Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Ärsyttää edelleen

Joskus se taitaa pitkäpinnaisemmankin ihmisen pinna venyä katkeamispisteesen. Nyt aletaan olla lähellä moista tilannetta. Pakko myöntää, että kohta taitaa kirjaston positiivisen psykologian kirjamateriaalin hyödyt käydä vähiin.

En nyt tiedä mistä tämä johtuu – yhtäkkiä ilmaantuneesta auringosta, ja sen valovoimasta – tosin sekin selitys alkaa olla jo loppuun kulutettu.  Kesä lomineen häämöttää jo nurkan takana. Mikä sitä ärsytyskynnystä sitten madaltaa, niin suurin syy lienee se omasta mnäkokulmastani katsottuna epäreiluus. Jaksan edelleen usko siihen, että ihmisiä olisi kohdeltava samoin perustein oli ne lähtökohdat sitten mitkä vaan. Ärsyttää nähdä sivusta, että näin reilua se elämä ei aina ole. Surullistakin, oman ajatusmaailmani olen toki julki tuonut, mutta koska en ole sellaisessa asemassa, että moisella olisi merkitystä, niin ainut mitä voin tehdä on jaksaa luottaa edelleen ihmisen pohjimmailseen tarkoitukseen haluta ensisijaisesti hyvää. Sinisilmäistäkö? Jep. Mielummin sinisilmäinen kuin kyynikko. Joskus vain näin täytyy uskoa, muuten se pinna poksahtaisi ihan väärissä paikoissa, ja moisesta tuskin mitään hyvää seuraisi.

Eniten kaiketi koitan itselleni selvittää, mistä moinen ärsytys johtuu. Miksi ärsyynnyn esimerkiksi siitä, että jo kuullessa asian tiedän sen olevan sellaista valhetta, että ihmettelen miksi henkilö moista edes puhuu, eikö hän itse ymmärrä miltä kuulostaa, ja itsestäänselvistä asioista vääntyy niin isoja valheita, että eihän niihin tiedä edes miten reagoida. Miksi siis en anna noiden höpöhöpöjuttujen vain mennä ohi, ”kuulematta” niitä, vaan ensin koitan oikaista asiaa, mutta lopputulos on aina sama. Kertoja uskoo asiaansa, ja minä ärsyynnyn, vaikka kyse on täydestä valheesta.

Asia josta olen joskus vuosia sitten kirjoittanut täälläkin, on se etä miksi ihmeessä ärsynnyn myös siitä, kun ruoasta on tehty niin iso keskustelunaihe. Miksi siis ärsyttää se kun joku paatoksella puhuu joko lisäravinteiden merkityksestä, tai kauppaa näitä verkostomarkkinoinnin tuotteita ainoana elämän pelastajana, ja samaan aikaan itse popsii ties mitä lisäainehöttöä. Miksi ei vain voitaisi laittaa se ruokavalio ruoalla ojennukseen, ja vasta sitten lähteä väkisin tuputtamaan jotain lisäravinteita. Omasta mielestäni lisäravinteita ei edes tavallinen tallaaja pahemmin tarvitse kunhan se ruokavalio on aidosti tasapainossa. Jos puputtaa prosessoituja, mikroruokia ja jälkkäriksi pussillisen irtokarkkeja, niin ei siinä kannata rahojaan kasapäin laittaa lisäravinnebisnekseeen. Taas päästään tilanteeseen. Miksi nämä ärsyttää? Eikö jokainen kuitenkin saa laittaa rahansa siihen mihin haluaa? Nooh ehkä siinä ärsyttää se ristiriita ja paatoksellisuus. ”Vai tämä tuote voi pelastaa” – ajatusmaailma.

En paini yksin tämän ärsytyskynnyksen mataluuden kanssa, mutta yksin sieltä tuntuu välillä vaikealta kipuilla ylös. Jääköön muut sinne märehtimään, jos siellä viihtyvät. Itselleni moinen ei ole tuttu tilanne, joten pois pyristelen. Ne on ne monen monet pienen pienet seikat, jotka sitä aiheuttaa. Pienistä puroista muodostuu iso virta, ja kun pato jossain vaiheessa räsähtää, niin silloin on myöhäistä – tästä syystä kaikki mahdolliset keinot otettu käyttöön.

Tuntuuhan tämä pöljältä kirjoittaa tästä yleisellä tasolla, mutta tämä nyt on näitä julkisen blogin ongelmia, joihin on sopeuduttava. Suurin juuri tällä minuutilla ärsytyskynnystä nostava tekijä on 41min 28sek korvissa kaikuva ”pahoittelemme pitkittynyttä jonotusta, palvelemme sinua hetken kuluttua” – nooh kai tässä istuskella voi, mutta kun jokainen noista odotetuista minuuteista maksaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *