Category Archives: 1

Shoppailla voi myös halvalla

Sinkkunaisista herkästi vedetään johtopäätös, että aika ja rahat kuluvat shoppailun merkeissä. Joudun myöntämään, että toisinaan viihdyn ostoksilla. Olen huomannut, että rahapäivinä impulssiostokset ottavat helposti valtaansa. En oikein sisäistä aina, mihin kaikkeen rahojen pitäisi riittää. Tämä kuulostaa varsin epäkypsältä, mutta kun rahankäyttöni koskettaa pääosin vain minua itseäni, en aina pysähdy miettimään, onko ennen seuraavaa palkkaa varaa syödä muutakin kuin puuroa ja nuudeleita.

Ostokset kätevästi netistä verkkolompakon kautta

Tilaan tavaroita verkkokaupoista hyvin vähän. Se johtuu muutamista järkisyistä. En mielelläni maksa ostoksia verkossa, vaan käytän enimmäkseen käteistä, joten ostokset on tehtävä kaupoissa. Käteiskäyttöisyyteni taas johtuu siitä, että käteistä rahaa on helpompi hallita kuin jos kaikki rahaliikenne ja hankinnat tapahtuvat digitaalisesti. Paypal on kuitenkin minulle mieluinen väline, joka mahdollistaa verkko-ostokset silloin, kun todella haluan hankkia jotain sivustolta, mutten halua antaa suoraan maksukorttini tietoja. Paljastan nyt myös pienen jutun, josta en ole maininnut harrastusosiossa, vaikka olisin voinut puhua asiasta sielläkin. Pelaan Fortnitea. Innostuin pelistä, koska se on niin vahvasti markkinoitu, edelleen ajankohtainen ilmiö. Pitihän sitä itsekin kokeilla, kun Veeti antoi minulle vanhan PlayStation 4- konsolinsa hankittuaan sen tilalle pro-version. Niinpä osa verkko-osoksistani tapahtuukin pelin puitteissa. Muita nettiostoskohteita ovat ulkomaiset verkkokaupat, joista saan tilattua alusvaatteita, jollaisia en ole löytänyt ainakaan yhtä hyvään hintaan suomalaisista alusvaateliikkeistä. Sen sijaan Wishin kautta en mielelläni hanki enää mitään, koska olen joskus tilannut sieltä pari vaatetta, eivätkä ne kyllä vastanneet lainkaan mainoskuvan antamaa mielikuvaa.

Kirpputorit Helsingissä ja muualla Suomessa

Kirpputoreilta voi löytyä halpoja aarteita, vaikka onhan niissä paljon myös sellaisia tavaroita, jotka eivät taatusti kelpaa enää kellekään. Toisaalta toisen jäte on toisen aarre, eikä minulla ole oikeutta arvostella muiden kamppeita. Tykkäisin itsekin viedä turhia tavaroitani myyntiin itsepalvelukirpputorille, mutta pöytähinnat ovat turhan korkeita. Siksi kirpputorit ovat mielestäni surullisiakin paikkoja. Joku haluaa eroon itselleen tarpeettomista tavaroista ja varmasti tarvitsisi rahaakin, mutta osa myynnissä olevista esineistä ja muista hyödykkeistä tuskin menee kaupaksi, jolloin monet myyjät kärsivät varmaan tappiota tai jäävät korkeintaan omilleen. Siivouspäivinä voisin tietysti joskus kammeta roippeeni kadunkulmaan myytäväksi, mutta pihakirpputorien kulttuuri ei kukoista asuinseudullani. Lisäksi minua totta puhuen hävettää pyytää rahaa tavaroistani. Jos jotain ostan, en koskaan tingi hinnasta. Facebookin kirpputoriryhmät ovat loistava esimerkki jopa koomisen kovasta tinkaamisesta silloinkin, kun myynnissä on tuote, jota muualta ei enää saa. Itse en juurikaan viitsi laittaa mitään nettiin myyntiin, koska on työlästä sopia noutoja ja osa ostajista jättää tulematta sovittuun noutopaikkaan. Kerrankin seisoin metroasemalla 20 minuuttia mukanani Iittalan lasilautaset, jotka saimme entisen miesystäväni äidiltä ja joilla emme tehneet ikinä mitään.

Saiturinpörssi ja Tokmanni

Mainostaminen ei ole hyvä juttu, eikä blogini tarkoitus, mutta mainitsen nyt suoraan, että näissä ketjuliikkeissä käyn aina toisinaan katselemassa ja penkomassa tarjouksia. Enimmäkseen suosin kuitenkin etukorttikauppoja. Niissä ei kuitenkaan ole samoja tuotteita kuin esimerkiksi Saiturinpörssissä, josta tosin lähtee mukaani yleensä sellaista, mitä en ehkä olisi tarvinnut. Koska käyn niin harvoin kyseisessä putiikissa, haalin mukaani kaikenlaista, sillä seuraava ostosreissu ajoittuu kuitenkin hamaan tulevaisuuteen. Silloin jonkin tuotteen saatavuus voi olla jo muuttunut. Viimeisin ostokseni on peltinen säästöpurkki, josta rahoja ei saa ulos kuin voiveitsellä ronkkimalla kuten aikoinaan säästöoravasta. Yritän säästää rahaa kesälomaan, koska kesällä rahalle on aina tarvetta. Jos vaikka pääsisin jonnekin kotimaan matkalle lomakohteen kirpputoreja penkomaan!

Netan harrastenurkkaus

Koska pidän säännöllisen epäsäännöllisestä elämänrytmistä, enkä mielelläni jämähdä rutiineihin, en ole sitoutunut juuri mihinkään aikataulutettuihin harrasteisiinkaan. Kesti kauan ennen kuin aloin tehdä asioita pelkästään omaksi ilokseni itseäni varten. Aikaisemmin koin, että kaikella täytyy olla jokin funktio. Jos osallistuin elävän mallin piirustuskurssille, yritin ryhtyä taiteilijaksi. Kun kävin tankotanssitunneilla, yritin olla seksikäs. Joitain asioita teen kuitenkin nykyään sen verran usein, että niitä voi melkein kutsua harrasteiksi. Joukkoon on sujahtanut muutama aikomuskin. Tässä listaa:

 

1. Megazone

Jocke pyysi muutaman kaverin mukaansa lasermatsiin tylsistyttyään ankeisiin arki-iltoihin, jolloin ei tapahdu töiden jälkeen muuta kuin sohvaa ja suoratoistoa. Aika monet ystävät ovat keski-iän kynnyksellä perheellisiä tai parisuhteellisia, eikä heistä saa enää samalla tavalla menokavereita esimerkiksi paikallispubin tietovisailuun. Tapaamiset on sovittava pitkälle tähtäimelle ja niihin osallistumisesta on neuvoteltava siipan kanssa, kunhan yhteiset menot ja velvoitteet on ensin sumplittu.

En ollut koskaan käynyt ammuskelemassa ketään, mutta ilmoittauduin Jocken ja kumppaneiden peliryhmään. Pelasimme ensimmäisen kierroksen jotain syntymäpäiväryhmää vastaan. Oli yllättävän hauskaa hiiviskellä labyrinttimaisella radalla väijymässä vastapuolen pelaajia etenkin, kun se sattui olemaan jokseenkin ärsyttävä remujengi. Pelatessa tuli turkasen kuuma, mutta peliin eläytyminen vei ajatukset kivasti pois muista asioista. Sen jälkeen olen käynyt laseroimassa muutaman kerran vuodessa joko yhden tai useamman kaverin kanssa. Joskus on tehnyt mieli lähteä vaikka yksin, mutta ihan niin leikkiasehulluksi en ole pimahtanut.

2. Kirjablogi

Tämä harrastus menee enemmän aikeen puolelle. Luen usein ja olen alkanut analysoida yksittäisten kirjailijoiden tyyliä ja maneereja sen jälkeen, kun lainasin samalla kerralla kaksi Stuart MacBriden kirjaa. Sarkastinen huumori vetoaa minuun, mutta yltiöväkivaltaisuus ja synkkyys ärsyttää. Kuulun myös useisiin kirjakirppisryhmiin, joiden osto- ja myynti-ilmoituksia selailen lähes päivittäin. Toisinaan kommentoin joihinkin ilmoituksiin, jos myynnissä olevat kirjat kuuluvat omiin suosikkeihini.

Löysin yhdestä ryhmästä uuden kotimaisen suosikkikirjailijan, joka markkinoi ryhmässä mielenvikaisia muistelmiaan. Hän promotoi teostaan niin huomiota herättävän kiintoisalla tavalla, että heitin jonkin sukkeluuden kommenttiosioon. Kirjailija Hyötyläinen vastasi hauskasti, sai minut tilaamaan kirjansa ja lähetti sen minulle tarroin koristellussa kirjekuoressa omistuskirjoituksen kera. Mukana oli puolitoista arkillista vessapaperia, johon kirjailija oli piirtänyt minulle mustalla tussilla nuolen lävistämän sydämen. Tämä tapaus elähdytti minua kahdellakin tapaa; ensinnäkin markkinointi-ihmisenä innostuin osuvasta ja hyvin kohdennetusta mainonnasta. Toisekseen juuri tällaisista kirjoista haluaisin raportoida omassa kirjablogissani.

3. Kitkuttelu

Välillä minulla on rahaa johonkin ylimääräiseen, välillä ei ole. Useimmiten ei. Se on joskus stressaavaa, joskus rajoittavaa, eikä siitä aina riitä riemua. Joskus kuitenkin juuri kitkuttelun aikana päädyn leipomaan enemmän ja pakon edestä jää sijaa muutenkin luovemmalle ajattelulle. Vaikka kitsailu siis tapahtuukin vähän pakosta, se on kuitenkin onneksi aina väliaikaista. Nykyään pyrin harrastamaan sellaista, että venytän aikaa ennen tilinylitystä. Tarkemmin sanottuna koitan pitää budjetin tiukkana rahaa saatuani, jotta ennen seuraavaa mahdollista rahapäivää joka sentti ei olisi kaikonnut kauppoihin. Säästäminen on haastavaa, mutta velkainenkin yksikkö eli yksineläjä voi onnistua myös siinä. Ainakin pienimuotoisesti.

4. Uusien tuulien haistelu eli uusien harrasteiden etsintä

Vaihtelun on väitetty virkistävän. Siksi kokeilen mielelläni välillä uusiakin asioita. Joskus on hyvä kääntää kelkka ihan katolleen. Raha nyt tietysti voi joskus rajoittaa menohaluja, mutta välillä käyn kiipeilemässä puihin ja puran vanhan herätyskellon kurkatakseni sen sisään. Tai tulen yllytetyksi ex tempore -juttuihin ja lähden kyytiläiseksi toiseen kaupunkiin, jos joku tarjoaa pelkääjän paikkaa. Välillä myös käytännön numerologia lukeutuu harrastuksiini, samoin kuin vihjaileva huumori!

Tapaa ystäväni – elämäni parhaat matkakumppanit!

Friends will be friends, lauloi Queenin Freddie Mercury. Silläkin uhalla, että kaverini harmistuisivat, haluan ajatella heitä tällä tavalla julkisesti. Yhdeltä olen kysynyt luvan koko kutsumanimen julkaisemiseen, koska se on vain niin suloinen ja kuvaava.

Ystävät ovat elämän suola, sokeri ja suklaa. Suppeaan kaveripiiriini kuuluu kourallinen persoonia, joista saisi aikaan täydellisen kattauksen mihin tahansa hirtehiskomediaan, jossa jaetaan osuvia elämänviisauksia ja eläydytään rohkeasti heittäytymisestä puhumattakaan. Tässä koodinimet minun maailmani tärkeimmille peruspilareille (heti vanhempieni jälkeen, tietenkin):

Dancing Queen

Idea tähän mun Netan blogiin eli monvoyagen pitämiseen syttyi oikeastaan kokeilunhalusta, joka linkittyy markkinoinninopiskeluuni. En kuitenkaan ole ainoa, joka on tehnyt samaa blogaamalla, vaan seuraan hyvän ystäväni jalanjäljissä. Hän kertoo omassa blogissaan tanssiharrastuksestaan.

Tanssiva ystäväni on sellainen hahmo, jonka elämänilo ja vilkkaus purkautuu estottomasti pubin kuin pubin tanssilattialla ja ystävien illanistujaisissa. Hän ei pelkää näyttäytyä, muttei kuitenkaan intoudu tanssimaan ollakseen tarkoituksella tanssilattian keskipiste, se tanssiblogin tähtityttö. Hän ei vain voi pysyä paikoillaan, kun kuulee musiikkia. Meillä on aika samanlainen tyyli kirjoittaa, mikä tuntuu minusta sekä hämmentävältä että imartelevalta, koska pidän hänen tavastaan ilmaista ajatuksiaan. Olemme tunteneet niin kauan, että meitä voisi kutsua jo sielunsiskoiksi.

Veeti Sunshine

Tämä heppu on hersyvän hauska tapaus. Veeti ja minä ollaan tunnettu melkein elämämme alusta saakka. On melkeinpä uskomatonta tuntea joku kaveri niin pitkään ja yhä pitää yhteyttä. Veetin hassu nimitys tulee toki positiivisuudesta, koska hän on luultavasti valoisin ja positiivisin henkilö, jonka tunnen. Lempinimen takana on kuitenkin Veetin ja hänen vaimonsa yhteinen rakkaudenhedelmä, joka kuuli erään televisiomainoksen taustalaulun väärin. Let the Sunshinesta tuli väärin kuullussa versiossa Veeti Sunshine. Päivitettyään uuden kutsumanimensä Facebookiin Veeti ei enää ole voinut karistaa lisänimeä, mutta tuskinpa se haittaa, koska mikään ei voisi olla osuvampi nimitys.

Veeti on ollut todella kärsivällinen tukihenkilö kaikissa suhdemyrskyissäni. Meistä ei koskaan tullut pariskuntaa, vaikka sainkin ensimmäisen suukkoni Veetiltä 30 vuotta sitten. Veetillä on ihanat kotijoukot, jotka varmasti ovat iso syy siihen, miksi mies on sellainen Setä Aurinkoinen.

Rakas, paras ystäväni

Sentimentaalinen, mutta osuva nimitys miehelle, jonka kanssa seurustelin muutaman vuoden ja joka pystyi tekemään puolestani vaikean päätöksen. Joskus rakkaus ei riitä, vaan ihmiset ovat syvästi kiintyneitä toisiinsa ja heillä on hyvä olla toistensa kanssa, mutta yhdessä oleminen ei siltikään toimi. En ole koskaan ollut pettynyt entiseen miesystävääni, vaikka joskus hän on kertonut kokeneensa olevansa pettymys aivan jokaiselle itselleen läheiselle tai tärkeälle ihmiselle. Joskus minusta vaikuttaa, että miehet ovat herkempiä ja hauraampia kuin naiset. Itsellänikin on ollut itseluottamuksen kanssa notkahduksia, mutta en koskaan ole kokenut niin kokonaisvaltaista epäonnistumisen tunnetta kuin exä ainakin puheistaan päätellen. Tosin hän ei varmaankaan hirveämmin ilahtuisi, jos tietäisi minun puhuvan tällaisista asioista kenellekään, saatika sitten kirjoittavan tästä netissä. Kukaan blogini lukijoista ei kuitenkaanuskoakseni tunnista häntä. Saanhan siis anteeksi Rakas, että kerron sinusta piirteen, joka saa minut tuntemaan, että olen itse kolhinut sinua tahtomattani?

Wolverine

Kerrassaan naurettava salanimi uudelle ystävälleni. Hän on toinen parhaista ystävistäni ja jotenkin todella samanlainen kuin minä. Hän ymmärtää vitsini ja saa minut nauramaan. Puhumme vaikeistakin asioista avoimesti ja meillä on häkellyttävän luonnollista keskenämme. Aika näyttää, tuleeko meistä muutakin kuin ystävät. Ystävyys on kuitenkin minulle kaikki kaikessa, koska ystäviä tarvitaan aina, mutta romanttinen rakkaus on häilyvämpää, särkyvämpää. Elämäni yksinäinen susi on jo opettanut minulle, että ihminen voi olla toiselle susi myös hyvällä tavalla.