Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Positiivinen kunnes toisin todistetaan

Muutaman viikon takaiset sanat on pyörineet ajatuksissa ihan liian monta kertaa, ja kirjoitin tähänkin pitkän pätkän tuosta ikinegatiivisten ja ammattivalittajien ihan omasta kuplasta. Tuskin siellä ainakaan paljon aitoa iloa riittää. Pysyköön siis kuplassaan, harmi vain, että tuo negatiivisuus kaikkea kohtaan on kovin tarttuvaista sorttia.

Deletoin luonnoksen, ja päätin, että en edes halua antaa noille jutuille kirjoittamisen arvoista aikaa. Silti surullista, että joku löytää ilon elämäänsä siitä, että saa ”kettuilla” ilkeällä tavalla mahdollisimman monelle. Toisaaalta, onhan meillä jokaisella oikeus löytää ilo elämään eri asioista, jokaisella ihan omat keinonsa. Itse uskon enemmän aitouteen, ja lähtökohtaisesti mielekkäämpää ajatella ensin positiivista.

 

Kurkistus Torresin maailmaan

Kalenteria ja säännöllistä rytmiä saanen kiittää myös siitä, että itse elämään mahtuu huomattavasti enemmän ”elämää”  nyt  kun pystyy sopimaan menoja jo  reilusti aiemmin, kun tietää ne vapaapäivä etukteen.Uskaltaa ilmoittautua tapahtumiin.

Sain viikko sitten reilusti nauttia ihan osallistujanroolissa viini-illasta. Kyseessähän on VinumWasan järjestämä Torres & Earth tastingista. Omalla kohdalla illasta mielenkiintoisen teki se, että en ole löytänyt ”sitä juttua” Torresin viineistä, ne vaan yksinkertaisesti ei sovi yhteen mun makuaistini kanssa. (Kyse kun kuitenkin on yksi huipputiloista, niin nolona myönnän, että mun makuaisti taitaa olla vähän omanlaisensa). Mieleni kun on kovin muuttuvainen, niin päätin antaa mahdollisuuden – ja eihän tällaista iltaa voi ohittaa. 

Iltaa vietettiin Svenska Klubbenilla (Bacchus). puitteet siis mitä juhlavimmat. Tosin tyypillisesti kun olen ”Maija Myöhänen”, niin aikalailla takarivissä siellä tuli istuttua, ja kun tunnetusti äänen volyymi nousee tastingin edetessä, niin paljon hyvää jäi varmasti kuulematta.


Illan järjestäjänä ja isäntänä toimi VinumWasa/Janne ja Torresin tarinan kertomuksesta ja itse tastingissa vastasi Annastiina Jäppinen (Winestate).

Edelleenkään Torres ei vienyt mun sydäntä, ja jokin samanlinjainen juju niissä on, joka ei vaan kolahda. Onneksi makuasioista ei voi kiistellä, mutta edelleen koin saman tutun kuvion näiden kohdalla – suhteessa siihen mitä tuoksu lupaa, niin maku ei lunasta tuota odotusta.

Viinejä ja niiden kokemusta en tähän lähde avaamaan, koska postaus paisuisi ihan mahdottomiin mittasuhteisiin. Tässähän nämä kuitenkin ihan listana. Viinit ja Illallinen.
Santa Digna Estelado Organic Rosé Brut (Chile)
Tasting:
Viña Esmeralda Rosé (DO Catalunya, Espanja)
Gran Viña Sol (DO Penedès, Espanja)
Cordillera Cabernet Sauvignon (Curicó, Chile)
Celeste Crianza (DO Ribera del Duero, Espanja)
Salmos (DOCa Priorat, Espanja)
Mas la Plana (DO Penedès, Espanja)

Illallinen viineineen:
Alkuruoka:
Raputoast, salaatti ja hillotettu fenkoli
Waltraud Riesling (DO Penedès, Espanja)
Pääruoka:
Grillattu karitsan paahtopaisti, punaviinikastike, perunapyré
Purgatori (DO Costers del Segre, Espanja)
Jälkiruoka:
Creme catalana ja sitrushedelmä kompotti
Floralis Moscatel Oro (Katalonia, Espanja)

Illan juustot Juustoportilta.

Illan aikana ihastuin tokikin historiaan ja tarinoihin viinien/tilan taustalla. Kokonaisuus kunnon pläjäys, ja tottakai aivan uskomattoman ihana ilta. Seura mitä mainioin, hyvää viiniä ja upeat olosuhteet, niin mikäs siinä väärinpäin voisi napsahtaa. Kalenteriin kyllä ilmestyi taas uusi viinipullonkuva – kuvaamaan seuraavaa tastingiltaa. valitettavasti helmikuun tasting täytyy jättää väliiin, mutta maaliskuuta sitten odottelen sitäkin suuremmalla innolla.

Joogamotivaatiota

En ole koskaan ollut mikään innokas lehtientilaaja. Lukija kylläkin – lehtiä kun on niin helppo näin keskittymishäiriöisenkin lukea. Usein kuitenkin selaan lehtihyllyn luona, millaisia itseä koskavia/kiinnostavia lehtiä on ilmaantunut. Muutamaan kertaan käsiin ihan kuin liimaantui OMjooga niminen lehti, joka vaikutti supermielenkiintoiselta. ostospäätös jäi silti mietityttämään, löytyyhän kotoa jo kasapäin jooga-aiheista kirjallisuutta.
Nooh sain lehdestä näytenumeron ja voi kuinka innoissani heti sen kimppuun kävinkään. Vihdoin ihana lehti jossa vaikuttaa, ettei ole ylimääräistä höpinää.
Tosi laadukas lehti ja helposti lähestyttävä, vaikka tuon näytenumeron kohdalla aiheet sattuivatkin hieman väärään suuntaan. Selkeästi keskitytty raskaus-, ja vauva-aikaan. Itsellä kun jälkipolvi on jo yli parikymentä vuotta. Lehdelle olenkin jo uutta kotia kysellyt, ellei suoraan kotia löydy, niin neuvola ja synn.osastot varmasti ottaa lehden mieluusti vastaan

Postauksessa Joogamaton metsästys, tulikin jo esiin joitain asioita omasta maailmastani joogan suhteen mm joogamaton väri on yhtä tuskaa löytää juurikin oikea sävy. Nyt olen yhden tilannut, ja värin sävyä jännitän, koska netin kuvat nyt vääristää aina hiukan sävyjä.

Itselleni lehden mielenkiinoisimmat artikkelit tässä ihan kuvina. Koska tosiaan nuo raskausajan/vauva-ajan artikkelit ei kolahtaneet, niin jatkossa tulen edelleen selaamaan lehden kaupanhyllyllä, ja tekemään ostopäätökseni selailun jälkeen. Nyt tiedän, että lehti on laadultaan sellainen josta pidän, aiheet vain haluan selata etukäteen. Jos joltain löytyy ko lehteä viimevuoden viimeistä numeroa, tarpeettomana, niin mulle saa mieluusti vinkata. 

Pienestä kokonaisuudeksi

Mietinpä tuossa, kun kirjoittelun aiheita on jonossa niin monia, että miten saisin ne jokseenkin linkitettyä toisiinsa, mutta ei kyllä haluan jokaisesta kirjoittaa ihan oman juttunsa. Tavallaan kaikki niistä kuitenkin liittyy #projectme teemaan. Koska mukana on kosmetiikasta, liikunnasta sekalainen kirjo, polku johtaa viineihin ja kirjoihin.

”Tärkeää on pienet, pienen pienet askeleet Jos et astu askeltakaan, mitä sä teet? Tärkeää on pienet, pienen pienet askeleet. Ennenkin on isot pienempiä seuranneet”.

-Lenni Lokinpoikanen-

Vaikka kuinka niin noita yövuoroja tuolla aiemmin hehkutinkin, niin monen mutkan – monen paperille rustatun perustelun jälkeen  ja unettoman yön aiheen parissa viettänyt. Selkeä päivärytmi vaan on mulle paras. Huomioon kun on otettava ihan kokonaisuus, ja se ratkaise. Ei yksittäiset seikat.  Säilyyhän ne ihmiset siinä kuitenkin vaikka vähän erilaisessa rytmissä taaperrankin. Ikävähän noita öitä tulee, mutta onnekseni ihmiset siinä ovat ainakin jatkossakin lähellä.

Uskomattoman paljon positiivista tapahtumaa liittynyt vuoden alkuun, josta olen todellakin niin täydestä sydämestäni kiitollinen. kiitollinen olen myös sille ”sählääjämestarille”, joka kalenterimaailmaa suositteli. Kalenterin voima on todellakin todettu toimivaksi. turvallinen tunne. Nyt kun rinnalla kulkee myös tuo Hyvän mielen tehtäväkirja, niin uskon sen lisäävän näitä kiitollisuuden tunteita entisestään.

Tiedä nyt sitten lienenkö kovastikin rikkonut sääntöjä, mutta avannolla mulla oli tällanen pummi mukana (Waggen tuuraaja) – ei se kyllä saunaan tai avantoon edes uskaltautunut, mutta oli kuulemma hengessä mukana. Ja rehenteli ainakin laiturilla, kun mun uintiaika jääkylmässä vedessä oli sen mielestä niin lällynlällyn lyhyt. 

Joogamaton metsästys

Kysynpä täältä, josko joku sattuisi tietämään. Olen metsästänyt uutta joogamattoa ja kun niin kovin kranttu olen oikean värin/sävyn kanssa, niin josko joku tietäisi mistä voisi löytyä Kirkas keltainen (kuin kuvan kirja), Lämmin heleä persikka (Kuten OMjooga -lehden kuvassa.otai ”rouvanroosa” – heleän vaaleanpunainen. (Kuten hamam pyyhkeeni sävy).
Keltainen ensijijaisesti halusessa, mutta myös nuo muut värit kutsuu kovasti. netin kautta kun värejä on vaikea arvioida, ja olen yhteyttä ottanut joihinkin verkkokauppoihin, mutta vielä ei ole onnistanut.  Kirkasta pinkkiä tai hurjan kirkasta oranssia on ollut vain tarjolla. Tiedän mitä haluan, muttakun halut on taas niin omituisia, että oikean sävyn metsästykseen kuluu ihan turhaa aikaa – samoin kuin ruutuaika alkaa kohta hallita taas liikaa – kun sitä selaa ja selaa – eikä tahdo löytyä. Ilmianna, vaikkapa ihan blogi Facesivun kautta, jos tiedät mistä lähtisin metsästyksen umpihankeen tarpomaan.

Teatteri-iltaa lapselliseen makuun


Vihdoin viikonkoppuna koitti se kauan odotettu päivä, jolloin neiti, kohta kolme vee, pääsee ”Muumiteatteriin” Niin suloista, kun heti autoon päästyämme, kuului takapenkiltä ”Mummu laittaisitko muumimusiikkia” Tottahan toki sitä täytyi kuunnella, oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi. Mutkia meidän teatteri-illan matkalla oli kyllä enenmmän kuin laki sallii. Ensimmäinen : tuon illan lähestyessä, tuli edellisenä iltapäivänä puhelu : ”PikkuMyy on loukannut jalkansa ja näytös on peruttu”. Pakko myöntää, että varmasti moni muukin oli samassa hankalassa tilanteessa. Selittämässä pienelle, että huomenna ei mennäkään teatteriin, vaan vasta myöhemmin. Toivottiin pikaista paranemista PikkuMyylle. Siitä alkoi selaaminen, miten saada työvuoroihin sovitettua uusi teatteri-ilta. No löytyihän se ja uudella innolla odottamaan taas. Näytöstä edeltävänä päivänä naperolle nousi kuume, ja ei kun taas peruuttamaan ja metsästämään uutta ajankohtaa. Lauantaille se sitten saatiin sovittua, ja jopa vihdoin päästiin paikanpäälle.

Pientä jännitti ihan hurjasti, sillä olihan edessä ihan uusi tilanne. Muumimaailmassa (ja siellä teatterissa käynti)  taisi olla se minkä tyyppistä tilannetta pieni ehkä ajatteli, koska kysyi saliin odotellessamme, että ”Missä ne muumit oikein on” – Jännitys helpotti kun päästiin saliin ja näytelmä alkoi.

Näytelmä oli siis Tove Janssonin Näkymätön lapsi. Mummulle hiukan pettymys, mutta lapsillehan se onkin suunnattu, joten mummusta viis. Toteutusta sen verran narisen, että kyseessä oli ”näkymätön lapsi” joka kuitenkin näkyi kokoajan ihan samoin (mekon väri vain vaihtui, ja puna ilmestyi poskille) – olisin toivonut hieman mielikuvituksellisempaa toteutustapaa, esim kun jalat ja kädet oli mustat, niin siinä vaiheessa, kun nuo tulivat näkyviksi, olisi niihin voinut ilmestyä vaikkapa värikkäät sukat ja hanskat. Jokin siinä näin aikuisen silmin jäi puuttumaan, hahmot jostain syystä ristiriitaisia tuttujen hahmojen rinnalla – esim Muumipappa. Tosin Muumimamma ja ihana haiseva Haisuli olivat takuu varmaa tuttua turinaa. PikkuMyyn vaatteet tuntuivat oudoilta, Myyllähän kuuluisi olla punainen, eikä keltainen mekko. Nämä nyt sitten vain aikuisen silmin ristiriitaisia. lapset tuskin moiseen edes kiinnittivät huomiota.

Ihana teatterikokemus silti. Ihana käydä pienen kanssa hankkimassa elämyksiä,. varsinkin kun pikkuinen osaa käyttäytyä varsin korrektisti silti vahvasti mukana eläytyen.

Yön tummina tunteina

Yövuorot taas taputeltu, ja heräsinkin tänään tähän iltaan paljon normaalia aiemmin yleensä nukun päivisin sen 10 tuntia, joten jos tekisin vain yövuoroja,muuta elämää ei oikeastaan olisikaan- kuin työt ja nukkuminen.

Elämäntilanteeseeni säännöllinen päivätyö on täydellinen, niin nämä yövuorot on todentottakin se toinen ääripää, mutta nautin näistä todella kovaa. Rytmi on niin superhelppo vaihtaa, nyt kun tuon avannolla käynnin olen tajunnut ajoittaa oikeaan kohtaan. Tässä nyt odottelen että kohta pääsen pulahtamaan kylmään veteen ja niin pienellä kikalla normalisoimaan rytmini. Ainahan olen ollut ”yöihminen” mutta näin se tulee vielä konkreettisemmin esille. Tosin se hetki kun aamuvuoro tulee töihin ja itse saa pikkuhiljaa alkaa valmistutumaan kotiinlähtöön. Silloin aivot kääntyy pois päältä – sählää ihan typeriä asioita – milloin on avaimet hukassa (jotka itseasiassa on silti taskussa), tai joutuu moneen kertaan lähtemään huoneesta, ja palaamaan sinne kun ei vaan muista miksi sinne alunperin oli tarkoitus mennä. Päivistä nyt on sekaisin koko yösetin ajan, ei hahmota sitä että ”ai niin muuthan on nukkuneet tässä välissä, mulle nyt on edelleen ”eilinen”

Näiden öiden aikana on taas tullut niin selkeästi myös miten se kotiinpaluu, näyttäytyy jonkinlaisena rauhana. Kesäisin rakastan sitä kun auringon nousetssa saa ajella kotiin ilman mitään kiirettä. Talviaamuisin tässä sitten taas tuntuu romanttisen rauhalliselta kun lunta leijuu taivaalta hiljalleen. Sunnuntai aamujen kotiin paluut on parhaita, kaupunki nukkuu vielä, eikä liikkujia ole, paitsi ne pari koiranulkoiluttajaa. Arkisin taas muut kiiruhtavat töihin,kun itse kaikessa rauhassa suuntaa kotiin suihkuun, aamupalalle – villasukat jalkaan ja nukkumaan. Tosin mun kuvailema tilanne rauhassa leijuvasta lumisateesta – oli aamuvuoroon tulleen mielestä ”kauhee lumipyry -aivotkin jäätyy” -kokemus – että tiedä sitten kumpi oli lähempänä totuutta.  Talvi ainakin on ihana, tuoksuukin ihan talvelta. Ja nyt uimaan -polskis-polskis. 

 

Pieniä piristyksiä

Miten ihmeessä nyt taas ajauduin samaisen ongelman äärelle, josta juurikin olin pyristellyt pois. Lisää rajoituksia siis itselle – vaikka yleensä en uskokaan liian tiukkojen rajoitusten voimaan. Vapaus valita on kannustavampi tapa suhtautua asioihin. Esimerkkinä –  on vapaus valita syödä terveellisesti. Ei niin, että ”epäterveellinen kielletty” Nyt kuitenkin olen huomannut roikkuvani ihan liikaa koneella, varsinkin tuon kalenteroinnin suhteen. Joku roti taas tähän on taas kerran saatava. Aiheen ympärille on kehittynyt todella iso ryhmä, ja kun ryhmä on iso, niin jatkuvalla syötöllä sieltä pulppuaa ideoita. Nyt oma ideakiintiöni on rajattu näihin valintoihin, enkä uusia tarvitse, koska näissä on jo puuhaa riittämiin. Tottakai edelleen ryhmään haluan kuulua, mutta lähinnä kurkkimassa silloin tällöin. En näin aktiivisena osallistujana – tuo aktiivisuus vie ihan liikaa aikaa aidosta arkipäivästä.

Olkoon idea kuinka vanha tahansa, niin enää tässä iässä, ei vaivaudu uniaan menettämään sen suhteen onko joku juttu IN, just tällähetkellä, vaiko ihan last season. Kalenteriin jutut nyt alkuun siis päätyy ihan tarrakuvien mallisina. Ei riitä tila, eikä aika siihen täydellisen hienoon planneriosion tekemiseen – toisaalta sana täydellinen on aikalailla ristiriidassa monessa suhteessa, kun mun jutuista on kyse.  Tälläilen sitten tänne näitä pieniä projektin palasia yksittäin. Sen tarkemmin kun ei  tiedä mistä aloittaa, ainakin innolla odottelen keltaista kirjaa saapuvaksi. Tämä parfyymi nyt yksi pikkiriikkinen osa Project me:tä

Joogaa, Hamamia ja ”project me”

No eihän tuolle mun kalenteroinnille loppua näy. Päätin toki pyhästi, pysytellä omalla tielläni, sillä netti kun on täynnä toinen toistaan upeampaa merkkikalenteria, ja ryhmässä erityisesti nämä näkyy. Nälkä kasvaa syödssä, joten jonkin verran on pakko rajoittaa noiden ryhmän kalenterien seuraamista, ettei unohdu se tärkein syy miksi itse lähdin kalenteria personoimaan. Toki kurjaa on se, että kalenterini, osoittautui heti alkuun aivan liian pienirenkaiseksi. Sinne ei kovin paljon muuta peruskalenterin lisäksi mahdu. Haluaisin sisällyttää sinne mm sen ”Project me” osuuden, mutta kun tila on hyvin-hyvin rajallinen niin pohdin pääni puhki muita vaihtoehtoja, tai osion tarvetta ylipäätään. Ihana se olisi, mutta se tilan järjestäminen ja sopivan pohjan rakentaminen, onkin sitten se vaikein juttu.

Asioita, joita nyt tuonne olen onnistunut lisäämään, on nimenomaan naisellisuus. Miten sen vaan saisin näin pienessä tilassa kivasti mukaan. Siinä pohdintaa yön hiljaisina tunteina. Tuttu Pinterest kun ei tällä kertaa niin suureksi avuksi vaikuta olevan.

Jokin aika sitten blogi, jos toinenkin, hehkutti Hamam pyyhkeitä – yhtäkkiä tajusin kuinka täydellinen se avantoreissuilla olisi kun lähestulkoon päivitttäin siellä piipahdan. Siinä yksi supermielenkiintoinen hankinta (harkinta) tuote jota tahdoisin testata. Sopii ihan joka tavalla arkeeni, ja se mitä kuvia aiheesta selasin, niin ah mitä ihania keltaisen ja heleän vaaleanpunaisen värejä siellä vastan tuli.

Tällähetkellä kuitenkin ihan tämän tavallisen arjen pariin, ovat paikansa löytäneet myös tuttu ja rakastettu jooga. Sain näyetkappaleen luettavakseni, ja totesin sen kyllä olevan juurikin sitä mitä tällähetkellä kaipaan. Tosin lehdesä oli suhteellisen paljon mamma -juttuja, jotka eivät sinällään itseäni koskettaneet, joten taidanpa napata sitten uuden numeron kauppareissulla ostoskoriin, kunhan se nyt ilmestyy.

Mun kranttuus lienee useimmille tuttua, ja saatan joutua etsimään sitä ”täydellistä” tuotetta pitkäänkin. Nyt kun projektina on saada jalat taas siihen kuntoon että kehtaa tulla joogasaleilla paljainjaloin tepastella, niin jalkavoide hyllyn äärellä päätäni rapsutellen, päädyin tuotteeseen, jonka ajattelin olevan tähän tilanteeseen sopien ns ”semihyvä” – mutta wow itseasiassa se on kyllä yksi parhaista mitä olen koskaan käyttänyt, Merkiltään Pirkka ja hintakin sen mukainen alle 5€.

Yövuorot ja avanto

Nyt sitten viikko tavallista arkea takana, eli paluu päivätyöstä takaisin kolmivuoroon. Yllättävän helpostihan se hurahti- ensimmäinen viikko – tosin aloitin viikoni yövuoroilla, ja se helpotti asiaa. Yövuorot nimittäin on se vuorotyön mulle sopivin osuus, vaikka töitä usein onkin paljon. vaikka yövuoroista pidänkin, niin kyllä se ikävä tavalliseen päivärytmiin on Päätinpä sitten testata avannon vaikutusta ihan kunnolla noihin rytmityksen vaihdoksiin. Normaalisti käyn avannolla aina mahdollisimman myöhään – tai no niin, että olen takaisin kotona tuossa 9 aikaan illalla. Syy ihan se että tuolloin nukun uskomattoman hyvin. Osa porukasta kuitenkin käy mieluusti aamulla, koska kokevat tuolloin sen piristävän vaikutuksen. Nooooh päätinpä sitten minäkin, että jospa avannolla käynti ennen yövuoroon menoa piristäisi, ja innoissani sinne sitten tepastelin. – Voi hyvää päivää tai yötä – ihan miten vaan – en ole koskaan ollut yövuorossa niin väsynyt kuin tuolloin. Jotain ihan käsittämätöntä eikä sille jatkuvalle haukottelulle enää voinut muutakuin nauraa – vuoro muutoin meni hyvissä fiiliksissä. Päätin sitten että sai kyllä olla ihan vihoviimeinen kerta kun uskon avannon piristävään vaikutukseen. Toisaalta jokainenhan meistä on yksilö, joten omalla kohdallani nautin siis mieluusti jatkossa iltauinneilla käynneistä.Jos olisikin niin, että ihan jokainen saisi valita itselleen täydellisen työaikataulun, niin itselläni se olisi päivätyö, ja lisäksi öitä. Harmi kun moista voi fiilistellä vain haavemaailmassa.

Yövuoroista palautuminen on ollut itselle se vaikein palikka, eli yövuororytmi on helppo aloittaa, mutta takaisin normirytmiin pääseminen onkin sitten se haastavin juttu – tästä syystä tekisin mieluusti pidempiä settejä yövuoroja peräkkäin. Tähän rytmin vaihdokseen avanto oli täys 10. Nukkumapäivän, luonnollisesti nukuin shyvin ja sikeästi alkuiltaan saakka. Pelko siitä, että meneekö tuleva yö valvomiseksi oli täysin turha, sillä illalla taas kylmään veteen muutama pulahdus ja kotiin nukkumaan takasi hyvät yöunetkin.

Nytpä nuo on testattu ja sopiva malli itselle löydetty, joten siinä on ihan hyvä pysytellä, kun seuraavat yöt jo odottaa nurkan takana.