyjä. Ripaus jalkapohjiin kuivunutta pohjamutaa syvissä vesissä pulikoimisen jäljiltä ei ole hassumpi mauste arkipäivän sillisalaattiin! Monipuolisesta sotkusta riittää rutkasti evästä elämäntaipaleelle.

Elämännälkä yltyy

Sanotaan, että elämä on matka. Millainen linnunradan liftari minä olen? Ainakin kirjoja lukenut ja leffoja katsellut. Päällisin puolin olen aika monitahoinen hahmo, nimeltäni Netta. Syntymätodistuksen mukaan olen syntynyt kesällä 37 vuotta sitten, joidenkin mielestä olen henkisesti edelleen esiteini. Teen tekstinkäsittelytöitä ja keikkahommia, haaveilen kokopäivätöistä mainosalalla, yritän omatoimiopiskella digitaalista markkinointia. Käyn viikonloppuisin siivoamassa tuttavani baarissa. Elämä on jossain määrin vapaata, koska olen omaehtoisesti perheetön. Sosiaaliset suhteeni muodostuvat perhesiteistä, kahvittelukavereista, kohtalotovereista ja parhaasta ystävästäni, jonka kanssa minulla on erittäin toimiva friends with benefits- suhde.

Olen himpatin tyytyväinen tähän lähes ihanteelliseen ihmissuhteeseeni, jossa ollaan jo päästy parisuhteen epävarmuuden ja pettymysten yli kivaan kompromissittomaan, itsenäiseen vaiheeseen. Tämä erikoisystäväni on nimittäin edellinen miesystäväni. Olen ollut eron jälkeen sinkku kauan, mutta hartaasti. Pidän vapaudesta, seurustelemattomuus on omalla kohdallani vapaaehtoinen valintani. Tällä hetkellä tosin tunnen olevani vähän kahden tulen välissä.

Risteyksessä

Tunne-elämäni kannalta ongelmalliseksi on nimittäin muodostunut jatkuva tunne hyvästien jättämisestä, koska ikinähän en voi tietää, milloin leikkitoverini kohtaakin elämänsä seuraavan ykkösnaisen. Tapasin vähän aikaa sitten erään toisen miehen, joka osoittaa olevansa minusta kiinnostunut ja jonka seurassa viihdyn turhankin hyvin. Minulla siis on jo kohde tunteilleni, mutta koska hän ei enää ole minusta romanttisessa mielessä kiinnostunut, joku voisi kutsua minua takiaiseksi ja kehottaa tarttumaan tilaisuuteen rakkauselämän elvyttämiseksi. Tuntuu vaan melkein pettämiseltä lähentyä jotain muuta ihmistä kuin sitä, johon olen niin kauan kohdistanut tunteeni. Ihminen voi olla hyvinkin sykkyrällä ja solmussa tunteittensa kanssa vielä kypsemmälläkin iällä. Tosin mikä lasketaan kypsäksi iäksi? 70-vuotiaan näkökulmasta olen vasta pentu. Huomasin myös tätä kappaletta naputellessani, että onnistun sittenkin kuulostamaan ö-luokan chick lit- harrastelijalta. Anteeksi!

Mitä janoan elämältä?

Rakastan elämää ja mottoni on, että kaikesta selvitään. Vuodenajat vaikuttavat olotilaani ja mielialaani todella paljon. Inhoan helmikuun hankia, mikäli niitä on ehtinyt helmikuuhun mennessä kertyäkään. Silloin tuntuu kuin olisi koko ajan tylsä sunnuntai, eikä edes Netflixistä tulisi muuta kuin ampumahiihtoa. Keväällä alkaa helpottaa. Silloin sisäinen metsästäjäni herää, kevätaurinko inspiroi ja tykkään lähteä kuivaksi sulaneille öisille kaduille, joilla virsut eivät enää lipsu, koska kevät on voittanut talven ja jää sulaa niin kaduilta kuin sielustanikin.

Kun kesän ensimmäinen pääskynen lentää näkökenttääni, liikutun yleensä kyyneliin, eikä se johdu aina hormoneista. Elokuussa pääskyt lähtevät lähes varkain, jättävät painostavan hiljaisuuden ja ikävän. Syksy saa, minä en, lokakuu on pelkkää loskaa, marraskuu puolestaan tuskaa. Joulukuun paras päivä on vuoden viimeinen. Millä jaksan, kun jokapäiväinen eläminen käy raskaaksi? Yritän tavata kavereita niin paljon kuin jaksan, vetäydyn välillä vällyjen alle ottamaan päiväunia ja suunnittelen seuraavaa siirtoani elämäni etappien saavuttamiseksi. Mitä janoankaan elämältäni? Rakkauden nektaria tai rikkauden rooibosta en elämänjanooni kulauttele, eikä kauramaito cappucinossakaan riitä sammuttamaan janoani. Ajanvirrasta on hyvä juopotella! Ehdotankin, että nostetaan malja koko elämän mittaiselle löytöretkelle, ja toivotan sinut mukaan matkalleni.