Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Joku roti tähän hommaan

Ei – tämä ei ole planneriblogi, vaikka se nyt onkin ihan hurjasti ollut esillä. Työkuvioissa tulee muutos seuraavien 6 viikon ajaksi – saan ensikertaa eläissäni työnkierron kautta mahdollisuuden kokeilla päivätyötä. Edessä siis odottaa vapaat viikonloput ja säännöllisyys, taakse jäävät arkivapaat ja lisät. Jännittää.

Tuo säännöllinen arkirytmi, vaikuttaa varmasti tosi paljon.  Samalla kun pääsen testaamaan tätä, saan todellista vaihtelua työkuvioihin, ja näin saan keskityttyä enemmän oman elämän rakentamiseen – eli tutut kalenteri, biohakkerointi (taas löydettävä oikeille raiteille) niin ja tietysti tuo Antisäätäjä siellä taustalla hihkuen muitutuksiaan. Nyt toivottavasti löytyy selkeämmin aikaa myös ihanille viineille. Ihan hurja ikävä sitä maailmaa. Nyt voi rauhassa suunnitella, mitä milloin ja missä. Tietää milloin on töitä ja milloin vapaata- ilman että se pitää ensin tarkistaa kalenterista.

Kalenterimaailmassa olen viimepäivinä uppoutunut ihan huikeisiin tarroihin. Naurattaa itseäkin kuinka sitä on niihin hurahtanut aivan kuin pikkutyttö aikoinaan muisteihin (kiiltokuviin kai hienommalta nimeltään). Sen jälkeen kun hyppäsin Pinterestin ja Etsyn syövereihin, niin se oli menoa – varsinkin ku pelkästään free printible tarrat riittää tässä vaiheessa, kun mistäs sen tietää vaikka tämä karahtaisi karille, niin ei ainakaan ole kukkaro tämän takia kasaan kuihtunut.

Nooh tärkeintä on kuitenkin, että saan karsittua arkeeni oleelliset asiat – aidosti iloa tuottavat, ilman, että haahuilen jossain oleellisen ulkopuolella omassa kuplassani. Tänään juurikin kaverin kanssa pohdittiin, että onko oikeasti todella niin, että aika menee ihan uskomatonta vauhtia, verrattuna ”dinosaurusten ” aikaan. Johtuuko tämä kiihtyvä tahti keski-ikäisyyden mukanaan tuomasta pakosta – joka ohjaa tekemään hurjasti asioita ”kun vielä ehtii” – vai onko todellisuus vain netin, ja somen kautta, muuttunut niin hektiseksi, että myös nuoret ovat samassa vauhdissa ja riittämättömyyden tunteessa mukana.

Perusta siis on nyt hankittuna, ihan halvimmasta päästä Wishin kalenterin kannet (tosin heti jo huomasin, että liian vähän niihin renkaisiin mahtuu, kun kalenteri kuitenkin on se tärkein, mutta tällä aloitan. samoin tarrat ja koru – linjalta Wish ja free printable. Voi kun oppisin kärsivällisyyttä/keskittymiskykyä (vähän noin niinkuin sivutuotteena) edes sen verran että kuvaus jaksaisi innostaa.

Ps. Kyllä on niin hempeetä roosaa, mutta toki niitä vastapainoksi tarkoitettuja tarrojakin tulee, ei tämä niin hattaraa ole. Antisäätäjän : ajanhallinta, luku 1.5 tiivistää asiat lyhyesti. (Kuuntele ilmaiseksi Suplasta)

Ei enempää, eikä vähempää

Kuin maailman parantaminen.

Kuinka pienistä asioista se motivaatio todella lähtee. Tässä todellinen ja aito motivaatiopuhe. Eihän tällaista voi kyseenalaistaa. Uskomaton, vaikka Facen onkin kiertänyt useaan kertaan. Tämän äärelle kannattaa pysähtyä, ja antaa aikaansa tuon vajaan kuuden minuutin verran.

Mitä tällaisen tunteisiin uppoavan motivaation jälkeen voisi kirjoittaa? Ehkä se kaikki onkin kiteytetty, tuohon pedin petaamisen yksinkertaisuuteen. Pienistä asioista se rakentuu meidän kaikkien elämä – ehkä koko maailman parantamiseen on liiankin draamallista, mutta mikseipä tätä upeaa puhetta voi soveltaa ihan omaan arkeensa.

Mihin haluan enemmän antaa aikaa – mitä taas haluan vähentää. Kalenterointi ja sen yksinkertaiset kikat, auttavat kummasti jäsentelemään ihan jokaista päivää.

Missä milloinkin toivon olevani – teenko asioita saavuttaakseni sen, vai haahuilenko sinne tänne, kuten aikalailla tähän asti olen tehnyt. Ehkä tämä vaaleanpunaisen ällöjen elämänohjeiden lukeminen kyllästymiseen saakka, on tehnyt tehtävänsä. Tuo yllä oleva puhe kuitenkin aikapaljon sinetöi. En haua olla vuoden kuluttua enää tässä tilanteessa, vaan haaveista on tehtävä tavoitteita. Ei siinä kyllä maailmaa muuteta, mutta omaa arkea kylläkin. Liitetään nyt tuo kalenterointi vielä tähänkin – mitä eri osalueita olen siihen mukaan ottanut. Jos homma ei toimi, tai kiinnostus lopahtaa alkuintoilun jälkeen, niin ainakin olen kokeillut, ja enhän kuitenkaan ole selitysvelvollinen kenellekään moisesta, haahuillen, en ainakaan päämääriini pääse – pieneten deadlinen avustuksella uskon ainakin suunnan olevan paremmin hallinnassa.

Kalenteroinnin viemää

No niinhän siinä on nyt käynyt että kalenterin tuunaus, on enemmänkin tuonut tullessaan, lisää ruutuaikaa. tarkoitus oli kuitenkin päinvastainen. Ehkä näin aluksi tuleekin selviteltyä kaikkea mahdollista mikä siihen liittyy, mutta toivottavasti jatkossa kun kalenteri on saanut perusmuotonsa, niin se ruutuaika vähenee. Nyt olen ihan liikaa roikkunut etsien sopivia sisältöjä jne. Ihan uskomatonta miten paljon tähänkin maailmaan mahtuu – eipä siinä tarvitse kuin hypätä Etsyn ja Pinterestin maailmaan, niin johan silmissä vilisee niin tarrat kuin sisällöt ja kannet.

Mukana on aivan ihanan ryhmän (kalenterimania) kautta palanneet vuosien (hmmm tai vuosikymmenten) jälkeen, ihan etanakirjeenä kulkevat kirjeet. Uskomatonta miten vaikea sitä onkaan kirjoittaa käsin. Oma käsiala on ihan kauheeta, käteen sattuu, saati sitten se kirjepaperin löytyminen – ostin ainoan mitä oli tarjolla, kun useamman kaupan kiersin. Nooh ehkä netistä tai sitten ihan Suomalaisesta löytyy parempi tarjonta kunhan aikaa niissä käymiseen löytyy.

Nämä ”kynät” oli mulle niin iloinen yllätys. Wish:ltä tilatut joten hinta yhteensä 2€. Tulee nauhana kuvioita, jotka tuossa on esillä – aiheina kahvi ja rakkaus.Se ihan uskomaton maailma joka kalenterituunauksen osalta löytyi, oli ehkä liiankin iso – taas joudun tekemään valintoja. Se on uskomattoman uuvuttavaa löytää kokoajan toinen toistaan upeampaa materiaalia. pakko yrittää pitää jalat maassa, ja miettiä todella sitä mitä itse aidosti tarvitsen, ja joka sopii mun tarkoituksiin. Tottahan toki tähän sais uppoamaan hurjasti rahaa ja vielä enemmän aikaa, mutta sehän ei alunperin todellakaan ollut se syy miksi tästä aloin tietoja hakea. Kaiken tämän vaaleanpunaisen naisellisuuden keskelle kaipasin hiukan arkisempaa tarraa ym. Välillä nimittäin tuntuu että niiden quotetarrojen keskelle tukehtuu, mutta sopivassa määrin heiteltynä oikeisiin kohtiin, ne varmasti ovat ok. En halua tukehtua niiden liirumlaarumien alle.Ehkä mä pikkuhiljaa alan löytää omaa linjaa. Parasta olis hetken pitää taukoa noissa kahlaamisesta, koska kokoajan tulee juttuja ”oij mä haluun” – todellisuus kuitenkin on että en oikeasti tarvitse, joten ettei hutiostoksia tulis, niin paras laittaa itsellen tietyt rajat. Ostan vaan mitä oikeasti tarvitsen – liika on kuitenkin aina liikaa. Kunhan nyt saisi osiot edes väkerrettyä ja valittua omaan tarpeeseen sopivan sisällön. Budjettiosio lienee paras, niin samalla pysyy tarra ym kalenterishoppailu kurissa.

Aika hallintaan

Muistanette kun tuolla muutama postaus sitten höpötin Bujosta- siitä miten ensin viittasin kintaalla moiseen pipertämiseen. Nyt kuitenkin löytänyt edes hieman omaa tietäni silläkin matkalla. Ihan aloittelija todellakin olen. En olisi ikinä uskonut, että taustalla voi olla niin iso maailma – upeaakin upeimpine Bujoineen tai kalentereineen. Jokaisella on tyylinsä.

Luin kirjan Bujoilun voimaa ja totesin että ihan liian haasteellista itselle. Päädyin siis lähinnä ”kalenterointiin” (oma keksimä sana, kun en muuten osaa asiaa kuvata). En ostanut tuota peruskalenteria, jota silloisessa postauksessa harkitsin. Löydettyäni Kalenterimania blogin ja Faceryhmän, päädyin valitsemaan kannet erikseen, ja kalenteri sisällön ja kaiken ”ylimääräisen hötön” siihen sovitettuna. Voi sitä valinnan vaikeutta, valitettavasti kauneimmat (ihan täydellisen upeita) merkkikalenterit/kannet täytyi jättää sivuun ja valita kukkaroystävällisempi vaihtoehto. Ah miten kauniita kaikki, mutta ehkä joskus, jos tästä muodostuu pidempiaikainen harrastus, eikä pelkästään hetken hurahdus. Paremmat (kauniimmat) välineet, niin sitä mielummin harrastusta tulee tehtyä, ja näinollen jatkuvuutta parannettua. Ensimmäinen olkoon silti harjoitusversio. Olen kuitenkin tyypilliseen tapaani onnistunut sähläämään jopa tässä. Tilailin nimittäin tarroja (tarrojahan ei voi koskaan olla liikaa) – kunnes tajusin niiden olevan itse printattavia – ja enhän omista printteriä, tarrapaperista nyt puhumattakaan.

Sanotaanko vaikka, että tämä lienee jonkin sortin hätähuuto, opetella käyttämään kalenteria. Monia eri tapoja olen kokeillut, ja toivottavasti tämä nyt toimii. Tottakai joudun aikamoisen tarkkaan harkita mitä ostan, koska tähän todellakin saisi uppoamaan euron jos toisenkin. Aikaakin saisi kulutettua ainakin yhden täyden työpäivän verran. Luonnollisesti aloitan yhdellä peruskalenterilla, suunittelen siihen ja merkitsen asiat siihen – monilla asiaan hurahtaneilla on jokaiselle alueelle omansa, mutta se olisi todellakin liian haasteellista itselle. Kalenterini tulee siis todennäköisemmin olla enemmän arkeeni sopiva, käytännöllisen selkeä selkeä, eikä suinkaan noiden alhaalla olevien upeiden mallien kaltainen.

Toivottavasti tämä kalenterointi, sekä Anna Perhon kirja : Antisäätäjä, toisi vähän järjestelmällisyyttä mun arkeen. Ainakin joudun kohtaamaan asiat kun ne on kalenteriin merkitty.

Ps. Antisäätäjä kirjan saa kuunneltua ilmaiseksi Suplassa. Kirjat
Tarrat
Netistä napsittu kuvituskuva

Sting, Joe ja Helsinki

Palataan taas pikkasen taaksepäin. Helsinkiin – tuo mulle niin rakas kaupunki vaan aina jaksaa ihastuttaa. Tiedän toki, että toistaiseksi en sinne ainakaan ole muuttamassa, mutta jos täältä maalta jonnekin lähtisin niin Helsinkihän se olisi. Jostain ihmeen syystä käyn siellä ihan liian harvoin, vaikka Onni kulkee ja liput on halpoja. Miksi aina pitäisi muka olla syy sinne menoon?

Nyt syy oli tuo kauan odotettu Stingin ja poikansa Joe Summerin keikka Hartwall areenalla.  keikka oli huippu. Naurattaa edelleen lähes kaikki muu tuon ympärillä. – Matkaliput olin ostanut päin seiniä, hotellista olin varannut kahden hengen huoneen, yhden hengen käyttöön, eikä ratikatkaan kulkeneet enää niinkuin ennen. Eli kaikki meni jollain tavoin vinkisin vonksin, toisaalta kaikesta myös selvittiin. Toivottaavasti myös opittiin. Tämän kautta tuli esille enemmän, se, että miksi tykkään reissata yksin, koska itse en moisita sählähyksistä niin hätkähdä’ – ehkä olen tottunut siihen, ettei kaikki aina mene putkeen Seuralle äkkimuutokset, tuskin on kiva kokemus. 

Kuinka ihanaa sitä onkaan olla ihan oikealla livekeikalla, versus kotona kuunnellen. Sting esitti myös Policen ajoita tutun Roxanne, vaikka itse pidänkin enemmän Moulin Rougen voimallisemmasta versiosta. Tuttuja biisejä – hyvää seuraa, juomaa, musiikkia ihanassa rakkaassa kaupungissa – mitäpä sitä muuta vapaapäivilleen voisi vaatia.

 

Makujen ilta 2017

Ihan väärässä järjestyksessä nämä mun postaukset nyt tipahtelee, mutta lähimmästä lähdetään nyt liikkeelle, ja päädytään siihen maailmanluokan konserttiin sitten myöhemmin. Säikähdin itsekin kun huomasin kuinka kauan täällä blogissa ovat perhoset yksinään lennelleet. Hupsis – mutta nyt mennään. Monta ihanaa tapahtumaa läpikäytynä viime päiviltä.

Makujen Ilta – toista kertaa Vaasassa järjestettävä ihana ilta jonne mahtuu makuja niin läheltä kuin kaukaa – mukana niin herkut, kuin alkoholit oluesta viinien kautta väkeviin. Tilaisuus oli tälläkertaa muutettu sisätiloihin, jolloin olo oli huomattavasti kevyempi kun ei tarvinnut säätä miettiä, vaan pystyi jo etukäteen suunnittelemaan ja varaamaan illan tuolle tapahtumalle.

Harmillisen vähän tapahtumasta minun mielestäni oli markkinointia, mutta ehkä taakse tarvittaisiin apujoukkoja ja sitä kuuluisaa yhteishenkeä. Sitä on usein tässä kaupungissa vaikea löytää, mutta jospa kerrankin yritettäisiin yhdessä saada tästä jotain suurempaa.

Tottakai tutustuin illan jokaisen esilleasettajan tuotteisiin, kyselin ja kiinnostuin. Suklaan kohdalla todellakin huomiota herättävät makuyhdistelmät, sekä aito vaasalainen kosketus tottakai myös tuotteissa. Kalasuklaa- Jep luit oikein. Tätä oli pakko maistaa ja mieleen siitä hulmahti heti Vaasan kalapäivät jo lapsuudesta- eipä sitä osaa oikein kuvailla – se täytyy kokea. Kala – niin ja Porosuklaa ovat Suklaaparatiisin ihan varmasti mielenkiintoa herättäviä tuotteita.

Tarjolla oli siis ihan varmasti makuja joka lähtöön. Kahvia Pietarsaaren Roger’s coffeelta, Öljyjä Glenn Sundstetilta, Olutta läheltä – viiniä ja väkeviä kaukaa. Wasa Linen ideoita ja herkkuja.  Hyvää musaa taustalla – kiitos ihana ja rento Jani Wikholm. Ilta joka on tehty näistä ja muista upeista antimista (niin paljon ettei millään voi kaikkia noin vaan muistaa), – eihän sellainen ilta voi kuin onnistua. Toivon todellakin tapahtumalle jatkoa – vihdoin Vaasassakin jotain äksonia.

Minuakin käytiin moikkaamassa Kreikkalaisten viinien ja Riedelin lasien (Vinum Wasa)pöydän ympärillä, ja mikäs siinä oli esitellessä ihania viinejä, ja tarinoita niiden takana. Ne kerron omassa postauksessa, koska sen verran koko se kokonaisuus kolahti, vaikka alkuun Zazazu vaikutti kyllä nimenä jo omituiselta. Rakastuin tarinaan nimen takana ja itse viiniin – ja ah mikä kuosi pullossa. Kuvat jatkakoon tästä. Kiitos upeasta illasta kaikille teille..

Perhoset – taistele tai pakene

Taitaa tulla pitkä syksy ja talvi, noin-niin-kuin tällaiselle perhostenmetsästäjälle. Olen siis pahasti myöhässä liikkeellä, muttakun piru vieköön en tajunnut, että kesähän oikeastaan olikin jo ennen mun kesälomaa. En silloin tajunnut tuolla kedolla kirmailla. Tosin  saattaa olla, että lähinnä hyttysiä olisin haaviini siellä saanut, tai tiedä mikä syyskuunkyy lipaissut jalkaan.

Jaa-a -siis niinkuin oikeesti ettäkö mitä – no mahaanhan olen kovasti perhosparvea kaipailemassa. Hmmmm- auttaiskohan jos nieleskelis edes pari yöperhosta?  Hmm tuskin – kyllä se ihastuminen taitaa olla se THE keino, saada ne pärisemään vatsaan. Nyt perhoset painelleet jonnekin ihan muille kedoille liitelemään, niin vaikea tässä on miettiä paikkaa josta ne saattais mahaan päätyä. (ja juu tiedän jännityksen laukaisevan saman ilmiön, mutta ei nyt ole kauhuleffan aika)

Baarit: Vaikka baareja on ilahduttavissa määrin Vaasan yöelämään ilmaantunut- ei niissäkään  niinkään perhosetkaan viihdy. Tottahan toki niissäkin piipahtamassa voi käydä, mutta siellä saattaa hengailla lähinnä baarikärpäsiä, ja sellaista en kuitenkaan ole etsimässä. Kirjastossakin ehkä lukutoukkia – sellainen tokikin olis mielenkiintoinen parvipärähdys – jos on valmis myös keskustelemaan aiheista – vaikkapa hyvän Bordeuxilaisen viinilasillisen ja kynttilöiden äärellä. Niin eikä kokonaan ole kirjoihinsa hautautunut, vaan tajuaa myös mitä mave tarkoittaa (enkä nyt mitään pumpattua kumiukkoa tarkoita kuitenkaa)  ja miten saada Trapeziukseen piirtyvyyttä – niin halutessaan, ja vielä pitäisi jaksaa lähteä ihan muuten vaan ilta- tai miksei aamukävelyllekin – edes silloin tällöin, öisin mä nyt en tuosta kävelyllä käynnistä niin piittaa – Tiedän toki että en itse todellakaan ole neitoperhon mitoissa, mutta olishan se nyt huomattavasti kivempi liikkua – siis lähinnä – liikkua salin ovesta yhdessä sisään –  kun en ole koskaan tajunnut ”yhdessä treenaamista” – treenaan mielummin yksin, musa korvilla (täysillä) pauhaten – tai sitten kipaisen spinun ja BP:n. Tapaan treenikaverini lähinnä treenien jälkeen hörppimässä palkkaria tai lueskelemassa lehtiä. Muutenkin tarvitsen aikalailla myös omaa tilaa.

Nooh mutta perhosten metsästys jatkukoon – netin välityksellä niitä ei todellakaan löydä – eli kai se on enemmän tuonne ulkomaailmaan hakeuduttava. Tinderin nakkasin nurkkaan, siellä kun oli ties minkälaisia seitinkutojia – perhosia ne vatsassa olla pitää, eikä mitään valeasuun pukeutuneita hämähäkkejä. Oli mun työpaikka nyt koska ollut mikä tahansa, niin siellä en osaa suhteutua ihmisiin perhosparvena.  Positiivista koko asiassa lienee ainakin se että Luontoportin mukaan oikeiden perhosten tunnistaminen on helppoa. Eli ehkä niitä sittenkin saattaa syksyisen yön pimeydessä liihotella. Ps. Tylsyyden vuoksi tällekin löytyy tieteellinen selitys – että se siitä maagisesta olotilasta. Nooh (onneksi) lähteen luotettavuus ei nyt ole ihan akateemista tasoa kuitenkaan.

Laivamatkaajat

Tästä aiheesta lienee sen seitsemän erisorttista luonnosta, ja mikään ei nyt vaan jotenkin koskaan sovi yhteen. Nooh jospa näin yövuorosetin päätyttyä löytyis hiukkasen jo sanojakin. Hapuillaan ainakin.Kuva Viking Line

Napsuttelinpa tuossa jokunen viikko sitten ihanasta Muumimaailma -pävästä. Päivähän oli sanoinkuvaamattoman ihana, ja itseasiassa pohdin, että olisihan siellä pidempäänkin varmasti tekemistä löytynyt. Jäipä siis jotain ensikertaakin varten mahanpohjaan kutkuttamaan. Yöpymisvaihtoehdoista, valitsimme ihanan Viking Gracen – eli päivä muumeillen, ja illalla laivaan. Vaikutti monikin lapsiperhe tehneet saman huippuvalinnan.

Itse kun nyt en mikään varsinainen ”risteilyfani”- olekaan, tainnut ammoisien aikojen Vaasa-Uumaja/Sundsvall  -risteilyt tehneet tehtävänsä. Toki idea oli tuolloin taxfree vapauden vielä jyllätessä ihan eri kuin tänäpäivänä. Viking Gracella olin ehtnyt kertaalleen käydä, joten tiesin kuinka tyylikkääseen laivaan olin menossa. Silti tustalle jäi hyörimään ajatus siitä että ”kuinka paljon jäikään taas näkemättä, tästä upeasta laivasta” Palanen kerrallaan. Olin tottakai nykyaikainen mumma ja ladannut puhelimeeni app:n josta näki mitä missäkin päin laivaa milloinkin tapahtuu. naperot olivat luonnollisesti todella väsyneitä jo laivaan päästyämme, joten yöpuulle käytiin varsin varhaisessa vaiheessa. Olihan koko seuraava päivä aikaa nautttia laivan antimista.Värimaailmaa

Tässä kuvasatoa laivalta, vaikka kollaasesita en edes hurjasti pidä, mutta tälläkertaa näin saan paljon enemmän sitä ihanuutta esille. Ah tuo värimaailma ja tyylikkyys on todella, jotain upeaa. Iso ripaus luxusta meille aikuisille, ja lapsille tietysti ihana kokemus – nautin täysin siemauksin, nimenomaan siitä, että laiva ei ollut mikään ”bile-bile” kokonaisuus vaan selkeästi aidosti tyylikäs. Lapsille kaiken kaikkiaan 3 leikkipaikkaa, eri ikäryhmille. Uskon todella että, näin on saatu huomioitua lasten viihtyvyys, kun on omaa ikäryhmää vastaavat leikki/peli mahdollisuudet.Pienten leikkihuoneVähän isompien leikkihuoneHaaveitaHerkkujaLisää muumejaRuokailua odotellessa.

Hän sai erityiskiitoksen hyvästä ravintolakäyttäytymisestä, vieressä istuvalta pariskunnalta. Rouva sanoi ”Sinun kanssasi voi kyllä käydä hienossakin ravintolassa, kun osaat noin hienosti käyttäytyä.ShoppingAh niin naisellista

Tuoksun voimaa

Tuoksu, haju, lemu, löyhkä ja ties mitä muita rakkaita lempinimiä aiheella on. Joku positiivisen tunteen herättävä – joku taas nenännyrpistyksen aiheuttava.

Tämä aihe lienee toinen niistä, joka on noussut hammasasian (avaan sitä aihetta erikseen) ohessa usein pintaan huvittuneessa ilmapiirissä ja taitaa aika moni saanut aiheissa ylimääräistä silmäjumppaakin silmiään pyöritellessään ees sun taa. Mojovat naurut tietysti myös tilanteita kuvitellessä – kun mielikuvitus pääsee livahtaman liiaksi pintaan.

Kokonaisuudessa tämä on tosi vanha juttu, mutta pinnalla ja taustalla vaikuttamassa edelleen. Keskustelut aiheen ympärillä saivat alkunsa siitä, kun ystävälläni on taipumus rakastua netin välityksellä tosi syvästi ihmiseen, jota ei ole siis koskaan edes livenä tavannut. Ok suhteilla on toki myös omaani huomattavasti nopeampi kiertokulku. Mun suhteiden kiertokulkuun kun nyt jokainen näyttää kiireiseltä – minä kun oon jämähtänyt jumiin vastavalettuun sementtiin – polviani tai no ehkä jopa kainaloitani myöden.Tapamme meillä kaikilla ja jokaisen tapa kuitenkin on se itselle paras, joten mikäs siinä.

Nooh kun ensimmäiset nettitreffimahdollisuudet ilmaantui meidän tietoisuuteen – niin päätettiin tietysti innoissamme tuonne rohkeasti heittäytyä. (silloin kaiketi Suomi24 – tai joku vastaava lieni ainut vaihtoehto – Tinderistä tietoakaan – hyvä kun puhelimestakin löytyi matopeli – eli ihan esihistoriallisella dinosaurusaikakaudella) Hmmm no miten meni – sinkkuna jatkoin edelleen, sain hei-hei kaverin jonka kanssa nyt morjenstellaan kun vastaan tulee. Mielenkintoinen kokemus –  Kaverin treffit taisivat päättyä jo ennen kuin alkoivatkaan, kun paikalle tallusteli, itseään urheilulliseksi uimariksi, titueearnnut maajussi kumppareissaan, joka ei siis varmasti ollut edes uimahallin ohi ajanut viimeiseen 10 vuoteen.

Ok osaan kyllä valita sanani näitä kommenttejani laukoessani, kun kyse on salama-nettirakastumisista, että ei moisista suukopua ole koskaan tullut. Hyvät naurut pikemminkin. Itse olen  jostain syystä arkajalka näissä nettirakkauksissa, jos ei ole edes tavattu, ja jo seurustellaan WHAT? En pysty tulenpalavasti rakastumaan ja yhteistä elämää edes haaveilemaan, jos kaikki yhteyden pito on vain ja ainoastaan netin ja sen lisähärpäkkeiden kautta. Täytyy tavata ihminen useampia kertojakin yhdessä vietettyä aikaa, yhdessä asioiden tekemistä ja kunnolla toiseen tutustumista muutoin, ennenkuin voin edes kokea tietäväni toisesta mitään – tapaaminen ei vastaa mulle samaa kuin kameran välityksellä tyhjän höpiseminen (tai edes ne syvälliset keskustelut) Se tietokone kolmantenapyöränä siinä vaan on liikaa. Tokikaan en myöskään halua jäädä nykyisin niin tunnettuun ”tapaillaan vaan – muttei seurustella”-loukkuun. Itse aiheeseen – kun sitten nämä muutamat salama/nettirakastujat aiheesta puhuu, niin kysyn usein (tiedän ihan tyhmää) ”Voihan se olla tosi ihana ja hyvännäköinen, mutta entä jos se vaikka haisee ylipahalle?” – Jep jep – niin ummikkomaailmassa en ole minäkään elänyt etten parfymeista tiedä ja niitä voi vaihtaa, mutta jostain syystä tuo ihmisen jokin perustuoksu siellä taustalla vaikuttaa muhun aikalailla – eli ei parfyymissä uimista, mutta ei sitä hien tai lannan lemuakaan.

Liittyy samaiseen aiheeseen, mutta työssäni kuntosalilla se hiki nyt kuului aina jollain tavalla kuvioon, tai ei siitä nyt ainakaan hirveää haloota nostettu. Korkeintaan heitto ”Jos jonkun silmiä kirvelee, niin se on vaan se, että otin kengät pois – ei hätää” Noiden vuosien jälkeen on itselle muodostunut myös kysymys ”Enhän haise pahalle” –  pelko siitä, että on jumppamaailmassa niin tottunut jo moiseen hikihaju maailmaan, että pelkää sen seuraavan perässä ja tarttuvan reiteen kiihkeän latinorajastajan lailla.

Harvoin siis varsinaisesti mitään parfymeja käytän (tämänhetkisen työn asettamat rajoitukset), mutta en muutoinkaan tahdo olla kemikaliokaupan kävelevä mainos. Tältä meillä parfyymimaailma nyt näyttää, kun naisellisuushurahduksen vimmalla täydensin kaappiani. DKNY – on kuulunut jo useamman vuoden mietoutensa perusteella perustuoksuihin, Laura taas (myös)sopivan mieto. Jimmy Choo – sinällään harvemmin käytettvä juurikin voimakkaamman tuoksun perusteella. Baarituoksuksikin sitä voisi kutsua, mutta eipä Vaasassa ainakaan mitään yökerhotyyppistä baaria löydy tällähetkellä – onneksi edes Panorama Muut tuoksut, mitä milloinkin osuu käteen. Hmmmmm -ja ennenkuin joku kysyy tuon miestentuoksun historiaa, niin vastaan samoin kuin aiemminkin ”No en kai mä nyt itse sitä käytä, alkais pian kylän ämmät juokseemaan sankkana joukkona perässä, jos tuota suihkisin”

Pääsääntöisesti käytän edelleen (ehkä 3:s pullo menossa Victoria´s Secretin tiettyä tuoksua Ehdin jo panikoida että moinen kaupasta katoaa, kunnes Viking Gracen Victoria’s Secret kaupassa huokaisin helpotusesta. Tuoksu ei ole poistumassa. Pullon malli ainoastaan muuttumassa. Huh mikä helpotus – ei tarvitse hamstrata sitä etukäteen.”Tältä meillä tuoksutaan”

Pahvin pakkomyyntiä

Mummulla meni hermot nykyajan hömpötyksiin – otetaanpa esimerkiksi vaikka tuo pahvin pakkomyynti. Coca-Cola kiukku/raivo/ärsytys (ei rumempia sanoja viitsi käyttää) –  koskee muitakin isoja limppareita, mutta itse nyt Cocista (Zero) lähinnä juon, joten siksi siitä nyt sitten narisen. (ja turha saarnata sen epäterveellisyydestä – tiedän nuo asiat jo).

Menet ruokakauppaan ja tarkoituksenasi on ostaa tuo tuttuakin tutumpi 2 Cokis pullon pläjäys – pahvihärpäkkeellä toisissaan kiinni. Nooh tässäpä kaupassa myydäänkin vain tavallinen ja light yhdessä, mutta Zerot on ostettava erikseen (ilman sitä typerää pahviliparetta) Jolloin hinta on tuplasti kalliimpi.  Hinta 2:sta pullosta yhteensä 2,49€ ja yhdestä 2,29€ Hmmmm – aikasta kallis tuo pahvinpala. Koska vaikka ostaisin 2 pulloa, mutta pahvinpalanen ei ole kohdallaan, niin hinnaksia tulee 2x 2,29€. Mikähän tuossa on logiikka – kyllä sen joku innokas kauppatieteilijä jo perustelikin, että ihan normi tarjoustapa nykyään.

Hmmmm mun kohdalla saadaan  a) ostamaan vähemmän b) vaihtamaan kauppaa. Tajuan idean, ja ostan aina 2 yhdessä, vaikka sinkkuna tallailenkin. Ongelma pikemminkin on se että ei millään voi muistaa missä kaupassa mikäkin noista juomista myydään parina – eli reippaasti kipittelen kauppaan ja päädyn limsaosastolle – toteamaan että ”ai niin täälä ei saakkaan ostettua parina” – se tietää köpöttelyä seuraavaan kauppaan. Yleensä siis limppariostoksilla on lähes pakko mennä isompaan kauppaan, muttakun sitten valitsen sen suurimman päivittäistavarakaupan, niin siellä parina myytiin vaan Light versiota. En ollut ainut joka narisi samasta aiheesta – kyllä siinä viereinen isäntäkin ärräpäitä päästeli.

Mihin muuhun tuota pahvinpalaa sitten on noin ylipäätään tarkoitus käyttää kuin ”pakkoparinostoon”. Haaaa se näyttää kaupan hyllyllä siltä, että siinäpä on näppärä keino kantaa tuote kaupasta kotiin. Jep ja varsinainen insinöörin taidonnäyte taas – tai no ainakin siinä saa jännitystä tavallisen tallaajan arkeen, että saako ne todellakin kuljetettua pahvinpalan avustuksella kotin -en toki tiedä onko se edes tarkoitus, mutta multa yleensä ainakin yksi pullo putoaa pois siitä kolostaan ja siinä taiteillaan sitten parkkipaikalla miten sen siitä maasta saa nostettua ja kotiinsa raahattua.

Jessssa vihdoin kotona. No yritäppä sitten poistaa moinen lärpäke kun haluat pullot nätisti kaappiin. Siinä sitten tarvitaankin jo lähestulkoon työkalupakin verran härpäkkeitä – Tai no ehkä millään moottorisahaa pienemmällä  tuskin kannattaa edes alkaa käymään tuohon taistoon. Tullut siihen lopputulokseen, että eihän tässä voi muusta olla kyse kuin tuon hemmetin pahvilipareen pakkomyynnistä.

ps. ostan tuotetta silti vaikka ärsytyskynnys usein näyttääkin ihan omia kirkkaanpunaisia käppyröitään asteikon loppuessa kesken. Jos joku tietää sen todellisen ja oikean syyn tälle systeemille, niin kuulen sen mieluusti ja se millä tavoin kaupat valitsevat myyvätkö yksittäin vai pareittain.