Blogi elämästä. Aikuisen naisen arjesta, joka täyttyy ideoista, ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista, viineistä, elämän pienistä iloista. Rakkaus Ranskaan kulkee rinnalla arjen keskellä.

Seuraa blogiani Bloglovinissa!
Mon Voyage Facebookissa
Yhteystiedot
jaana.ahl@gmail.com
Jaana Ahl

Aika hallintaan

Muistanette kun tuolla muutama postaus sitten höpötin Bujosta- siitä miten ensin viittasin kintaalla moiseen pipertämiseen. Nyt kuitenkin löytänyt edes hieman omaa tietäni silläkin matkalla. Ihan aloittelija todellakin olen. En olisi ikinä uskonut, että taustalla voi olla niin iso maailma – upeaakin upeimpine Bujoineen tai kalentereineen. Jokaisella on tyylinsä.

Luin kirjan Bujoilun voimaa ja totesin että ihan liian haasteellista itselle. Päädyin siis lähinnä ”kalenterointiin” (oma keksimä sana, kun en muuten osaa asiaa kuvata). En ostanut tuota peruskalenteria, jota silloisessa postauksessa harkitsin. Löydettyäni Kalenterimania blogin ja Faceryhmän, päädyin valitsemaan kannet erikseen, ja kalenteri sisällön ja kaiken ”ylimääräisen hötön” siihen sovitettuna. Voi sitä valinnan vaikeutta, valitettavasti kauneimmat (ihan täydellisen upeita) merkkikalenterit/kannet täytyi jättää sivuun ja valita kukkaroystävällisempi vaihtoehto. Ah miten kauniita kaikki, mutta ehkä joskus, jos tästä muodostuu pidempiaikainen harrastus, eikä pelkästään hetken hurahdus. Paremmat (kauniimmat) välineet, niin sitä mielummin harrastusta tulee tehtyä, ja näinollen jatkuvuutta parannettua. Ensimmäinen olkoon silti harjoitusversio. Olen kuitenkin tyypilliseen tapaani onnistunut sähläämään jopa tässä. Tilailin nimittäin tarroja (tarrojahan ei voi koskaan olla liikaa) – kunnes tajusin niiden olevan itse printattavia – ja enhän omista printteriä, tarrapaperista nyt puhumattakaan.

Sanotaanko vaikka, että tämä lienee jonkin sortin hätähuuto, opetella käyttämään kalenteria. Monia eri tapoja olen kokeillut, ja toivottavasti tämä nyt toimii. Tottakai joudun aikamoisen tarkkaan harkita mitä ostan, koska tähän todellakin saisi uppoamaan euron jos toisenkin. Aikaakin saisi kulutettua ainakin yhden täyden työpäivän verran. Luonnollisesti aloitan yhdellä peruskalenterilla, suunittelen siihen ja merkitsen asiat siihen – monilla asiaan hurahtaneilla on jokaiselle alueelle omansa, mutta se olisi todellakin liian haasteellista itselle. Kalenterini tulee siis todennäköisemmin olla enemmän arkeeni sopiva, käytännöllisen selkeä selkeä, eikä suinkaan noiden alhaalla olevien upeiden mallien kaltainen.

Toivottavasti tämä kalenterointi, sekä Anna Perhon kirja : Antisäätäjä, toisi vähän järjestelmällisyyttä mun arkeen. Ainakin joudun kohtaamaan asiat kun ne on kalenteriin merkitty.

Ps. Antisäätäjä kirjan saa kuunneltua ilmaiseksi Suplassa. Kirjat
Tarrat
Netistä napsittu kuvituskuva

Sting, Joe ja Helsinki

Palataan taas pikkasen taaksepäin. Helsinkiin – tuo mulle niin rakas kaupunki vaan aina jaksaa ihastuttaa. Tiedän toki, että toistaiseksi en sinne ainakaan ole muuttamassa, mutta jos täältä maalta jonnekin lähtisin niin Helsinkihän se olisi. Jostain ihmeen syystä käyn siellä ihan liian harvoin, vaikka Onni kulkee ja liput on halpoja. Miksi aina pitäisi muka olla syy sinne menoon?

Nyt syy oli tuo kauan odotettu Stingin ja poikansa Joe Summerin keikka Hartwall areenalla.  keikka oli huippu. Naurattaa edelleen lähes kaikki muu tuon ympärillä. – Matkaliput olin ostanut päin seiniä, hotellista olin varannut kahden hengen huoneen, yhden hengen käyttöön, eikä ratikatkaan kulkeneet enää niinkuin ennen. Eli kaikki meni jollain tavoin vinkisin vonksin, toisaalta kaikesta myös selvittiin. Toivottaavasti myös opittiin. Tämän kautta tuli esille enemmän, se, että miksi tykkään reissata yksin, koska itse en moisita sählähyksistä niin hätkähdä’ – ehkä olen tottunut siihen, ettei kaikki aina mene putkeen Seuralle äkkimuutokset, tuskin on kiva kokemus. 

Kuinka ihanaa sitä onkaan olla ihan oikealla livekeikalla, versus kotona kuunnellen. Sting esitti myös Policen ajoita tutun Roxanne, vaikka itse pidänkin enemmän Moulin Rougen voimallisemmasta versiosta. Tuttuja biisejä – hyvää seuraa, juomaa, musiikkia ihanassa rakkaassa kaupungissa – mitäpä sitä muuta vapaapäivilleen voisi vaatia.

 

Makujen ilta 2017

Ihan väärässä järjestyksessä nämä mun postaukset nyt tipahtelee, mutta lähimmästä lähdetään nyt liikkeelle, ja päädytään siihen maailmanluokan konserttiin sitten myöhemmin. Säikähdin itsekin kun huomasin kuinka kauan täällä blogissa ovat perhoset yksinään lennelleet. Hupsis – mutta nyt mennään. Monta ihanaa tapahtumaa läpikäytynä viime päiviltä.

Makujen Ilta – toista kertaa Vaasassa järjestettävä ihana ilta jonne mahtuu makuja niin läheltä kuin kaukaa – mukana niin herkut, kuin alkoholit oluesta viinien kautta väkeviin. Tilaisuus oli tälläkertaa muutettu sisätiloihin, jolloin olo oli huomattavasti kevyempi kun ei tarvinnut säätä miettiä, vaan pystyi jo etukäteen suunnittelemaan ja varaamaan illan tuolle tapahtumalle.

Harmillisen vähän tapahtumasta minun mielestäni oli markkinointia, mutta ehkä taakse tarvittaisiin apujoukkoja ja sitä kuuluisaa yhteishenkeä. Sitä on usein tässä kaupungissa vaikea löytää, mutta jospa kerrankin yritettäisiin yhdessä saada tästä jotain suurempaa.

Tottakai tutustuin illan jokaisen esilleasettajan tuotteisiin, kyselin ja kiinnostuin. Suklaan kohdalla todellakin huomiota herättävät makuyhdistelmät, sekä aito vaasalainen kosketus tottakai myös tuotteissa. Kalasuklaa- Jep luit oikein. Tätä oli pakko maistaa ja mieleen siitä hulmahti heti Vaasan kalapäivät jo lapsuudesta- eipä sitä osaa oikein kuvailla – se täytyy kokea. Kala – niin ja Porosuklaa ovat Suklaaparatiisin ihan varmasti mielenkiintoa herättäviä tuotteita.

Tarjolla oli siis ihan varmasti makuja joka lähtöön. Kahvia Pietarsaaren Roger’s coffeelta, Öljyjä Glenn Sundstetilta, Olutta läheltä – viiniä ja väkeviä kaukaa. Wasa Linen ideoita ja herkkuja.  Hyvää musaa taustalla – kiitos ihana ja rento Jani Wikholm. Ilta joka on tehty näistä ja muista upeista antimista (niin paljon ettei millään voi kaikkia noin vaan muistaa), – eihän sellainen ilta voi kuin onnistua. Toivon todellakin tapahtumalle jatkoa – vihdoin Vaasassakin jotain äksonia.

Minuakin käytiin moikkaamassa Kreikkalaisten viinien ja Riedelin lasien (Vinum Wasa)pöydän ympärillä, ja mikäs siinä oli esitellessä ihania viinejä, ja tarinoita niiden takana. Ne kerron omassa postauksessa, koska sen verran koko se kokonaisuus kolahti, vaikka alkuun Zazazu vaikutti kyllä nimenä jo omituiselta. Rakastuin tarinaan nimen takana ja itse viiniin – ja ah mikä kuosi pullossa. Kuvat jatkakoon tästä. Kiitos upeasta illasta kaikille teille..

Perhoset – taistele tai pakene

Taitaa tulla pitkä syksy ja talvi, noin-niin-kuin tällaiselle perhostenmetsästäjälle. Olen siis pahasti myöhässä liikkeellä, muttakun piru vieköön en tajunnut, että kesähän oikeastaan olikin jo ennen mun kesälomaa. En silloin tajunnut tuolla kedolla kirmailla. Tosin  saattaa olla, että lähinnä hyttysiä olisin haaviini siellä saanut, tai tiedä mikä syyskuunkyy lipaissut jalkaan.

Jaa-a -siis niinkuin oikeesti ettäkö mitä – no mahaanhan olen kovasti perhosparvea kaipailemassa. Hmmmm- auttaiskohan jos nieleskelis edes pari yöperhosta?  Hmm tuskin – kyllä se ihastuminen taitaa olla se THE keino, saada ne pärisemään vatsaan. Nyt perhoset painelleet jonnekin ihan muille kedoille liitelemään, niin vaikea tässä on miettiä paikkaa josta ne saattais mahaan päätyä. (ja juu tiedän jännityksen laukaisevan saman ilmiön, mutta ei nyt ole kauhuleffan aika)

Baarit: Vaikka baareja on ilahduttavissa määrin Vaasan yöelämään ilmaantunut- ei niissäkään  niinkään perhosetkaan viihdy. Tottahan toki niissäkin piipahtamassa voi käydä, mutta siellä saattaa hengailla lähinnä baarikärpäsiä, ja sellaista en kuitenkaan ole etsimässä. Kirjastossakin ehkä lukutoukkia – sellainen tokikin olis mielenkiintoinen parvipärähdys – jos on valmis myös keskustelemaan aiheista – vaikkapa hyvän Bordeuxilaisen viinilasillisen ja kynttilöiden äärellä. Niin eikä kokonaan ole kirjoihinsa hautautunut, vaan tajuaa myös mitä mave tarkoittaa (enkä nyt mitään pumpattua kumiukkoa tarkoita kuitenkaa)  ja miten saada Trapeziukseen piirtyvyyttä – niin halutessaan, ja vielä pitäisi jaksaa lähteä ihan muuten vaan ilta- tai miksei aamukävelyllekin – edes silloin tällöin, öisin mä nyt en tuosta kävelyllä käynnistä niin piittaa – Tiedän toki että en itse todellakaan ole neitoperhon mitoissa, mutta olishan se nyt huomattavasti kivempi liikkua – siis lähinnä – liikkua salin ovesta yhdessä sisään –  kun en ole koskaan tajunnut ”yhdessä treenaamista” – treenaan mielummin yksin, musa korvilla (täysillä) pauhaten – tai sitten kipaisen spinun ja BP:n. Tapaan treenikaverini lähinnä treenien jälkeen hörppimässä palkkaria tai lueskelemassa lehtiä. Muutenkin tarvitsen aikalailla myös omaa tilaa.

Nooh mutta perhosten metsästys jatkukoon – netin välityksellä niitä ei todellakaan löydä – eli kai se on enemmän tuonne ulkomaailmaan hakeuduttava. Tinderin nakkasin nurkkaan, siellä kun oli ties minkälaisia seitinkutojia – perhosia ne vatsassa olla pitää, eikä mitään valeasuun pukeutuneita hämähäkkejä. Oli mun työpaikka nyt koska ollut mikä tahansa, niin siellä en osaa suhteutua ihmisiin perhosparvena.  Positiivista koko asiassa lienee ainakin se että Luontoportin mukaan oikeiden perhosten tunnistaminen on helppoa. Eli ehkä niitä sittenkin saattaa syksyisen yön pimeydessä liihotella. Ps. Tylsyyden vuoksi tällekin löytyy tieteellinen selitys – että se siitä maagisesta olotilasta. Nooh (onneksi) lähteen luotettavuus ei nyt ole ihan akateemista tasoa kuitenkaan.

Laivamatkaajat

Tästä aiheesta lienee sen seitsemän erisorttista luonnosta, ja mikään ei nyt vaan jotenkin koskaan sovi yhteen. Nooh jospa näin yövuorosetin päätyttyä löytyis hiukkasen jo sanojakin. Hapuillaan ainakin.Kuva Viking Line

Napsuttelinpa tuossa jokunen viikko sitten ihanasta Muumimaailma -pävästä. Päivähän oli sanoinkuvaamattoman ihana, ja itseasiassa pohdin, että olisihan siellä pidempäänkin varmasti tekemistä löytynyt. Jäipä siis jotain ensikertaakin varten mahanpohjaan kutkuttamaan. Yöpymisvaihtoehdoista, valitsimme ihanan Viking Gracen – eli päivä muumeillen, ja illalla laivaan. Vaikutti monikin lapsiperhe tehneet saman huippuvalinnan.

Itse kun nyt en mikään varsinainen ”risteilyfani”- olekaan, tainnut ammoisien aikojen Vaasa-Uumaja/Sundsvall  -risteilyt tehneet tehtävänsä. Toki idea oli tuolloin taxfree vapauden vielä jyllätessä ihan eri kuin tänäpäivänä. Viking Gracella olin ehtnyt kertaalleen käydä, joten tiesin kuinka tyylikkääseen laivaan olin menossa. Silti tustalle jäi hyörimään ajatus siitä että ”kuinka paljon jäikään taas näkemättä, tästä upeasta laivasta” Palanen kerrallaan. Olin tottakai nykyaikainen mumma ja ladannut puhelimeeni app:n josta näki mitä missäkin päin laivaa milloinkin tapahtuu. naperot olivat luonnollisesti todella väsyneitä jo laivaan päästyämme, joten yöpuulle käytiin varsin varhaisessa vaiheessa. Olihan koko seuraava päivä aikaa nautttia laivan antimista.Värimaailmaa

Tässä kuvasatoa laivalta, vaikka kollaasesita en edes hurjasti pidä, mutta tälläkertaa näin saan paljon enemmän sitä ihanuutta esille. Ah tuo värimaailma ja tyylikkyys on todella, jotain upeaa. Iso ripaus luxusta meille aikuisille, ja lapsille tietysti ihana kokemus – nautin täysin siemauksin, nimenomaan siitä, että laiva ei ollut mikään ”bile-bile” kokonaisuus vaan selkeästi aidosti tyylikäs. Lapsille kaiken kaikkiaan 3 leikkipaikkaa, eri ikäryhmille. Uskon todella että, näin on saatu huomioitua lasten viihtyvyys, kun on omaa ikäryhmää vastaavat leikki/peli mahdollisuudet.Pienten leikkihuoneVähän isompien leikkihuoneHaaveitaHerkkujaLisää muumejaRuokailua odotellessa.

Hän sai erityiskiitoksen hyvästä ravintolakäyttäytymisestä, vieressä istuvalta pariskunnalta. Rouva sanoi ”Sinun kanssasi voi kyllä käydä hienossakin ravintolassa, kun osaat noin hienosti käyttäytyä.ShoppingAh niin naisellista

Tuoksun voimaa

Tuoksu, haju, lemu, löyhkä ja ties mitä muita rakkaita lempinimiä aiheella on. Joku positiivisen tunteen herättävä – joku taas nenännyrpistyksen aiheuttava.

Tämä aihe lienee toinen niistä, joka on noussut hammasasian (avaan sitä aihetta erikseen) ohessa usein pintaan huvittuneessa ilmapiirissä ja taitaa aika moni saanut aiheissa ylimääräistä silmäjumppaakin silmiään pyöritellessään ees sun taa. Mojovat naurut tietysti myös tilanteita kuvitellessä – kun mielikuvitus pääsee livahtaman liiaksi pintaan.

Kokonaisuudessa tämä on tosi vanha juttu, mutta pinnalla ja taustalla vaikuttamassa edelleen. Keskustelut aiheen ympärillä saivat alkunsa siitä, kun ystävälläni on taipumus rakastua netin välityksellä tosi syvästi ihmiseen, jota ei ole siis koskaan edes livenä tavannut. Ok suhteilla on toki myös omaani huomattavasti nopeampi kiertokulku. Mun suhteiden kiertokulkuun kun nyt jokainen näyttää kiireiseltä – minä kun oon jämähtänyt jumiin vastavalettuun sementtiin – polviani tai no ehkä jopa kainaloitani myöden.Tapamme meillä kaikilla ja jokaisen tapa kuitenkin on se itselle paras, joten mikäs siinä.

Nooh kun ensimmäiset nettitreffimahdollisuudet ilmaantui meidän tietoisuuteen – niin päätettiin tietysti innoissamme tuonne rohkeasti heittäytyä. (silloin kaiketi Suomi24 – tai joku vastaava lieni ainut vaihtoehto – Tinderistä tietoakaan – hyvä kun puhelimestakin löytyi matopeli – eli ihan esihistoriallisella dinosaurusaikakaudella) Hmmm no miten meni – sinkkuna jatkoin edelleen, sain hei-hei kaverin jonka kanssa nyt morjenstellaan kun vastaan tulee. Mielenkintoinen kokemus –  Kaverin treffit taisivat päättyä jo ennen kuin alkoivatkaan, kun paikalle tallusteli, itseään urheilulliseksi uimariksi, titueearnnut maajussi kumppareissaan, joka ei siis varmasti ollut edes uimahallin ohi ajanut viimeiseen 10 vuoteen.

Ok osaan kyllä valita sanani näitä kommenttejani laukoessani, kun kyse on salama-nettirakastumisista, että ei moisista suukopua ole koskaan tullut. Hyvät naurut pikemminkin. Itse olen  jostain syystä arkajalka näissä nettirakkauksissa, jos ei ole edes tavattu, ja jo seurustellaan WHAT? En pysty tulenpalavasti rakastumaan ja yhteistä elämää edes haaveilemaan, jos kaikki yhteyden pito on vain ja ainoastaan netin ja sen lisähärpäkkeiden kautta. Täytyy tavata ihminen useampia kertojakin yhdessä vietettyä aikaa, yhdessä asioiden tekemistä ja kunnolla toiseen tutustumista muutoin, ennenkuin voin edes kokea tietäväni toisesta mitään – tapaaminen ei vastaa mulle samaa kuin kameran välityksellä tyhjän höpiseminen (tai edes ne syvälliset keskustelut) Se tietokone kolmantenapyöränä siinä vaan on liikaa. Tokikaan en myöskään halua jäädä nykyisin niin tunnettuun ”tapaillaan vaan – muttei seurustella”-loukkuun. Itse aiheeseen – kun sitten nämä muutamat salama/nettirakastujat aiheesta puhuu, niin kysyn usein (tiedän ihan tyhmää) ”Voihan se olla tosi ihana ja hyvännäköinen, mutta entä jos se vaikka haisee ylipahalle?” – Jep jep – niin ummikkomaailmassa en ole minäkään elänyt etten parfymeista tiedä ja niitä voi vaihtaa, mutta jostain syystä tuo ihmisen jokin perustuoksu siellä taustalla vaikuttaa muhun aikalailla – eli ei parfyymissä uimista, mutta ei sitä hien tai lannan lemuakaan.

Liittyy samaiseen aiheeseen, mutta työssäni kuntosalilla se hiki nyt kuului aina jollain tavalla kuvioon, tai ei siitä nyt ainakaan hirveää haloota nostettu. Korkeintaan heitto ”Jos jonkun silmiä kirvelee, niin se on vaan se, että otin kengät pois – ei hätää” Noiden vuosien jälkeen on itselle muodostunut myös kysymys ”Enhän haise pahalle” –  pelko siitä, että on jumppamaailmassa niin tottunut jo moiseen hikihaju maailmaan, että pelkää sen seuraavan perässä ja tarttuvan reiteen kiihkeän latinorajastajan lailla.

Harvoin siis varsinaisesti mitään parfymeja käytän (tämänhetkisen työn asettamat rajoitukset), mutta en muutoinkaan tahdo olla kemikaliokaupan kävelevä mainos. Tältä meillä parfyymimaailma nyt näyttää, kun naisellisuushurahduksen vimmalla täydensin kaappiani. DKNY – on kuulunut jo useamman vuoden mietoutensa perusteella perustuoksuihin, Laura taas (myös)sopivan mieto. Jimmy Choo – sinällään harvemmin käytettvä juurikin voimakkaamman tuoksun perusteella. Baarituoksuksikin sitä voisi kutsua, mutta eipä Vaasassa ainakaan mitään yökerhotyyppistä baaria löydy tällähetkellä – onneksi edes Panorama Muut tuoksut, mitä milloinkin osuu käteen. Hmmmmm -ja ennenkuin joku kysyy tuon miestentuoksun historiaa, niin vastaan samoin kuin aiemminkin ”No en kai mä nyt itse sitä käytä, alkais pian kylän ämmät juokseemaan sankkana joukkona perässä, jos tuota suihkisin”

Pääsääntöisesti käytän edelleen (ehkä 3:s pullo menossa Victoria´s Secretin tiettyä tuoksua Ehdin jo panikoida että moinen kaupasta katoaa, kunnes Viking Gracen Victoria’s Secret kaupassa huokaisin helpotusesta. Tuoksu ei ole poistumassa. Pullon malli ainoastaan muuttumassa. Huh mikä helpotus – ei tarvitse hamstrata sitä etukäteen.”Tältä meillä tuoksutaan”

Pahvin pakkomyyntiä

Mummulla meni hermot nykyajan hömpötyksiin – otetaanpa esimerkiksi vaikka tuo pahvin pakkomyynti. Coca-Cola kiukku/raivo/ärsytys (ei rumempia sanoja viitsi käyttää) –  koskee muitakin isoja limppareita, mutta itse nyt Cocista (Zero) lähinnä juon, joten siksi siitä nyt sitten narisen. (ja turha saarnata sen epäterveellisyydestä – tiedän nuo asiat jo).

Menet ruokakauppaan ja tarkoituksenasi on ostaa tuo tuttuakin tutumpi 2 Cokis pullon pläjäys – pahvihärpäkkeellä toisissaan kiinni. Nooh tässäpä kaupassa myydäänkin vain tavallinen ja light yhdessä, mutta Zerot on ostettava erikseen (ilman sitä typerää pahviliparetta) Jolloin hinta on tuplasti kalliimpi.  Hinta 2:sta pullosta yhteensä 2,49€ ja yhdestä 2,29€ Hmmmm – aikasta kallis tuo pahvinpala. Koska vaikka ostaisin 2 pulloa, mutta pahvinpalanen ei ole kohdallaan, niin hinnaksia tulee 2x 2,29€. Mikähän tuossa on logiikka – kyllä sen joku innokas kauppatieteilijä jo perustelikin, että ihan normi tarjoustapa nykyään.

Hmmmm mun kohdalla saadaan  a) ostamaan vähemmän b) vaihtamaan kauppaa. Tajuan idean, ja ostan aina 2 yhdessä, vaikka sinkkuna tallailenkin. Ongelma pikemminkin on se että ei millään voi muistaa missä kaupassa mikäkin noista juomista myydään parina – eli reippaasti kipittelen kauppaan ja päädyn limsaosastolle – toteamaan että ”ai niin täälä ei saakkaan ostettua parina” – se tietää köpöttelyä seuraavaan kauppaan. Yleensä siis limppariostoksilla on lähes pakko mennä isompaan kauppaan, muttakun sitten valitsen sen suurimman päivittäistavarakaupan, niin siellä parina myytiin vaan Light versiota. En ollut ainut joka narisi samasta aiheesta – kyllä siinä viereinen isäntäkin ärräpäitä päästeli.

Mihin muuhun tuota pahvinpalaa sitten on noin ylipäätään tarkoitus käyttää kuin ”pakkoparinostoon”. Haaaa se näyttää kaupan hyllyllä siltä, että siinäpä on näppärä keino kantaa tuote kaupasta kotiin. Jep ja varsinainen insinöörin taidonnäyte taas – tai no ainakin siinä saa jännitystä tavallisen tallaajan arkeen, että saako ne todellakin kuljetettua pahvinpalan avustuksella kotin -en toki tiedä onko se edes tarkoitus, mutta multa yleensä ainakin yksi pullo putoaa pois siitä kolostaan ja siinä taiteillaan sitten parkkipaikalla miten sen siitä maasta saa nostettua ja kotiinsa raahattua.

Jessssa vihdoin kotona. No yritäppä sitten poistaa moinen lärpäke kun haluat pullot nätisti kaappiin. Siinä sitten tarvitaankin jo lähestulkoon työkalupakin verran härpäkkeitä – Tai no ehkä millään moottorisahaa pienemmällä  tuskin kannattaa edes alkaa käymään tuohon taistoon. Tullut siihen lopputulokseen, että eihän tässä voi muusta olla kyse kuin tuon hemmetin pahvilipareen pakkomyynnistä.

ps. ostan tuotetta silti vaikka ärsytyskynnys usein näyttääkin ihan omia kirkkaanpunaisia käppyröitään asteikon loppuessa kesken. Jos joku tietää sen todellisen ja oikean syyn tälle systeemille, niin kuulen sen mieluusti ja se millä tavoin kaupat valitsevat myyvätkö yksittäin vai pareittain.

Ajanhallinta

Kuinkahan moneen kohtalokkaaseen kertaan olen täälläkin napsutellut aiheista ajanhallinta ja kalenteri. Vielä useammin olen aiheesta ihmisiä ympärilläni ärsyttänyt (”eikö tuo nyt muusta osaa puhua”) Taas silti samainen aihe on tapetilla.

Alkutalvesta kuulin meneillään olevasta bullet journal-ideasta- henkilö joka aiheesta silmät loistaen selitti, oli varmaankin itse hurahtanut siihen enemmän, kuin vasta valaistunut joogi. Piti muutamaan kertaan pyöräyttää ajatusta, että ylipäätään sain kiinni siitä mistä oikein on kyse – Panikoin jo ajatusta sillä moinen edustaa kaikkea sitä mitä hienosti kiertäen välttelen. Rakennetaan kalenteri ihan kokonaan itse erityyppisiin vihkoihin – mistä kukakin nyt tykkää – toki valmiita pohjiakin löytyy printattavaksi. Mutta että minä ? Minä, jonka keskittymiskyky ei moiseen piiperrykseen riitä – rakastan laajoja kokonaisuuksia. En saa valmistakaan kalenteria käytettyä, saatisitten ihan omin pikku kätösin sellaisen vielä väkertäisin, niin juueEI – tarrat vois vähän sinkoilla.

Tällä hetkellä kalenteri näyttää tältä. Tekemisestä ei ole puutetta, mutta millä ne merkinnät sais siirrettyä tuonne kalenteriin asti. Pahemmin ei siis ole merkintöjä kerääntynyt tämänhetkiseen valmiskalenteriinkaan  – lapsenlapsi sentään kävi piirtämässä ”isin työpaikan” kuvan yhdelle välilehdelle. Edes joku käyttää kalenteria.- jollain edes luovuus tallella.

Nooh mitäs se bullet pork – EiKuNiinNiinSiisTota bullet journal oikeastaan sitten on – kovin syvällisesti en lähde ideaa avaamaan, koska linkki on tuossa klikkauksen alla. Itse kuljen luultavammin ihan omaa tietäni tässäkin hurahduksessa. Tässä netistä napsittuja ideoita siitä mistä on kyse. Itse lähden kokeilemaan moista ideaa, varsin omalla menetelmälläni. Täydellisyyden tavoitteluni tekisi täysin itsekokoamisesta ihan liian haastavaa, ja lopputulos lienisi tyhjä vihko jossa on 2:lla ensimmäisellä sivulla muutama tekstinpätkä. Omaa tapaani edes moiseksi Bullet Journalismiksi kutsutaan, mutta yritän edes aloittaa jonkimoisen ajanhallinnan edistämisen. Lähden siis metsästämään valmista kalenteria. Kalenterihan pitäisi tuon mukaan tehdä sekin itse, mutta lähestyn tapaa enemmän siltä kannalta, joka itselle sopii parhaiten – tarrat ja merkinnät, värikynät ja muut härpäkkeet siihen sitten tukemaan ajanhallintaa ja luovuutta.Tähän tuikituikitavalliseen lähden sitten sitä omaan väkertämään- eli ihan omilla kintttupoluilla eikä täydellistä Bullet Journalia, mutta mulle tyypillistä. Toisaalta ihan noin räväkkää saan koskaan värsättyä, kuin noissa kuvissa, sillä eihän tuosta nyt ota tonttukaan selvää minne on milloinkin mentävä. Paljon jo kaikenmaailman krääsää ja härpäkkeitä kaupoissa ihastelin ja pääsin jopa jo ajatuksissa hetkeen että ”hei täähän voikin olla ihan kivaa”.

Hah, mistähän aion tuonkin piiperrysajan löytää? Jep olen vähentänyt ruutuaikaa, mutta näköjään olen kovaa vauhtia täyttämässä noita vapautuvia hetkiä jollain tekemisellä. Miksi sitä ei voisi vaan olla – ilman että kokoajan täytyy olla jokin projeksti meneillään. Ehkä siinä on yksi bullet journalin päämäärä omalla kohdallani.Katsotaan mihin tää johtaa – siitä kun mun kohdalla ei todellakaan voi koskaan olla varma, mutta päädytään mihin päädytään – ainakin on sitten taas yksi hössötysjuttu testattu. Mitään teinari kakkosta en siis kuitenkaan aio kokoon kasata.

Taistellen kohti Tikiä

Mitä eriksummallisemman tapahtumaketjun jälkeen, täytyyhän tämä idea nyt purkaa edes blogiin, vaikka varsinaiseen kisaan en nyt sitten osallistumaan päässytkään – eikä kisa alunperinkään ollut se pointti, ainoastaan sitä kautta tiesin tuotteesta ja mielenkiinto heräsi.

Kyseessä on siis Tiki Smoothie juomat. Näitä, kun on yhteen kauppaan tänne Vaasaan onnellisesti laskeutunut. Mistä kaikki siis alkoi. Instagramin puolella oli meneillään mielenkiintoinen kilpailu, jossa tuotteiden lisäksi huomion kiinnitti varsin mielenkiintoinen logo. Luinpa sitten asiaa pidemmälle ja innostuin – kaikella sillä keski-ikäisen naisen vimmalla. Tuota tahdon kokeilla ja sopiihan tuote kuin nakutettuna, omaan Biohakkerointi idean alkajaisiksi. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa kuin mehupaasto (Olen mehupaastonnut 2krt, joten jokseenskin tuttua hommaa).No moisesta Tikistä innostuneena, ei muutakui läpi tuulen ja tuiskun – kahlaten läpi hankien ja nietosten (Suomen kesä – you know). Päädyttiin tuohon ainoaan markettiin, joka tässä kyläpahasessa tuotetta myy. Tunnin etsimisen jälkeen annoin  periksi, vain kuullaksemme ”Ei meillä ole sellaista myynnissä” Hmmmmm + muutama sisäinen voimasana… jokin ei nyt kolahda kippoon. Ja ei muutakuin tarkistamaan uudelleen tiedot, jotta löytäisimme tuon ainoan myyntipisteen. Taas sinne tuiskuun ja tuiverrukseen. Kaveri antoi jo periksi – joten yksin sain matkani kohti terveellisempää elämää raahautua. Yön yli nukuttuani, lähdin takaisin kauas vuorten taa (tai no ainakin keskustan poikki) tuon ihmejuoman perässä. Kas kummaa löysin kuin löysinkin perille. PANG! siinä se oli edessäni tuo ihmenektaria sekoitteleva härveli. 

Noin vaan kuten jätskikoneesta, sieltä sai lirauttaa kuppinsa täydeltä terveellistä smoothieta. Itse tietysti lorottelin pari kupillista ensin tämän vihersmoothien (sis appelsiini, mango, tuorepuristettu omena, luomu lahtikaali, ananas ja pinaatti).

Toisen kupposeen valuttelin sitten punaista juomaa, ja Wagneria tuuraamassa ollut Haisuli, ei ainakaan tunnustanut sotkeneensa punaisella juomalla pitkin kaupan tarjoilutiskiä – mutta huoks – ei noista ukoista koskaan tiedä, siihen suuntaan silti hohtaa epäilyksen syväänpureutuva katse. Itsehän en mitään tunnusta.Punainen elämän eliksiiri sisälsi : mansikka, mango,tuorepuristettu omenamehu, tuorepuristettu porkkanamenu,banaani,sitruuna,frozen yougurt ja mangopyree)

Ihanan punaisesta juomasta ei pahemmin kuvia jälkipolville jäänyt todisteeksi – sen verran hyvää se oli että hupsis kuppi oli tyhjä, jo kun kotiin pääsin. Tehtävä siis suoritettu. Niin no samaisessa hässäkässä totesin, että enhän voi mitään kuvaa Instan kisaan laittaa koska käyttäjätilini on yksityinen.

Enpä löydä mitään negatiivista sanottavaa, en ideata tai tuotteesta, toki se yksi jäi maistamatta – kipaisen joku päivä testaamassa senkin. Toivottavasti näitä ”Smoothie ”pisteitä”) saataisiin laajemminkin esille – en todellakaan tiedä kuinka uudesta ideasta on kyse, mutta helppo ja hyvä tapa lisätä terveyttä elämään. Ihmettelen miksi esim kuntokeskuskset eivät tällaista ole hankkineet, sillä varmasti moni esim aamutreenaaja nappaisi ravitsevan aamupalan mukaansa töihin kiiruhtaessaan rankan aamuspinningin jälkeen. Helppoa ja vaivatonta- kaikenlisäksi hyvän makuistakin. Kisaan en pystynyt osallistumaan, mutta tulipa tuo taistelu  vastoinkäymisiä vasten ainakin kerrottua julkisesti. Ja mikä olikaan sitten se mystinen marketti mistä näitä tässä kaupungissa saa? No K-Supermarket Wasa (tuttuvallisimmin ehkäpä Hietalahden K)

Maistuis varmaan sullekin

Hiljaisuus

Tuoreille tapahtumille ei löydy sanoja, läsnä on pelkkä hiljaisuus ja iltapäivälehtien lohduttomat lööpit.