Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Pientä ja suurta tapahtumaa

Paljon ehtii tapahtua, vaikka koneelle ei ehdikään jämähtää. Edelleen saan nauttia päivätyön säännöllisyydestä – ainakin muutaman viikon eteenpäin. Tuntuu vihdoin, että tässä kaikessa on jotain järkeä ja suunnitelmallisuutta. En itseasiassa ole edes aiemmin tajunnut, kuinka uskomattoman tärkeää juurikin itselleni tämä oikea rytmi on.

Juha Tapion konsertissa piipahdin Ylistaron komiassa kirkossa. Ihana konserttihan se oli – väkeä niin paljon, että ei siltä kaikille istumapaikkaa löytynyt. Itse kuuluin taas siihen onnekkaaseen joukkoon, joka istumaan pääsi, sillä jälleen kerran sanat ”Täällä on yksi sinkkupaikka” pelasti. Yksin kun on liikenteessä, niin usein nuo sanat pelastaa tilanteen. Tokikin se tunnelman intiimiys katoaa, kun väkeä on niin paljon, edelleen nuo ihan ensimmäiset keikat ja se silloinen kiertue, tuntuu itselle läheisimmältä, kuin nämä suuret kokonaisuudet. Vanhoistakappaleista edelleen kyyneleen silmäkulmaan toi kirkossa lumoava Kaunis ihminen. Kappale Ihme on sellainen että sen kuuntelisin mieluusti, mutta valitettavasti se ei juurikaan ole enää esille päässyt. Suurin pelonaihe illan aikana ”miten saan autoni irti siltä kuraiselta pellolta”. Nooh onnistui sekin jopa ilman apuvoimia. 

Sulvan Stundarsin joulumarkkinat tuli myös käytyä. Sieltä ei hurjasti sitä jouluntunnelmaa löytynyt, järjestäjistä riippumattomista syistä. Sää kun oli talvisen aurinkoinen, mutta maa kuravellillä, joten parkkipaikka ei ollut käytössä – sinne siis auto jätettiin piiiiitkän matkan päähän. Enkä ihmettele vaikka napero vol 1 ilmoitti ettei osaa enää kävellä, taito vain hävisi yhtäkkiä. Ihanaa lapsen ajatusmaailma.  Satuttiin paikalle ehkäpä noin muutenkin hetkeen, jolloin ihmisiä oli eniten liikkeellä, koska hurjan paljon ei ehtinyt katsastella tuotteita, koska kokoajan kuljettua jonossa, ja muutoin koko jono jäsähti paikoilleen. Kivat tonttulakit naperot sentään sai. uskon että jos olisi ollut edes hieman lunta, ja hieman myöhemmin olisi tultu, niin olisi ollut vähän pimeämpää, niin tunnelma olisi ollut ihan toinen. Onhan se tietysti kaikille aina sama. Kuravelliset kävelyreitit ei silti tuoneet jouluntunnelmaa, mutta kai siihen on totuteltava ettei niitä lumisia jouluja enää automaattisesti tule.

Itsenäinen ihana ja niin rakas Suomi täytti 100 vuotta. Ihailin kaikkea sitä loistoa, ja ihanuutta mitä koko vuoden kestävä ”tapahtuma” on eteen tuonut, ja kunniakkaasti tuo Itsenäisyyspäivä huipensi ohjelman. Omat isovanhempani ovet sota-ajan kokeneet, mutta lapseni ei ikävä kyllä sotainvalidi paappaani ehtinyt tavata. Eikä näin kuullut aitoja sotamuistoja, nuorille sota on vieläkin kauempana kuin meille, joiden isovanhemmat ovat sen läpikäyneet.  Vaikka eipä paappa niistä hurjasti avautunut, mutta olihan se sodan muisto kuitenkin läsnä. Historian tehtäviin sain omana yläasteaikanani uskomattoman paljon arvokasta apua. Kiitos ja kunnia niille joille se kuuluu. Kiitos jokaiselle itsenäisyyden puolesta taistelleelle. Niin rintamalla olleille kuin kotirintamalaisille. 

Nyt joulumusat taustalle ja siivoamaan. En tokikaan mitään suurensuuria joulusiivoja tee, vaan ihan perussiivoiluja kotosalla, kun tuntuu että täällä ei ole ehtinyt kuin käydä kääntymässä – mutta mistähän esim tiskiä kertyy, vaikka täällä ei itse ehdikään aikaa hurjasti viettää. Edelleen jaksan iloita tästä kodista – ei tämä mikään luksuslukaali ole, mutta sen pienen ja ahtaan opiskelijaboxin jälkeen niin täydellinen. Lienee taustalla myös siinä että pitkästä aikaa tahdon jouluun valmistutua ja hääräillä kaikkea pientä.

Pari sanaa kalenteroinnista. Ihanat uudet suomenkieliset tarra-arkit kotiutuivat, kuinka ihania ne onkaan sinne kaiken vaaleanpunaisen hattaran keskelle. vaikka noin yleisesti en kiroilusta pidä, niin sopivassa määrin realiteettia kaiken keskelle pitää jalat tukevammin maassa. Näitä aion tilata lisää, kunhan vuosi on vaihtunut ja kalenterin kanssa ollaan päästy tositoimiin – pakko myöntää että jouluideoita on tullut sinnekin hamstrattua, vaikka kalenteri alkaakin vasta 25.12. Nooh ainahan tulee taas uusia jouluja. Moni on kysellyt muutoinkin ko aiheesta sekä tarroista että koko kalenteroinnista, niin kirjoitan aiheesta ihan oman postauksensa, mutta nämä tarrat on Katjan tarrapuodista. Suurinosa muusta hötöstä ihan Pinterest ja haku free printable planner stickers/divides/inserts jne. (Noita sanoja hieman muokkailleen, esim itselläni on kooltaan personal planneri, niin lisään myös sen sanan hakuun, niin tarrat sopivat paremmin, eikä tarvitse sitten itse kokoa muokata) 

Säännöllisyyttä ja hallintaa

No joku roti tähän mun postaustiheyteen pitäisi myös saada. Mielenkiintoista miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun vuorokausirytmi on muuttunut, niin asiat hakee ihmeesti omaa paikkaansa. Toivottavasti sen myös löytäen. Olen siis aiemmin tottunut napsuttelemaan tänne aamupäivästä, mutta nyt kun työrytmi on täydellinen noin muuten, niin tottumuksille (kuten aamupäivisin koneellaolo) joutuu etsimään oman paikkansa, ja se näköjään on ottanut aikansa. Omituista miten oudolta tuntuu olla koneella illasta – tokikin pimeys (ok nyt on toki pimeää lähes vuorokauden ympäri) tuntuu oudolta. Uusi työpöydän lamppu hankinnassa, entinen josta toki tykkään, kun ei käy kiinnitykseltään yhteen nykyisen työpöydän kanssa.

Olen nauttintu ihan täydellä sydämellä tästä säännöllisyydestä. Säännöllinen päivätyö tuo mukanaan ihan erilaisen maailman. Kuinka ihana onkaan, kun pystyy asioita suunnittelemaan, kuinka ihanaa onkaan, kun voi aamulla herätä töihin säännöllisesti samaan aikaan. Mikään ei tunnu horjuttavan hyvää fiilistä ja töihin lähtöä. Tämähän on aivan unelmaa – toivottavasti ihmiset jotka saavat tällätavoin arkeaan elää, hoksaavat olla kiitollisia. Tottakai omalla kohdalla tämä vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti, koska jo ihan perusasiat pysyy hallinnassa, näin keskittymisongelmaiselle, se lienee ihan elinehto. Nautin siis vielä näistä muutamasta edessä olevasta viikosta, jolloin saan tehdä pelkkää päivävuoroa. Sen jälkeen paluu karunpaan arkeen ja kolmivuoroon. Kummasti on tänä säännöllisyyden viikkoina löytynyt energiaa ihan normaaleihin asioihin, joiden luulin kadonneen lopullisesti – syytin tämän aikakauden tunnusmerkkiä eli kiirettä. Nyt on mielenkiinto niin moneen asiaan herännyt uudelleen, nyt kun energiaa on ihan eritasolla. liikunnan maailma on onneksi sittenkin erilailla olemassa ja ihana oli kiertää urheiluliikkeitä ajan kanssa, ja katsella kaikkea uutta mitä sillä saralla on tarjolla. Treenihikoilukin tuntuu taas energiaa tuovalta eikä vain jatkuvalta varkaalta. 

Kokonaisuudessaan elämä tuntuu paljon hallitummalta, ja varmasti tilanne vielä paranee, kunhan saan ottaa plannerini tositoimiin ja käyttöön. hankinnat on hankittu, testailut tehty ja tästä se lähtee – plannerin muovaamiselle on varattu sunnuntaisin ihan oma aikansa – silloin ei muita häiriötekijöitä sallita. Nyt on to do listalla jouluun liittyviä asioita, vaikka varsinaista jouluplanneria en uskaltanutkaan lähtä väsäämään, koska kaikki on vielä niin uutta, etten vahingossa tee tuosta harrastuksesta uutta aikavarasta, koska tarkoitus on päinvastainen. Plannerin joulumaailma vasta rakenteilla, joten tässä arkisempi versio. Puhelimelle joulu jo saapui. 

Joku roti tähän hommaan

Ei – tämä ei ole planneriblogi, vaikka se nyt onkin ihan hurjasti ollut esillä. Työkuvioissa tulee muutos seuraavien 6 viikon ajaksi – saan ensikertaa eläissäni työnkierron kautta mahdollisuuden kokeilla päivätyötä. Edessä siis odottaa vapaat viikonloput ja säännöllisyys, taakse jäävät arkivapaat ja lisät. Jännittää.

Tuo säännöllinen arkirytmi, vaikuttaa varmasti tosi paljon.  Samalla kun pääsen testaamaan tätä, saan todellista vaihtelua työkuvioihin, ja näin saan keskityttyä enemmän oman elämän rakentamiseen – eli tutut kalenteri, biohakkerointi (taas löydettävä oikeille raiteille) niin ja tietysti tuo Antisäätäjä siellä taustalla hihkuen muitutuksiaan. Nyt toivottavasti löytyy selkeämmin aikaa myös ihanille viineille. Ihan hurja ikävä sitä maailmaa. Nyt voi rauhassa suunnitella, mitä milloin ja missä. Tietää milloin on töitä ja milloin vapaata- ilman että se pitää ensin tarkistaa kalenterista.

Kalenterimaailmassa olen viimepäivinä uppoutunut ihan huikeisiin tarroihin. Naurattaa itseäkin kuinka sitä on niihin hurahtanut aivan kuin pikkutyttö aikoinaan muisteihin (kiiltokuviin kai hienommalta nimeltään). Sen jälkeen kun hyppäsin Pinterestin ja Etsyn syövereihin, niin se oli menoa – varsinkin ku pelkästään free printible tarrat riittää tässä vaiheessa, kun mistäs sen tietää vaikka tämä karahtaisi karille, niin ei ainakaan ole kukkaro tämän takia kasaan kuihtunut.

Nooh tärkeintä on kuitenkin, että saan karsittua arkeeni oleelliset asiat – aidosti iloa tuottavat, ilman, että haahuilen jossain oleellisen ulkopuolella omassa kuplassani. Tänään juurikin kaverin kanssa pohdittiin, että onko oikeasti todella niin, että aika menee ihan uskomatonta vauhtia, verrattuna ”dinosaurusten ” aikaan. Johtuuko tämä kiihtyvä tahti keski-ikäisyyden mukanaan tuomasta pakosta – joka ohjaa tekemään hurjasti asioita ”kun vielä ehtii” – vai onko todellisuus vain netin, ja somen kautta, muuttunut niin hektiseksi, että myös nuoret ovat samassa vauhdissa ja riittämättömyyden tunteessa mukana.

Perusta siis on nyt hankittuna, ihan halvimmasta päästä Wishin kalenterin kannet (tosin heti jo huomasin, että liian vähän niihin renkaisiin mahtuu, kun kalenteri kuitenkin on se tärkein, mutta tällä aloitan. samoin tarrat ja koru – linjalta Wish ja free printable. Voi kun oppisin kärsivällisyyttä/keskittymiskykyä (vähän noin niinkuin sivutuotteena) edes sen verran että kuvaus jaksaisi innostaa.

Ps. Kyllä on niin hempeetä roosaa, mutta toki niitä vastapainoksi tarkoitettuja tarrojakin tulee, ei tämä niin hattaraa ole. Antisäätäjän : ajanhallinta, luku 1.5 tiivistää asiat lyhyesti. (Kuuntele ilmaiseksi Suplasta)

Ei enempää, eikä vähempää

Kuin maailman parantaminen.

Kuinka pienistä asioista se motivaatio todella lähtee. Tässä todellinen ja aito motivaatiopuhe. Eihän tällaista voi kyseenalaistaa. Uskomaton, vaikka Facen onkin kiertänyt useaan kertaan. Tämän äärelle kannattaa pysähtyä, ja antaa aikaansa tuon vajaan kuuden minuutin verran.

Mitä tällaisen tunteisiin uppoavan motivaation jälkeen voisi kirjoittaa? Ehkä se kaikki onkin kiteytetty, tuohon pedin petaamisen yksinkertaisuuteen. Pienistä asioista se rakentuu meidän kaikkien elämä – ehkä koko maailman parantamiseen on liiankin draamallista, mutta mikseipä tätä upeaa puhetta voi soveltaa ihan omaan arkeensa.

Mihin haluan enemmän antaa aikaa – mitä taas haluan vähentää. Kalenterointi ja sen yksinkertaiset kikat, auttavat kummasti jäsentelemään ihan jokaista päivää.

Missä milloinkin toivon olevani – teenko asioita saavuttaakseni sen, vai haahuilenko sinne tänne, kuten aikalailla tähän asti olen tehnyt. Ehkä tämä vaaleanpunaisen ällöjen elämänohjeiden lukeminen kyllästymiseen saakka, on tehnyt tehtävänsä. Tuo yllä oleva puhe kuitenkin aikapaljon sinetöi. En haua olla vuoden kuluttua enää tässä tilanteessa, vaan haaveista on tehtävä tavoitteita. Ei siinä kyllä maailmaa muuteta, mutta omaa arkea kylläkin. Liitetään nyt tuo kalenterointi vielä tähänkin – mitä eri osalueita olen siihen mukaan ottanut. Jos homma ei toimi, tai kiinnostus lopahtaa alkuintoilun jälkeen, niin ainakin olen kokeillut, ja enhän kuitenkaan ole selitysvelvollinen kenellekään moisesta, haahuillen, en ainakaan päämääriini pääse – pieneten deadlinen avustuksella uskon ainakin suunnan olevan paremmin hallinnassa.

Kalenteroinnin viemää

No niinhän siinä on nyt käynyt että kalenterin tuunaus, on enemmänkin tuonut tullessaan, lisää ruutuaikaa. tarkoitus oli kuitenkin päinvastainen. Ehkä näin aluksi tuleekin selviteltyä kaikkea mahdollista mikä siihen liittyy, mutta toivottavasti jatkossa kun kalenteri on saanut perusmuotonsa, niin se ruutuaika vähenee. Nyt olen ihan liikaa roikkunut etsien sopivia sisältöjä jne. Ihan uskomatonta miten paljon tähänkin maailmaan mahtuu – eipä siinä tarvitse kuin hypätä Etsyn ja Pinterestin maailmaan, niin johan silmissä vilisee niin tarrat kuin sisällöt ja kannet.

Mukana on aivan ihanan ryhmän (kalenterimania) kautta palanneet vuosien (hmmm tai vuosikymmenten) jälkeen, ihan etanakirjeenä kulkevat kirjeet. Uskomatonta miten vaikea sitä onkaan kirjoittaa käsin. Oma käsiala on ihan kauheeta, käteen sattuu, saati sitten se kirjepaperin löytyminen – ostin ainoan mitä oli tarjolla, kun useamman kaupan kiersin. Nooh ehkä netistä tai sitten ihan Suomalaisesta löytyy parempi tarjonta kunhan aikaa niissä käymiseen löytyy.

Nämä ”kynät” oli mulle niin iloinen yllätys. Wish:ltä tilatut joten hinta yhteensä 2€. Tulee nauhana kuvioita, jotka tuossa on esillä – aiheina kahvi ja rakkaus.Se ihan uskomaton maailma joka kalenterituunauksen osalta löytyi, oli ehkä liiankin iso – taas joudun tekemään valintoja. Se on uskomattoman uuvuttavaa löytää kokoajan toinen toistaan upeampaa materiaalia. pakko yrittää pitää jalat maassa, ja miettiä todella sitä mitä itse aidosti tarvitsen, ja joka sopii mun tarkoituksiin. Tottahan toki tähän sais uppoamaan hurjasti rahaa ja vielä enemmän aikaa, mutta sehän ei alunperin todellakaan ollut se syy miksi tästä aloin tietoja hakea. Kaiken tämän vaaleanpunaisen naisellisuuden keskelle kaipasin hiukan arkisempaa tarraa ym. Välillä nimittäin tuntuu että niiden quotetarrojen keskelle tukehtuu, mutta sopivassa määrin heiteltynä oikeisiin kohtiin, ne varmasti ovat ok. En halua tukehtua niiden liirumlaarumien alle.Ehkä mä pikkuhiljaa alan löytää omaa linjaa. Parasta olis hetken pitää taukoa noissa kahlaamisesta, koska kokoajan tulee juttuja ”oij mä haluun” – todellisuus kuitenkin on että en oikeasti tarvitse, joten ettei hutiostoksia tulis, niin paras laittaa itsellen tietyt rajat. Ostan vaan mitä oikeasti tarvitsen – liika on kuitenkin aina liikaa. Kunhan nyt saisi osiot edes väkerrettyä ja valittua omaan tarpeeseen sopivan sisällön. Budjettiosio lienee paras, niin samalla pysyy tarra ym kalenterishoppailu kurissa.

Aika hallintaan

Muistanette kun tuolla muutama postaus sitten höpötin Bujosta- siitä miten ensin viittasin kintaalla moiseen pipertämiseen. Nyt kuitenkin löytänyt edes hieman omaa tietäni silläkin matkalla. Ihan aloittelija todellakin olen. En olisi ikinä uskonut, että taustalla voi olla niin iso maailma – upeaakin upeimpine Bujoineen tai kalentereineen. Jokaisella on tyylinsä.

Luin kirjan Bujoilun voimaa ja totesin että ihan liian haasteellista itselle. Päädyin siis lähinnä ”kalenterointiin” (oma keksimä sana, kun en muuten osaa asiaa kuvata). En ostanut tuota peruskalenteria, jota silloisessa postauksessa harkitsin. Löydettyäni Kalenterimania blogin ja Faceryhmän, päädyin valitsemaan kannet erikseen, ja kalenteri sisällön ja kaiken ”ylimääräisen hötön” siihen sovitettuna. Voi sitä valinnan vaikeutta, valitettavasti kauneimmat (ihan täydellisen upeita) merkkikalenterit/kannet täytyi jättää sivuun ja valita kukkaroystävällisempi vaihtoehto. Ah miten kauniita kaikki, mutta ehkä joskus, jos tästä muodostuu pidempiaikainen harrastus, eikä pelkästään hetken hurahdus. Paremmat (kauniimmat) välineet, niin sitä mielummin harrastusta tulee tehtyä, ja näinollen jatkuvuutta parannettua. Ensimmäinen olkoon silti harjoitusversio. Olen kuitenkin tyypilliseen tapaani onnistunut sähläämään jopa tässä. Tilailin nimittäin tarroja (tarrojahan ei voi koskaan olla liikaa) – kunnes tajusin niiden olevan itse printattavia – ja enhän omista printteriä, tarrapaperista nyt puhumattakaan.

Sanotaanko vaikka, että tämä lienee jonkin sortin hätähuuto, opetella käyttämään kalenteria. Monia eri tapoja olen kokeillut, ja toivottavasti tämä nyt toimii. Tottakai joudun aikamoisen tarkkaan harkita mitä ostan, koska tähän todellakin saisi uppoamaan euron jos toisenkin. Aikaakin saisi kulutettua ainakin yhden täyden työpäivän verran. Luonnollisesti aloitan yhdellä peruskalenterilla, suunittelen siihen ja merkitsen asiat siihen – monilla asiaan hurahtaneilla on jokaiselle alueelle omansa, mutta se olisi todellakin liian haasteellista itselle. Kalenterini tulee siis todennäköisemmin olla enemmän arkeeni sopiva, käytännöllisen selkeä selkeä, eikä suinkaan noiden alhaalla olevien upeiden mallien kaltainen.

Toivottavasti tämä kalenterointi, sekä Anna Perhon kirja : Antisäätäjä, toisi vähän järjestelmällisyyttä mun arkeen. Ainakin joudun kohtaamaan asiat kun ne on kalenteriin merkitty.

Ps. Antisäätäjä kirjan saa kuunneltua ilmaiseksi Suplassa. Kirjat
Tarrat
Netistä napsittu kuvituskuva

Sting, Joe ja Helsinki

Palataan taas pikkasen taaksepäin. Helsinkiin – tuo mulle niin rakas kaupunki vaan aina jaksaa ihastuttaa. Tiedän toki, että toistaiseksi en sinne ainakaan ole muuttamassa, mutta jos täältä maalta jonnekin lähtisin niin Helsinkihän se olisi. Jostain ihmeen syystä käyn siellä ihan liian harvoin, vaikka Onni kulkee ja liput on halpoja. Miksi aina pitäisi muka olla syy sinne menoon?

Nyt syy oli tuo kauan odotettu Stingin ja poikansa Joe Summerin keikka Hartwall areenalla.  keikka oli huippu. Naurattaa edelleen lähes kaikki muu tuon ympärillä. – Matkaliput olin ostanut päin seiniä, hotellista olin varannut kahden hengen huoneen, yhden hengen käyttöön, eikä ratikatkaan kulkeneet enää niinkuin ennen. Eli kaikki meni jollain tavoin vinkisin vonksin, toisaalta kaikesta myös selvittiin. Toivottaavasti myös opittiin. Tämän kautta tuli esille enemmän, se, että miksi tykkään reissata yksin, koska itse en moisita sählähyksistä niin hätkähdä’ – ehkä olen tottunut siihen, ettei kaikki aina mene putkeen Seuralle äkkimuutokset, tuskin on kiva kokemus. 

Kuinka ihanaa sitä onkaan olla ihan oikealla livekeikalla, versus kotona kuunnellen. Sting esitti myös Policen ajoita tutun Roxanne, vaikka itse pidänkin enemmän Moulin Rougen voimallisemmasta versiosta. Tuttuja biisejä – hyvää seuraa, juomaa, musiikkia ihanassa rakkaassa kaupungissa – mitäpä sitä muuta vapaapäivilleen voisi vaatia.

 

Makujen ilta 2017

Ihan väärässä järjestyksessä nämä mun postaukset nyt tipahtelee, mutta lähimmästä lähdetään nyt liikkeelle, ja päädytään siihen maailmanluokan konserttiin sitten myöhemmin. Säikähdin itsekin kun huomasin kuinka kauan täällä blogissa ovat perhoset yksinään lennelleet. Hupsis – mutta nyt mennään. Monta ihanaa tapahtumaa läpikäytynä viime päiviltä.

Makujen Ilta – toista kertaa Vaasassa järjestettävä ihana ilta jonne mahtuu makuja niin läheltä kuin kaukaa – mukana niin herkut, kuin alkoholit oluesta viinien kautta väkeviin. Tilaisuus oli tälläkertaa muutettu sisätiloihin, jolloin olo oli huomattavasti kevyempi kun ei tarvinnut säätä miettiä, vaan pystyi jo etukäteen suunnittelemaan ja varaamaan illan tuolle tapahtumalle.

Harmillisen vähän tapahtumasta minun mielestäni oli markkinointia, mutta ehkä taakse tarvittaisiin apujoukkoja ja sitä kuuluisaa yhteishenkeä. Sitä on usein tässä kaupungissa vaikea löytää, mutta jospa kerrankin yritettäisiin yhdessä saada tästä jotain suurempaa.

Tottakai tutustuin illan jokaisen esilleasettajan tuotteisiin, kyselin ja kiinnostuin. Suklaan kohdalla todellakin huomiota herättävät makuyhdistelmät, sekä aito vaasalainen kosketus tottakai myös tuotteissa. Kalasuklaa- Jep luit oikein. Tätä oli pakko maistaa ja mieleen siitä hulmahti heti Vaasan kalapäivät jo lapsuudesta- eipä sitä osaa oikein kuvailla – se täytyy kokea. Kala – niin ja Porosuklaa ovat Suklaaparatiisin ihan varmasti mielenkiintoa herättäviä tuotteita.

Tarjolla oli siis ihan varmasti makuja joka lähtöön. Kahvia Pietarsaaren Roger’s coffeelta, Öljyjä Glenn Sundstetilta, Olutta läheltä – viiniä ja väkeviä kaukaa. Wasa Linen ideoita ja herkkuja.  Hyvää musaa taustalla – kiitos ihana ja rento Jani Wikholm. Ilta joka on tehty näistä ja muista upeista antimista (niin paljon ettei millään voi kaikkia noin vaan muistaa), – eihän sellainen ilta voi kuin onnistua. Toivon todellakin tapahtumalle jatkoa – vihdoin Vaasassakin jotain äksonia.

Minuakin käytiin moikkaamassa Kreikkalaisten viinien ja Riedelin lasien (Vinum Wasa)pöydän ympärillä, ja mikäs siinä oli esitellessä ihania viinejä, ja tarinoita niiden takana. Ne kerron omassa postauksessa, koska sen verran koko se kokonaisuus kolahti, vaikka alkuun Zazazu vaikutti kyllä nimenä jo omituiselta. Rakastuin tarinaan nimen takana ja itse viiniin – ja ah mikä kuosi pullossa. Kuvat jatkakoon tästä. Kiitos upeasta illasta kaikille teille..

Perhoset – taistele tai pakene

Taitaa tulla pitkä syksy ja talvi, noin-niin-kuin tällaiselle perhostenmetsästäjälle. Olen siis pahasti myöhässä liikkeellä, muttakun piru vieköön en tajunnut, että kesähän oikeastaan olikin jo ennen mun kesälomaa. En silloin tajunnut tuolla kedolla kirmailla. Tosin  saattaa olla, että lähinnä hyttysiä olisin haaviini siellä saanut, tai tiedä mikä syyskuunkyy lipaissut jalkaan.

Jaa-a -siis niinkuin oikeesti ettäkö mitä – no mahaanhan olen kovasti perhosparvea kaipailemassa. Hmmmm- auttaiskohan jos nieleskelis edes pari yöperhosta?  Hmm tuskin – kyllä se ihastuminen taitaa olla se THE keino, saada ne pärisemään vatsaan. Nyt perhoset painelleet jonnekin ihan muille kedoille liitelemään, niin vaikea tässä on miettiä paikkaa josta ne saattais mahaan päätyä. (ja juu tiedän jännityksen laukaisevan saman ilmiön, mutta ei nyt ole kauhuleffan aika)

Baarit: Vaikka baareja on ilahduttavissa määrin Vaasan yöelämään ilmaantunut- ei niissäkään  niinkään perhosetkaan viihdy. Tottahan toki niissäkin piipahtamassa voi käydä, mutta siellä saattaa hengailla lähinnä baarikärpäsiä, ja sellaista en kuitenkaan ole etsimässä. Kirjastossakin ehkä lukutoukkia – sellainen tokikin olis mielenkiintoinen parvipärähdys – jos on valmis myös keskustelemaan aiheista – vaikkapa hyvän Bordeuxilaisen viinilasillisen ja kynttilöiden äärellä. Niin eikä kokonaan ole kirjoihinsa hautautunut, vaan tajuaa myös mitä mave tarkoittaa (enkä nyt mitään pumpattua kumiukkoa tarkoita kuitenkaa)  ja miten saada Trapeziukseen piirtyvyyttä – niin halutessaan, ja vielä pitäisi jaksaa lähteä ihan muuten vaan ilta- tai miksei aamukävelyllekin – edes silloin tällöin, öisin mä nyt en tuosta kävelyllä käynnistä niin piittaa – Tiedän toki että en itse todellakaan ole neitoperhon mitoissa, mutta olishan se nyt huomattavasti kivempi liikkua – siis lähinnä – liikkua salin ovesta yhdessä sisään –  kun en ole koskaan tajunnut ”yhdessä treenaamista” – treenaan mielummin yksin, musa korvilla (täysillä) pauhaten – tai sitten kipaisen spinun ja BP:n. Tapaan treenikaverini lähinnä treenien jälkeen hörppimässä palkkaria tai lueskelemassa lehtiä. Muutenkin tarvitsen aikalailla myös omaa tilaa.

Nooh mutta perhosten metsästys jatkukoon – netin välityksellä niitä ei todellakaan löydä – eli kai se on enemmän tuonne ulkomaailmaan hakeuduttava. Tinderin nakkasin nurkkaan, siellä kun oli ties minkälaisia seitinkutojia – perhosia ne vatsassa olla pitää, eikä mitään valeasuun pukeutuneita hämähäkkejä. Oli mun työpaikka nyt koska ollut mikä tahansa, niin siellä en osaa suhteutua ihmisiin perhosparvena.  Positiivista koko asiassa lienee ainakin se että Luontoportin mukaan oikeiden perhosten tunnistaminen on helppoa. Eli ehkä niitä sittenkin saattaa syksyisen yön pimeydessä liihotella. Ps. Tylsyyden vuoksi tällekin löytyy tieteellinen selitys – että se siitä maagisesta olotilasta. Nooh (onneksi) lähteen luotettavuus ei nyt ole ihan akateemista tasoa kuitenkaan.

Laivamatkaajat

Tästä aiheesta lienee sen seitsemän erisorttista luonnosta, ja mikään ei nyt vaan jotenkin koskaan sovi yhteen. Nooh jospa näin yövuorosetin päätyttyä löytyis hiukkasen jo sanojakin. Hapuillaan ainakin.Kuva Viking Line

Napsuttelinpa tuossa jokunen viikko sitten ihanasta Muumimaailma -pävästä. Päivähän oli sanoinkuvaamattoman ihana, ja itseasiassa pohdin, että olisihan siellä pidempäänkin varmasti tekemistä löytynyt. Jäipä siis jotain ensikertaakin varten mahanpohjaan kutkuttamaan. Yöpymisvaihtoehdoista, valitsimme ihanan Viking Gracen – eli päivä muumeillen, ja illalla laivaan. Vaikutti monikin lapsiperhe tehneet saman huippuvalinnan.

Itse kun nyt en mikään varsinainen ”risteilyfani”- olekaan, tainnut ammoisien aikojen Vaasa-Uumaja/Sundsvall  -risteilyt tehneet tehtävänsä. Toki idea oli tuolloin taxfree vapauden vielä jyllätessä ihan eri kuin tänäpäivänä. Viking Gracella olin ehtnyt kertaalleen käydä, joten tiesin kuinka tyylikkääseen laivaan olin menossa. Silti tustalle jäi hyörimään ajatus siitä että ”kuinka paljon jäikään taas näkemättä, tästä upeasta laivasta” Palanen kerrallaan. Olin tottakai nykyaikainen mumma ja ladannut puhelimeeni app:n josta näki mitä missäkin päin laivaa milloinkin tapahtuu. naperot olivat luonnollisesti todella väsyneitä jo laivaan päästyämme, joten yöpuulle käytiin varsin varhaisessa vaiheessa. Olihan koko seuraava päivä aikaa nautttia laivan antimista.Värimaailmaa

Tässä kuvasatoa laivalta, vaikka kollaasesita en edes hurjasti pidä, mutta tälläkertaa näin saan paljon enemmän sitä ihanuutta esille. Ah tuo värimaailma ja tyylikkyys on todella, jotain upeaa. Iso ripaus luxusta meille aikuisille, ja lapsille tietysti ihana kokemus – nautin täysin siemauksin, nimenomaan siitä, että laiva ei ollut mikään ”bile-bile” kokonaisuus vaan selkeästi aidosti tyylikäs. Lapsille kaiken kaikkiaan 3 leikkipaikkaa, eri ikäryhmille. Uskon todella että, näin on saatu huomioitua lasten viihtyvyys, kun on omaa ikäryhmää vastaavat leikki/peli mahdollisuudet.Pienten leikkihuoneVähän isompien leikkihuoneHaaveitaHerkkujaLisää muumejaRuokailua odotellessa.

Hän sai erityiskiitoksen hyvästä ravintolakäyttäytymisestä, vieressä istuvalta pariskunnalta. Rouva sanoi ”Sinun kanssasi voi kyllä käydä hienossakin ravintolassa, kun osaat noin hienosti käyttäytyä.ShoppingAh niin naisellista